Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Oikeastaan ainoa sisämaan sellutehtaaksi kelvollinen paikka taitaa olla Kaipola, jossa infrakin on jo valmiina. Siellä on varmaan vieläkin ympäristölupia. Valitettavasti Äänekoski on liian lähellä ja UPM kiinni Uruguayn hankkeessa. Olen kyllä melko varma, ettei uusia sisämaan sellutehtaita rakenneta neitseellisiin paikkoihin eikä ainakaan yksityisin voimin.
Valmetista vielä. Jos se Jyväskylän tykkitehdas olisi pommitettu tuusan nuuskaksi, niin ei tiedä missä tilanteessa Suomi olisi. Niin tehokkaasti suomalaisten tykit tappoivat vanjoja ja murskasivat panssarivaunuja Tali-Ihantalassa. Lankomies oli sielä tykkipatterissa laskijana ja kertoi, että kyllä he ampuivat ja tietysti osuivat. Saivat ampua rauhassa. Lankomiehhenkin osui vain yksi kaukaa tullut sirpale, joka ei tehnyt edes reikää ihoon.
Venäläisten pommikoneet suunnistivat Jyväskylään yleensä Päijännettä pitkin. Meikäläisen koti on muutama kilometri länteen. Kerran lensi puolen tusinaa pommikonetta meidän yli tosi matalalla. Vieläkin muistan punatähdet siipien alla. Eivät silloinkaan saaneet mitään tuhoa aikaan.
Kyllä paljon on sattunut meikäläisenkin elinaikana.
Lähetin Iltasanomien keskustelupalstalle tällaisen kommentin:
Voitolla on monta isää.
Näin sanotaan. Onhan tässäkin tapauksessa. Nimittäin suomalainen insinööritaito ja suomalaiset metsänomistajat. Insinöörit osaavat suunnitella helposti käytettäviä ja tehokkaita koneita ja laitteita ja pystyvät viemään hankkeet aikataulussa päätökseen.
Metsäomistajat ovat tehneet vuosikymmeniä metsiensä eteen sitkeästi työtä, jota nykypäivänä mollataan usein jopa arvovaltaisen median toimesta.Hallitukset ovat vain portinvartijoita. Voivat kyllä estää hankkeita, mutta eivät oikeasti luoda niitä.
Merkillinen on Valmetinkin tarina. Eräs nuori diplomi-insinööri läksi muutamaksi vuodeksi opiskelemaan USA:han. Hankki sieltä niin paljon osaamista, että niillä opeilla onnistuttiin jyväskyläläisestä tykkitehtaasta kehittämään peperikonetehdas, josta sittemmin on kehittynyt alallaan eräs maailman johtavista.
Tuo nuori insinööri oli nimeltään Matti Kankaanpää kotoisin Jyväskylän läheltä. Hänestä tuli aikanaan Valmetin pääjohtaja.
Vähän vielä Valmettiin liittyen. Yritys oli sota-aikaan siis Valtion tykkitehdas ja tehtaat aika lähellä Jyväskylän keskustaa Rautpohjassa. Neuvostoliittolaiset tiesivät luonnollisestin tehtaan sijainnin ja pyrkivät pommittamaan sen hajalle. Suomalaiset olivat ennen Jatkosotaa ennättäneet kuitenkin rakentaa kaupungin keskellä olevalle harjulle ilmatorjunta-asemat, joilta näki ja oli hyvä ampua kauas. Neuvostoliittolaiset pommikoneen ohjaajat taisivat arvostaa kotiinpaluuta enemmän kuin suomalaisen pikkukaupungin pommittamista. Kun it alkoi ampua, niin pommikoneet kurvasivat kaupungin ohi ja pudottivat pomminsa Päijänteeseen. Kirjoittivat tietenkin erilaiset raportit kentälle palattuaan. Jatkosodan aikana Jyväskylään ei osunut yhtään pommia. Talvisodan aikaan kyllä aika tuhoisiakin.
Jyväskyläläiset eivät kaiketi osanneet kuvitella millaisessa riskikeskittymässä asuivat. Tourulassa oli nimittäin lisäksi Valtion kivääritehdas. Alkeellisempienkin sotaoppien mukaan pitää ensiksi tehota vastustajan aseet. Onneksi viholliset olivat siis venäläisiä.
Metsäyhtiöt ja Valmet nousivat pörssissä. Metsä Board eniten.
Kemijärven tehdashanke saattoi kirittää päätöksenteossa. Tai sitten ei. Kemijärveläisille kyllä hankala paikka. Metsä Boardin tehdas on varmasti halvempi rakentaa meren äärelle ja toimiva organisaatio. Kemijärveläisille aika vaikea, tai ainakin hyvin kallista, löytää ykkösketjun osaajia. Metsä Board voi kierrättää omilta laitoksiltaan.
Logistisesti hyvä paikka. Itäkairan puut voi kuljettaa junalla Kemijärveltä. Ruotsin puita laivalla kuten myös sahahake Raumalta. Varmaasti helpompi kuljettaa suuria säiliöitä ym rakennuspaikalle laivalla.
Voidaan toimia niin eri tavoin. Ei sitä raivaustarvetta ole myöskään hyvin hoidetussa jatkuvan kasvatuksen metsässä.
En ole paljoa harrastanut jk-metsiä, mutta niissä, mitä on harjoittanut, (mäntyjen alle syntyneissä) on ollut vesakon raivaustarvetta. Kuusen taimia on löytynyt vaihtelevasti. Kaikissa myös täydennysistutuksen tarvetta. Kuusikon jk:ta ei ole tullut harjoitettua. Kuusikoissa kyllä olen tarkastellut sinne syntyneitä pieniä aukkopaikkoja. Niistä näyttää puuttuvan yleensä kaikki heinää ja varpuja isommat.
Jos haluaa hoitaa jk-metsän taimikkonsa hyvin, jouttuu kyllä käymään metsissä useammin kuin jaksollisen harjoittaja.
Meillä tiet ovat ovat pääosin kivisessä maastossa, jolloin ojien tarve on vähäinen. Joskus syntyy aikanaan palteita ajoradan viereen, jolloin vesi ei mene maastoon ja mäkisessä maastossa alkaa juosta tietä pitkin. Nämä palteet kun poistaa ja vähän sorastaa, niin tie on kuin uusi.
Jos sattuisi olemaan kovin pitkä umpiperäinen tie, niin kannattaisi välille sopivaan paikkaan harkita T-kääntöpaikkaa.
Esim. jaksottaisessa mallissa ennakkoraivataan ennen hakkuuta, kun jatkuvassa kasvatuksessa jälkihoito tehdään hakuun jälkeen.
Viime vuonna meidän yhteismetsässä tehtiin erilaisia hakkuita 28 ha eikä yhdessäkään ollut ennakkoraivuutarvetta. Näin on ollut yleensä laita. Hyvin hoidetuissa metsissä ei yleensä ole ennakkoraivuutarvetta. Joskus toki poikkeuksina männiköihin syntyneet aluskasvukuuset.
Eipä tietenkään saa kieltää. Muista, että tien ojineen pitää mahtua siihen 8 metriin.
Yhteys naapuriin ja sovi asiasta kuten myös kustannusten jaosta. Jos kustannat tien yksin, niin naapurilla ei ole periaatteessa oikeutta käyttää sitä. Tällaisista on ennakkotapauksia.
Puut ovat tietysti naapurin. Kannattaa tietenkin miettiä, että miten niistä naapuri saisi parhaan hinnan.
Homma kannattaa siis yrittää miettiä naapurin kanssa yhteistuumin. Silloin saattaisi saada niitä levikepaikkojakin.
<div class=”comment__text js-discussion-text”>. Runsaspuustoisissa kuusikoissa varmaan ihan paikallaan kerätä osa niistä pois. Mutta muuten ei ole hyväksi maaperälle pitkityksessä; riippuu mm. korjuuajasta, kasvupaikasta ja sen ravinnetilasta kannattaako vai ei.
Juuri näin. Kun puuta alkaa olla lähes 400 m3/ha, niin istutus on melko työlästä, jos risuja ei kerätä pois. Meillä tällaisissa tapauksissa systeeminä on, että hakkuu ennen lomia ja risut kerätään syksyllä, jolloin ravineita sisältävät neulaset ovat kuivuneet ja varisevat. Männiköissä ei ole kerättäväkään.
</div>
Olen kirjoittanut ennenkin. Mietittiin miten eräillä korpisoilla harvennettaisiin. Erääässä kuviossa oli valmiiksi erirakenteista metsää. Siihen tehtiin jk-hakkuu.
Toisella kuviolla oli tasakokoista n 50-vuotiasta kuusikkoa, joka oli aikoinaan syntynyt hieskoivikon alle. Tällä ei ollut taimia eikä merkkiäkään siitä, että kuusien sekaan syntyisi uusia kuusia, männyistä tai koivuista puhumattakaan. Päädyttiin perinteiseen harvennukseen, jonka yhteydessä paljastui, että hakatuista kuusista 17 % oli lahovikaisia. Ei tällaisessa tapauksessa liene muuta mahdollisuutta kuin aikanaan tehdä kaistalehakkuu ja aloittaa kierto uudestaan. Siis ensiksi luontainen hieskoivikko ja sitten aikanaan sen alle luontainen kuusikko.
