Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Kummallista, että professorilla saa olla tuollainen sivutoimi, joka tekee jääviksi metsänkasvatusasioissa.
Tuli muuten mieleen se, miksi ei puhuta metsien lämpönielusta. Metsillä on epäilemättä ainakin kahdelaisia vaikutuksia. Lämmetettään auringon lämmöstä puu varastoi lämpöenergiaa, jolla sitten vaikkapa yöllä lämmittää ilmakehää. Toisaalta puu yhteyttäessään viilentää, kun käyttää auringon lämpöenergiaa muuttaessaan veden ja hiilidioksidin selluloosaksi. Mikähän on loppusaldo? Hyytiälän tutkijat ehkä tietävät.
Ainakin tällä kerralla olen Tolpan kanssa samaa mieltä öljyn poltosta. Kun 50 vuotta sitten mietin omakotitaloni lämpöjärjestelmää, niin päädyn sähköön. Arvelin, että öljystä saattaa tulla pula, mutta sähköä voi valmistaa monella tavalla. Ei siis tarvitse vaihtaa pois öljystä, johon siihenkin on siis sitoutunut valtavat määrät auringon lämpöenergiaa.
Niin se on Perko kuten sanoit. Metsä pitää nähdä puilta. Avaapa silmäsi. Metsälehdessä no 4 on juttu Kalle Savolaisesta, jonka metsien kasvu on lisääntynyt vuoden 1963 3,3 m3:stä yli 7 m3:iin. Sama suunta on meidänkin metsissä.
Isävainaa oli pioneerima Talvisodassa Taipaleenjoella. Kirjessään kotiin rauhan tultua kirjoitti, että olivat joutuneet perääntymään sodan kestäessä n kilometrin. Arveli, että sitä ehkä muistetaan myöhemmin. Setä oli siellä pikakivääriampujana. Kerran venäläinen oli paikallistanut hänet, ja kun hän alkoi ampua, niin samaa teki kaverikin. Sedältä läksi miltei kokonaan vasemman käden sormet. Setä kävi sidotuttamassa kätensä, lainasi kiväärin ja kyttäsi niin kauan, että sai kuitattua. Ampui yhden vanjan ja vasta sitten läksi siviiliin.
Se rauha tuli kyllä todella viime hetkellä. Taipaleenjoella pioneereilla oli valmiina omien asemiensa miinoitus ja hävityssuunnitelmat. Odettiin vain hetkeä milloin perääntymiskäsky tulee ja panna ne käytäntöön. Pelättiin nimittäin, että Laatokan pohjoispuolella Kollaan rintama murtuu ja Karjalan kannaksella taistelevat joutuvat mottiin. Kollaakin kesti tarpeeksi kauan onneksi.
Sehän se onkin hyvä, että saadaan kaikki sahatavan tuotannon sivuvirta käyttöön ja siitä rahaa.
Aukkohan tarvitaan myös siksi, että estetään metsän kasvun taantuminen. Emme teetä aukkoja siis siksi, että joku haluaa niitä vaan siksi, että näin korvaamme kuvion taantuvan kasvun uuden metsän paremmalla kasvulla. Sitähän ei tietysti voi välttää, että näin toimien myös taloudellinen tulos on paras mahdollinen.
Jos metsäammattilainen asuu esimerkiksi Multialla tai Luhangassa, niin kyllä kovin kummoisesta taajamasta ei ole kyse. Tunnen myös aivan siellä kylien perukoilla asuvia metsureita.
Kyllä metsäsektori pitää yllä noita pienempiä maalaispitäjiä. Ei enää maanviljely. Jos metsäsektorin työpaikat katoaisivat, niin jäljelle jäisi enää eläkeläisiä ja muutama maajussi. Kyllä maaseutu kuolisi totaalisesti.
Viimeisessä Suomen Kuvalehdessä (10/2021) oli laaja juttu väestön mielioiteistä metsien käsittelystä jonkin kysymyksenasettelultaan varsin johdattelevan haastettelututkimuksen pohjalta. Lopputulos oli luonnollisestikin arvattava. Lähetin lehden lukijan palstalle kommentin:
Laajempi näkökulma metsäkeskusteluun
”Suosion suojelu kasvaa” –jutussa (SK 10/2021) kyseltiin sitä, mitä suomalaiset metsiltään haluavat. Aika moni ei arvostanut metsien käyttöä teollisuuden raaka-aineena. Olisivatkohan vastaukset olleet toisenlaisia, jos olisikin kysytty, että mistä metsäteollisuustuotteesta olet valmis luopumaan? Esimerkkejä: painopaperit, pehmopaperit, pakkauskartongit, puutalot, puun käyttö rakentamiseen ja sisustukseen.
Työllisyydestäkään ei kyselty. Mitä olisi vastattu kysymykseen, mitä tehdään metsäammattilaisille, jotka rajoitusten vuoksi menettäisivät työnsä ja joutuisivat muuttamaan kaupunkeihin sekä jättämään asuntonsa tyhjilleen.
Entä kysymykseen, pitäisikö fossiilisista uusiutumattomista raaka-aineista valmistettuja tuotteita korvata entistä enemmän uusiutuvasta puusta valmistettavilla tuotteilla?
Saa nähdä päätyykö julkaistuihin lukijoiden kirjeisiin.
En kyllä voi ymmärtää kuinka noin yksinkertaisesta asiasta voi tehdä monimutkaisen. Jos ajatellaan aidosti ilmastoa, niin on vain yksi mittari. Siis se kuinka paljon enemmän metsämme kasvavat verrattuna johonkin vertailutasoon. Globaalisti ajatellen puujalosteita käyttään sama määrä riippumatta siitä mitä Suomen metsille tapahtuu. Jos ne kasvavat hyvin ja niitä hakataan runsaasti, niin hakkuut muualla vähenevät saman verran.
Siis oleellista on kasvattaa ja hakata metsiämme mahdollisimman tehokkaasti. Vain näin torjumme ilmaston muutosta. Emme parkkeeraamalla puuta metsiin tuhoutumaan.
Yksi selittävä tekijä on taimokonhoito. Kun kuviolla on vaikka 4000 runkoa/ha ja niistä perataan puolet, niin jäähän sitä puuta. Lumpeista, latvuksista ja unohtuneista puista ei paljoa kerry. Sen sijaan tuuli- ja lumituhot sekä muut tuhot saattavat kyllä lisätä runsaastikin hukkapuun määrää. Toisaalta eivät nuo puutkaan vuodessa lahoa, joten kyllä niillä nieluvaikutusta on.
