Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Siitä olen kyllä samaa mieltä, että tarhassa kasvastetun naalin siirtäminen luontoon on todellista eläinrääkkäystä.
Todellisuudessa naalit ovat merenrantojen ja lintuvuorien asukkeja. Keräilevät kesäisin munia talvivarastoiksi. Saattavat löytää myös rannoilta haaskoja. Siksi tunturimaisema on naalille hyvin vaikea ympäristö. Saattoi aikanaan pärjätä vähän paremmin syömällä ansoihin kuolleita riekkoja ja petojen tappamia poroja. Nyt kummatkin yleensä puuttuvat. Kyllä kaikenlaista puuhastelua harrastellaan kuten naalien ”kotouttamista”.
Kettu ei kyllä myyräkantaa pidä kurissa. Silloin, kun ne lisääntyivät 2009, ei mikään kettumäärä olisi riittänyt myyriä syömään. Lintukantojen kannalta on ongelmallista, kun joku hyvä myyrävuosi lisää kettuja, mutta seuraavana vuonna myyrät vähenevät. Tällöin ketut luonnollisestikin saalistavat enemmän lintuja. Muutama tällainen sykli kuten myyrävuodet 2006 ja 2009 saattavat pudottaa kanalintukantaa pysyvästi.
Kun Englannin kuningatar Elisabeth kävi 1976 ”metsäretkellä” naapurissa silloin Kymiyhtiön omistamassa metsässä, silloin metsuri oli kaatanut puut ja kone vain karsi ja katkoi ne. Sekin meteli oli Kuningattarelle liikaa. Näytti isännille nyrpeää naamaa. Selvisi kuitetenkin retkestään ja myöhemmin muisteli sitä jo vähän hymysuin.
Kaikkea se Koneen säätiö tukeekin.
Mitähän nuo väitöskirjatutkijat esittävät tilalle? Valtaosa Suomea kiinni. Vai mitä?
En kyllä tunne itseäni minkään kuitupuukapitalistin orjaksi enkä edes edes rengiksi. Mielestäni meillä on toimiva yhteistyösuhde. ”Kuitupuukapitalistit” käyttävät metsistämme sen puutavaran, joka ei sovellu mekaanisen metsäteollisuuden käyttöön. Mekaaninen metsäteollisuus maksaa meille vuorostaan valtaosan metsästä saamastamme kantorahasta. Jos ”kuitupuukapilalisteja” ei olisi, niin metsätulomme olisivat kymmeniä prosentteja pienemmät. Maksaahan tämä porukka myös merkittävän osan tukkipuistamme ostaessaan sahahaketta sahoilta hyvään hintaan.
Mihinkähän siellä Koneen säätiössä pyyhitään???
En kyllä usko, että metsästäjät vihaisivat kettua. Se on haasteellinen metsästettävä ja siksi sitä metsästetään. Metsästys liittyy myös koirien kasvatukseen. Sekin tiedetään, että ketuista on haittaa kanalinnuille. Eikä toisaalta kettukanta ole mitenkään uhanalainen.
Lapsena kuljin isäni kanssa kettumetsälläkin. Oltiin yhdessä passissa selät vastakkain. Ainakin kerran sattui, että minun puoleltani tuli kettu, jonka isä sitten ampui.
Itsekin nuoruudessa metsästin kettuja ja joskus harvoin sainkin. Silloin oli tyytyväinen olo, kun sai saaliiksi vaikean metsästettävän. Sellainen tunne ajaa metsästäjän metsälle. Ei sille voinut silloin mitään. Nyt tietysti tuollaiset tunteet ovat jo jäähtyneet. Parikin kertaa yritin saada ketun makuulta nuoskailmalla jälestämällä. Keli oli tosi paha. Lunta tarttui suksiin ja hiihto oli raskasta. En saanut saalista, mutta illan tultua olin kaukana kotoa. Kyllä kotimatka oli raskas. Eipä se intoa vienyt uudesta yrityksestä.
En olisi tuota kettujuttua ainakaan tuossa muodossa pistänyt lehteen. Nimittäin se 70 metristä ampuminen ei kuulu kyllä hyviin metsästystapoihin. Kyllä kohteen pitää olla niin lähellä, että se kaatuu.
Ei uudistushakkuu ole mikään nykypäivän keksintö. Olen tästä ennenkin kirjoittanut täässäkin ketjussa. Esimerkiksi P.W. Hannikaisen Metsänhoito-opissa vuodelta 1903 tunnettiin uudistushakkuu, silloin nimellä lohkohakkuu ja jatkuva kasvatus, silloin nimellä harsintahakkuu. Kirjoittaja suositteli lohkohakkuuta sellaisiin tapauksiin, joissa tukeiksi kelpaamattomillakin puilla oli kysyntää ja harsintaa sinne, missä muu kuin tukkiosuus jätettiin metsään.
Minulla on kirjahyllyllyssä Tapion vuosikirja 1913, jossa opetettiin metsäpuun taimien kasvatusta ja vuosikirja 1914, jossa opetettiin taimikon hoitoa ihan nykyaikaankin soveltuvin periaattein. Taimikoista todettiin se, että ne ovat saattaneet syntyä luontaisesti tai keinollisesti istuttaen tai kylväen.
Kuten olen ennenkin kirjoittanut kuitupuun kysynnän lisääntyminen, kattava metsätieverkosto ja autoistuminen mahdollisivat nykyisen viljelymetsätalouden. Olisi ollut käytännössä mahdotonta kävellen tehdä viedä taimia ja istuttaa sekä perata taimikkoja tiettömissä metsissä. Tietysti ei olisi ollut järkevääkään tällainen puuha, jos sitten suuri osa puusta olisi pitänyt kaataa maahan lahoamaan.
Autoista puheenollen. Helsingissä oli 1970-luvulla timpuriporukka, jota kutsuttiin liikkumisvälineidensä johdosta Jaguaari-kerhoksi. Sitä en tiedä mitä puoluetta äänestivät, mutta ilmeisestikin niin vasemmalta kuin mahdollista. Olivat onnistuneet ay-mafian ansiosta saamaan monopolin suurien rakennushjankkeiden laudoitustöistä. Rakennusliikkellä oli urakan saatuaan toki kaksi vaihtoehtoa. Joko tehdä työsopimus ”kerhon” kanssa sen määrittelemillä ehdoilla heti. Tai sitten myöhemmin, koska kukaan muu porukka ei jättänyt tarjoustaan.
Elementtirakentamisen lisääntyminen vei sitten porukan bisnekset.
Mahdatko Anneli olla Suomen Luonnonsuojeluliiton jäsen? Liittohan valitti, että puita hakataan tämän sellutehtaan käyttöön. Jossain kyllä todettiin, ettei tehtaan ympäristöluvassa käsitellä hakkuita.
Saakohan Luonnonsuojeluliitto valitusasiasta lisää puhtia vaiko ampuu omaan jalkaansa?
