Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Perko oli tuolla edellä huolissaan paperimiesten palkoista. Ovat ihan itse pitäneet huolen, että koko ammattikunta katoaa. Keinoäly ja 5G-verkot johtavat siihen, että jonkun konsernin tehtaiden valvonta keskitetään muutamaan tarvittaessa toisiaan korvaavaan paikkaan, jotka voivat fyysisesti sijaita missä vaan.
Katkenneen paperilinjan käynnistämiseenkin kehitetään robotti, jota voidaan sieltä valvomosta operoida. Puutavaran purkamisen hoitavat robotit. Samoin valmiin tavaran lastauksen. Systeemi tietää töitä konefirmoille ja it-alan suunnittelijoille, joita onneksi Suomessa on.
Metsurin ja motokuskin hommia ei voi niin helåposti automatisoida.
Luulenpa, että Kemin uusiin koneisiin tulee sellaisia etäkäyttömahdollisuuksia, joita ei kaikille ainakaan alussa kerrota.
Mutta onhan se metsänhoitotyö palkitsevampaa siinä mielessä, että hyvin hoidettu metsä saattaa kasvaa vaikka seuraavat 100 vuotta. Paperitehtaan tuote hajoaa seuraavan vessakäynnin jälkeen. Kyllä sellaisesta paskaduunista pitääkin maksaa.
Ja metsää perkaavan ei tarvitse käydä kuntosalilla tai golfkentällä. Metsiä perkaavalle työnantaja kustantaa treenivälineet ja matkat. Eikä tarvitse siis maksaa sali- tai kenttämaksuja.
Sinne vaan perkaamaan Perko. Kaikki on puhdasta tuloa. Eikä siitä veroteta.
Isäni oli ammattimetsästäjä 1930-luvun alkupuolella. Minulla on hänen yksityiskohtainen metsästyspäiväkirja. Kettuja hän metsästi n 500 km2:n alalla. Lintuja pienemmällä. Saalista tuli normaalisyksyksyssä n 50 metsoa, 100 teertä ja 100 muuta (pyitä, sorsia, jäniksiä, oravia). Muutaman kettu talvessa. Joskus lippusiimalla,, joskus myrkyllä, joskus muuten. Kettuja oli siis vain muutama pitäjässä, joten niillä ei ollut merkitystä kanalinnuille, Kanalintusaaliit tulivat vuodesta toiseen lähes samoista paikoista.
Niinpä Perko. Nytn aloit perua. Et taida myydä koskaan puuta. Meillä myydään ensiharvennus n 30-vuotiaana. Puuta kertyy yleensä 50-70 m3/ha. Useimmiten teemme kauppaa isosta harvennusleimikosta, johon kuuluu myös ensiharvennusta. Kiva on huomata, että tällöin hinta on normaalia vähän parempi harvennushinta. Kantorahaa tulee n 1000-1200 euroa/ha. Siis 200 hehtaaria ensiharvennuspuuta myymällä saisimme kantorahaa 200000-240000 euroa ja kulut saman varran. Kyllä olisisivat tosi hyvää palkkaa saavat sinun paperimiehesi.
Supikoirien osalta tilastot näyttävät kyllä tukevan AC:n väittämää. Ennen pyyntikampanjoiden aloittamista supisaalis oli n 70000 yksilöä vuodessa. Kampanjan käynnistyttyä, niin saalis vaihteli välillä 150000-200000 yksilöä. Siis kampanja ei vähentänyt supikantaa, koska ne kompensoivat lisääntyneen pyynnin kasvattamalla pentueita. Tämä tarkoittaa sitä, että emoilla on kesäisin suuri perhe ruokittavana, mikä tarkoittaa luonnollisestikin suurta painetta saaliseläimiä kohtaan. Silloin joutuu supien suihin paljon riistalintujen poikasiakin. Olen siis sitä mieltä, ettei supin tehostettu metsästys ainakaan auta riistakantoja. Toisaalta on niinkin, että meidän seuran mailla saaliiksi tulee ehkä pari supia vuodessa. Mutta meilläkin lintukannat ovat vuosien kuluessa taantuneet. Ei siis supien rauhoituskaan auta.
Värriön osalta havainnot eivät välttämättä yksin selitä tilannetta. Pitäisi tutkia paljon laajempi alue. Siis se, mitä siellä on tapahtunut. Kaikki porotaloudesta, metsästyksestä ja ihmisten liikkumisesta lähtien. Sitten voisi arvella jotain tai sitten ei.
Kuten olen ennenkin kirjoittanut, niin esimerkiksi 1930-luvulla petokannat olivat olemattomat ja samalla kanalintukannat todella erinomaiset. Esimerkiksi 1. syyskuuta isäni ampui 5 metsoa, 15 teertä ja 2 pyytä. (ampui yleensä lennosta ja käytti niihin 29 panosta)
Kanalintujen osalta kyllä pedoilla on vaikutusta. On säilläkin. Silloin 1930-luvulla Keski-Suomessa metsät olivat peruja kaskikaudelta ja niissä runsas alikasvullisuus, mitä karjan metsälaidunnus kasvatti lisää. Voisi spekuloida, että pesueita oli paljon ja suuria, koska säät olivat suopeat eikä petoja ollut. Lintujen kannalta sopivia metsiä oli runsaasti, mikä mahdollisti runsaat kannat vaikka metsästyspaine oli suuri. Silloinhan kanalinnut olivat normaalia kauppatavaraa. Nyt rajoittavana tekijänä ovat pedot, säät ja varmaankin myös lisääntyvä liikkuminen metsissä, mikä hajoittaa ja tuhoaa poikueita. Metsät ovat muuttuneet, mutta on kuitenkin edelleenkin linnuille sopivia biotoopeeja, joista ei kuitenkaan lintuja löydy.
Kannattaa tietenkin todeta, ettei moottorilla kulkevaa laitetta saa käyttää metsästykseen ilman poikkeuslupaa.
Olen kulkenut Lapissa muutaman kymmentä vuotta. Kaksi kertaa on ollut todellinen sopulivuosi. Ensimmäinen oli joskus 40 vuotta sitten, jolloin kettuja ei metsästetty ainakaan luvallisesti kelkoilla. Historiasta tiedetään, että joskus aiemminkin on ollut todellisia sopuli- ja myyrävuosia. Niiden esiintymistä eivät kuitenkaan mitkään tutkimukset pysty ennustamaan.
Voiko kapi olla tarttumatta? Senhän aiheuttaa joku loinen. Tarttuu myös ihmisiin ja on todella vaikea poistaa. Voisiko olla niin, että kapisella ketulla on joku ominaishaju, joka aiheuttaa, että ainakin osa ketuista kaihtaa kapista kettua ja siksi tauti laantuu.
Jos sinne Värriöön todellakin siirtoistutettaisiin muutama kapinen kettu, niin olosi mielenkiintoista nähdä mitä kettukannalle tapahtuisi.
Kyllä todellakin saattaa olla niin, että kettujen saalistilastoja on Ylä-Lapissa kaunisteltu, jos tapetusta ketusta on maksettu 30 euroa. Omat monikymmenvuotiset havaintoni kertovat, että sielläkin maastot ovat sellaiset, ettei kelkkamies kaikkiin paikkoihin pääse ja silloin kettu on vahvoilla. Ainakin hiihtäjää kettu pakenee jo kaukaa.
Kerran näin jäljistä, kun kotka oli tavoitellut kettua tunturikoivikossa. Siipien jäljet vain näkyivät ja ketun jäljet pois paikalta.
En kyllä usko, että Lapissa kovinkaan suurella pinta-alalla kettuja metsästetään tosissaan. Ainoa poikkeus on Ylä-Lappi, jossa niitä metsästetään kelkoilla laillisesti perusteluna, että näin pelastetaan naalit.
Tietysti sitten mahdolliset poronteurastuspaikat ovat sdellaisia, joissa kettuja liikkuu enemmän ja joissa niitä kannattaa metsästää, jos on taitoa eikä parempaa tekemistä.
