Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Hyvä Anneli. Näinhän minäkin olen kirjoittanut.
Minun valistumaton arvaukseni on, että supikoiran leviämistä ei rajoita tällä hetkellä mikään muu kuin sen oma tiheys, joka alkaa olla etelässä aika korkea. Tietenkin joillakin alueilla se saadaan hetkeksi pois metsästämällä, mutta pysyvän ratkaisun toisi vain se, että ilveksen annettaisiin lisääntyä. Kettu pärjännee kyllä ilveksen kanssa.
Tilastot tämän todistavat. Kun suåpeja metsästettiin bvähemmän, saatiin saaliiksi vuodessa 70000 supia. Kun metsästystä tehostetettiin, saadaan saaliiksi vuodessa 150000-200000 supia ilman, että saalis merkittävästi putoaa seuraavana vuonna. Tätä yksinkertaista tilastollista faktaa eivät supinmetsästäjät ymmärrä.
Tapasin kaverin, joka käy muutaman kaverinsa kanssa jonakin viikonloppuna tehopyynnissä Loviisan lähellä, jossa kova supikanta haittaa hirvenmetsästystä, koska koirat haukkuvat usein supeja. Seuraavana vuonna sama supisaalis taas. Etelässä supeilla on lämpimämmät olot ja varmaasti tyhmien netsästäjien tarjoamaa talviruokaa.
Meillä Keski-Suomessa ei metsästetä supeja. Joskus joku sattuu jäämään saaliiksi hirvijahdissa. Jäljistä päätellen kanta on pieni.
Ok. Asumiseen itsessään on vaikea puuttua, miten se onnistuisi? Rakentamalla lisää puutaloja kyllä! Asutuksen keskittyminen ei välttämättä ole kenenkään etu (paitsi tonttien myyjien) mutta mitä esim. hallitus voi siinä tehdä?
Asumiseen voidaan puuttua esimerkiksi tavalla, joka turvaa syrjäseudulla asuvien metsureiden tulevaisuuden. Jos he menettävät työmahdollisuutensa hakkuiden rajoittamisen ja jatkuvan kasvatuksen seurauksena, he ja samalla ehkä koko kylä joutuisivat muuttamaan asutuskeskuksiin, jonne tarvitsee asuntojen lisäksi rakentaa monenlaista infraa kouluista lähtien. Tällaisesta skenaariosta ei Ollikaisen jutuissa keskustella.
otta Ilmastopaneelilla olisi todellista merkitystä, sen pitäisi puuttua Suomen ylivoimaisesti suurimpaan päästölähteeseen, eli jatkuvaan uudisrakentamiseen ja ihmisten uudelleen asuttamiseen. Nyt he näpertelevät vain jonkun rakennusten energiatehokkuuden parissa, kun ei ole halua ja rohkeutta paneutua todellisiin ongelmiin.
Aivan. Olen kirjoittanut monta kertaa, että tehokas metsätalous on paras menetelmä pitää maaseutu asuttuna ja estää lukemattomien asuntojen, koulujen ym muuttumisen arvokkaasta omaisuudesta ongelmajätteeksi. Ihme tosiaan, ettei tällaista perusasiaa oteta huomioon. Näperrellään jonkin joutavien muovipussien keräämisessä ym.
Tietysti silloin oli pääasiallisena tavoitteena se tukkipuun kasvatus, kun muulle ei usein ollut kysyntää ja hoitomet sen ajan metsissä logistisista syistä käytännössä mahdottomia.
Toisaalta Hannikainen suoritteli lohkohakkuuta, siis jaksollista kasvatusta, seuduille, joilla myös pienimittakaavaisella puulla oli kysyntää.
Itse asun 49,5 vuotta vanhassa itse rakennuttamassani omakotitalossa. Vielä ei ole tullut homeongelmia. Ikävä kyllä täällä päin puretaan kunnollisiakin taloja. Esimerkiksi naapuritontilta purettiin vähän nuorempi talo, koska tontille haluttiin rakentaa kolme uutta asuntoa. Täällä tonttien hinnat ovat järjettömiä.
Rakentamisesta vielä. Meidän talon rakentaminen alkoi louhintatöillä huhtikuussa ja muutettiin valmiiseen taloon seuraavassa elokuussa. Taloon tuli silloin myös uima-allas, joka otettiin muuhun käyttöön, kun lapset muuttivat pois kotoa. Tuota naapuritontille rakennettavaa kolmen asunnon systeemiä on rakennettu jo puolitoista vuotta eikä näytä vieläkään läheskään valmiilta. En ymmärrä nykyajan systeemejä.
Kesää vietetään n 150-vuotiaassa hirsitalossa. Hyvin sekin on kestänyt. Tosin aikanaan piiat olivat tuvan lattiaa pestessään sutineet vedet yhteen seinänrakoon, minkä seurauksena alimmat hirret olivat vähän lahonneet ja painuneet. Eipä siitä pahemmin haittaa ollut. Tuvan lattia uusittiin ja suoristettiin. Sama tehtiin peltikatolle, jonka edellinen pärekaton tilalle tehty versio kesti n 85 vuotta. Julkisivuverhoilu saattaa olla 1800-luvulta. Hyvin on kestänyt, kun on muistettu maalata. Ihmeesti tuollaisen talon sisätilatkin pysyvät kunnossa vaikkei talvisin ole lämmitystä kuin keittiöissä ja vessoissa.
Erikoiskohteet ovat erikoiskohteita. Sehän on selvä. Mutta niiden kasvattamista ei kannata puolustella millään edullisuudella. Toisekseen emme tietenkään tiedä, mitä 100 vuodessa tapahtuu. Esimerkkinä voin todeta, että, jos meidän metsissä olisi jatkettu jatkuvaa kasvatusta, niin olisi saattanut olla tilanne, että metsissä kasvaisi vain yhden tukin puita kuten oli tilanne 1933.
Tietysti, jos tilanne on sellainen, että on mahdollista jatkaa kiertoa poimintahakkuilla, kanattaa tämä hyödyntää. Mutta nykyisten kuvioiden, joissa puut ovat samanikäisiä, muuttaminen jatkuvan kasvatuksen metsäksi on typerää.
Kannattaa vielä ottaa huomioon ilmastonäkökulma. Metsän hyvä kasvu on parasta ilmastopolitiikkaa. Sekin kannattaa ottaa huomioon Anneli, kun mietit noita suojelukohteita.
En edelleenkään tajua, että mitä järkeä on yrittää väkisin jatkuvaa kasvatusta kivennäismaalla. Vaikka jossain taimettuisikin, sehän on niin paljon huonommin kannattava kuin jaksollinen, ettei kenenkään täyspäisen kannattaisi harjoittaa ainakaan taloudellisessa mielessä.
PW Hannikainen sen tiesi jo 1903. Hänen mielestään harsintaa kannattaan käyttää siellä, missä vain tukilla on arvoa.
Me emme tiedä tulevaisuuden laatuvaatimuksia. Voi olla, että tarve saada kuitua lisää muuttaa männyn laatuvaatimuksia kireämmiksi.
En kyllä ymmärrä tuota kuitupuun kasvatuksen vieroksumista taloudelliseltakaan kannalta. Tiheässä kasvatetuissa taimikoissa perkaustarve on pienempi ja näkemäraivauksia ei yleensä tarvita. Kuitupuusta saa myyntituloa. Jos sitä vastoin kasvattaa harvasssa, niin joutuu maksamaan lisäperkauksista.
Esimerkiksi 2018 markkina oli sellainen, että saimme ensiharvennuspuusta päätehakkuuhinnan.
Ei taida Änekoskelle tulla yhtään kalikkaa uittamalla. Vain Saimaalla harjoitertaan uittoa.
Jos ajattelee muuttuvaa maailmaa, niin metsäteollisuuden päätös irtautua keskitetyistä palkka sopimuksista on luonnollinen kehitys. Jonkun kaverin palkkaa ei tarvitse pudottaa, mutta teho voidaan moninkertaistaa ja siis tarvittaessa korvata työ jossain muualla etätyönä, jolloin lakkoiluhalut pienevät merkittävästi.
