Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Papin kirjoitukseen vastasin:
Raamatussa varoitetaan vääristä profeetoista. Onkohan kirjoittaja kuunnellut heitä metsäasioissa? Kommentoin jo Erkki Lähteen kirjoitusta, mutta tässä vielä lisää.
Jeesuksen vertaus leivisköistä, jotka isäntä jätti palvelijoilleen, sopinee myös metsänkasvatukseen. Hän korosti, että hyvä palvelija huolehtii isäntänsä omaisuuden kasvamisesta. Eikö myös meidän pitäisi huolehtia yhteisen omaisuutemme, metsien, kasvun lisääntymisestä ei suinkaan vähenemisestä.
Itse tunnen erään keskisuomalaisen suuren metsätilan historian. Sen metsät olivat vuoteen 1933 mennessä lähes hävitetty sellaisella hakkuutavalla, jota Erkki Lähde edustaa. Vuonna 1963 siirryttiin uudistamaan metsämme aukkoja tekemällä. Nyt meillä on puuta kolminkertainen määrä vuoteen 1933 verrattuna ja ne kasvavat 70 % enemmän kuin vuonna 1963. Kaikki tämä siitä huolimatta, että hakkaamme metsistämme vuosittain puuta n kymmeneksen siitä, mitä niissä oli 88 vuotta sitten.
Saman suuntainen kasvun ihme on tapahtunut läpi Suomen. Vuodesta 1950 metsiemme kasvu on yli kaksinkertaistunut ja niissä on puuta yli 60 % enemmän.
Mieletäni Kirkon pitää kysyä, että hakkaako ja käsitteleekö metsät nyt niin, että ne kasvavat jatkossa entistä paremmin vai niin, että jälkipolville jää vain muisto hyvin kasvavista metsistä. Suomen korkeatasoisella metsätutkimuksella on siihen kyllä vastaus. Ei kaikkea hyvää lupaavilla ja joskus jopa omaa bisnestään edistävillä väärillä profeetoilla.Olen kyllä teettänyt muutaman pienaukon harvennuksen yhteydessä kohtiin, joissa oli lähes pelkkää harvaa lahoamisuhassa olevaa koivua. Tietysti sitten istutettu. Kyllä ne jotenkin kasvavat. Toimivat jonkin aikaa riistatiheikköinä .
Ei sieltä mitään vahvistusta tullut. kyselin kyllä, mutta totesivat, etteivät enää tarvitse.
Seurakuntien metsistä tuli mieleen veljeni Hannu. Hän oli mennyt kihloihin. Seurakunnan kirkkoherra tapasi isäni ja tokaisi, että mitenkähän se teidän Hannukin aikoo perheensä elättää.
Kului vuosia ja Hannu päätti mennä kirkkovaltuustoon. Hänellä ja vanhemmillani oli paljon tuttuja, mutta Hannu pelasi varman päälle. Kuskasi ikääntyneitä naisia äänestämään ja niinpä hänestä tuli seurakunnan ääniharava ja valittiin kirkkovaltuuston puheenjohtajaksi. Ensimmäisessä kokouksessa Hannu sanoi, että mehän ollaan täällä luottamustoimessa ja emmehän me peri kokouspalkkiota. Ei kukaan halunnut näyttää ahneelta. Niin toimittiin. Muutenkin elettiin siinä seurakunnassa tuhlaamatta rahaa turhuuteen.
Hannu oli tietenkin kiinnostunut metsistä sekä hyvä kauppamies ja kerrankin sai sijoitettua seurakunnan rahaa tosi hyvän ja edullisen metsäpalstan ostoon. Tietysti muutenkin hoidatti metsiä hyvin. Toisaalta panostivat seurakuntatoimintaan, minkä seurauksena kirkosta erottiin vähän ja seurakunnan raha-asiat olivat myös siksi erinomaiset.
Papilla ei mennyt yhtä hyvin. Olisi halunnut ostaa seurakunnan maalta rantatontin. Ei onnistunut. Eivätkä muutkaan papin varsinaiseen seurakuntatyöhön liittymättömät toiveet. 24 vuotta Hannu johti sitä seurakuntaa. En tiedä miten nyt menee.
Jos seurakunnassa todellakin on joku voimakastahtoinen, niin voi tehdä paljon hyvää. Toisaalta voi tapahtua tietenkin toisinkin. Jos kukaan ei ymmärrä tai halua käyttää ääntään metsänkasvatuksesta keskusteltaessa, niin virta vie mennessään median viitoittamaan suuntaan.
Tällaisen kommentin lisäsin siihen kirkkolehteen:
Tämä jäi Lähteeltä kertomatta. Jos halutaan pienentää metsiemme kasvua ja hiilinieluja kymmeniä prosentteja ja viedä työpaikkoja maaseudun metsureilta ja puunjalostusteollisuuden työntekijöiltä ja lukuisilta muiltakin sekä vähentää Valtion verotuloja, niin silloin pitää noudattaa Lähteen oppia. Jos haluamme monimuotoiset, hyvinvoivat ja monenlaista hyvää tuottavat metsät, niin sitten pitää hyväksyä niitä edistävät aukot, jotka tarjovat myös monenlaisille avointen paikkojen eliöille mahdollisuuden elää ja lisäntyä.
Se on ikuinen, ellei yhtiö poista linjaansa. Nimittäin meillä on parissakin kohteessa muutettu entinen määräaikainen sopimus pysyväksi. Toisessa kävi kuitenkin niin, että muutama vuosi muutoksen jälkeen linja hävisi ja linja-alue palasi maanomiostajan hallintaan.
Henkilöstö lienee suurin ongelma tuossa Kemijärven hankkeessa. Firmoilla on nykyään yleensä kilpailijalle siirtymisen estävä ehto työsopimuksissa, joten rahakaan ei auta.
Aino mahdollisuus on rekrytoida opettajia. Kuinka he osaavat pyörittää firmaa onkin sitten eri juttu.
Vakiintuneet firmat lähettävät porukkaa hankalampiin olohin hankkimaan meriittiä.
Meillä päin lanaukset ja vesakon niitot hoituvat joidenkin isäntien toimesta sivuhommina. Heillä on jo peruskonekanta muutenkin.
Ei se tieisännöinti paljoa työllistä. Meikäläinen vahtii n 10 km teitä. Homma hoituu ohiajaessa. Erään pienemmän tiekunnan puheenjohtaja näyttää hoitavan homman. Toinen taas maksaa tieisännälle 200 euroa vuodessa.
Täällähän on asiasta keskusteltu ennenkin. Silloin johtopäätös oli, että mökkitalkkarille saattaa riittä töitä. Vaikea tuonne metsäpuolelle päästä. En ihan heti ottaisi tuntematonta tyyppiä tekemään metsäsuunnitelmaa tai hoitamaan metsiäni. Yhdistyksillä ja yhtiöillä on sillä rintamalla kyllä pitkä etumatka.
Eihän teollisuus kaipaa lisää puuta vaan me kuluttajat. Ilman meitä puunjalostustuotteiden käyttäjiä ei olisi teollisuutta. Jatkuvasti täydellistä epä-älyllisyyttä syyttää teollisuutta, joka tuottaa meille lukuisia hyödyllisiä puupohjaisia tuotteita.
Kummallista, että professorilla saa olla tuollainen sivutoimi, joka tekee jääviksi metsänkasvatusasioissa.