Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Esimerkiksi hyvän hirvikoiran kasvattajaa voi tuskin pitää pellenä. Ja heitä on paljon. Toki tekniikkakin auttaa, muttei se korvaa koiran kanssa metsässä käytettyä aikaa.
Kyllä nykyajan metsästysseurat ovat yleensä aika valppaita tuossa maanomistusasiassa ainakin, jos omistaja vaihtuu. Asia erikseen on tietysti juuri kuolinpesät, jotka saattavat laajeta edes paikallisten tietämättä. Helppo kuitenkin selvittää. Riistanhoitoyhdistys tietää tosiaan hirviasiat ja muun riistan metsästys on yleensä samalla seuralla. Tietysti ne ketunmetsästäjät vastaavat varmasti, jos heiltä kysytään. Tai naapurit. Tietysti huono homma on, jos perikunnan jäseniltä ei voi kysyä.
Yheismetsän puita ne tietysti ovat. Mutta kestävästi voi noin hakata.
Ja vielä. Kemera ei vaikuta yhtään meidän metsiemme tapahtumiin. Silloin perataan, kun on aika. Jos kohde on sellainen, että se on Kemera-kelpoinen, niin tottakai otetaan raha vastaan.
Kolmella sähköpostilla saan halutessani myytyä 150000 euron puut vuodessa. Jos saisin marjojen poiminnasta 100 euroa paivässä ja mustikan satokausi on enimmillään 30 päivää, niin hikoilemalla metsissä ne päivät, saisin kasaan viideskymmenesosan puun myyntitulosta. Edellyttäen siis, että olisi hyvä mustikavuosi. Ainahan niin eu ole. Mustikan poiminta ja puun kasvatus eivät ole aivan samassa suuruusluokassa.
Enhän voi myydä niitä mustikoita. Ei niillä ole markkina-arvoa. Jos naapurit tai hait poimi tai karhut eivät syö, niin mätänevät metsään. Puulla on markkina-arvo.
Tämä mustikkakeskustelu onkin tosi hupaista. Verrataan tuotetta, jolla ei ole markkina-arvoa maanomistajalle ja josta kaiketi 90 % jää mätänemään metsään, puun kasvatukseen, jolla on joka päivä markkinat ja jonka arvo moninkertaistuu jalostuketjussa
Nyökyttelen kuin vanha kana. Niin se on ppa noin 16m2 kuusikko ja on enemmän mustikkaa kuin tarpeeksi!
Ja lisäksi työttömiä metsureita. Eikö heitä ole jo tarpeeksi? Ja onko maaseudulla liikaa asukkaita?
Kyllä minä lähden puiden harvennustarpeista. En mustikoista. Sitä paitsi ei niitä ole joka vuonna poimittavaksi.
Kuten olen kirjoittanut, niin ainakin meillä päin parhaiten satoa sai viime kesänä aukosta tai juuri aukon vierestä. Katselin Luken jatkuvan kasvatuksen metsää Lapinjärvellä. Kyllä mustikan varpuja oli. Tulisiko marjoja onkin sitten eri juttu.
Tuossakaan mustikkajutussa ei puhuttu kuin mustikan varsista. Taatusti ei ole tutkimustietoa 1950-luvun mustikkamääristä.
Sitä paitsi lintupaistia ja mustikoita syöttämällä ei Suomen metsissä kovin kauaa tällaista väkimäärää ruokita.
Ei tietystikään kettukanta eikä mikään muukaan tekijä selitä yksin kanalintukantojen vaihtelua. Ei metsähakkuutkaan. Joskus kyllä hakkaamattomuus. Meillä on lukuisia kuvioita, joilla ennen oli kanalintupoikueita. Kun nämä metsät ikääntyivät, niin kanalinnut hävisivät.
Jos esimerkiksi säät ovat epäedulliset ja lintukanta muutenkin heikko, niin jokainen ketun tai muun pedon saalistama kanalintu vaikuttaa kantaan aivan eri tavalla kuin runsaan lintukannan aikaan. Vuosia jatkunut saman kaltainen tilanne vain pahentaa kehitystä.
tila
nnetta