Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Huomasinkin että puhuit myös johtoalueista, sry. Mutta alle 20 leveät alueet ei kelpaa metsitykseen koska tukea ei tipu.
Meiltähän vapautui 20 kV:n johtoalue. Se on niin kapea, ettei kannata metsittää, jos molemmin puolin kasvaa metsä. Jos aukko tehdään linjaan asti, niin linja-alue tietenkin sitten mukaan. Siellä missä molemmin puolin kasvaa metsä, niin linja-alue on hyvä ajouran paikka/riistatiheikkö.
Metsitettäisiin siis, jos olisi järkeä, vaikkei tukea saisikaan.
Olen kyllä saanut siemenpuuhakkuusta saman yksikköhinnan kuin uudistushakkuusta, jon sen on koplannut isompaan kauppaan.
Mutta, mutta. Niitä siemenpuita saattaa kaatua, joten puumäärä yleensä putoaa. Pahempi asia on kuitenkin se, etteivät kaikki siemenpuualueet taimetu luontaisesti. Ne on joka tapauksessa muokattava vaikkapa äestämällä. Tässä tapauksessa männyn kylvö on varsin pieni kustannuslisä ja tietysti riittää, kun muutama puu kaatuu, niin tuloskin on positiivinen. Etuna vielä hyvälaatuinen viljelysiemen.
Meillä on eräs niin kivinen pääosin mäntyä kasvava MT-kuvio, ettei siinä äestys onnistu. Yritetään saada siihen kuitenkin mänty-kuusisekametsä. Yritetään raapia kaivinkoneella paikkoja, joihin saisi kuusentaimia istutettua ainakin 1200 kpl/ha. Lisäksi jätetään jättöpuiksi mäntyjä n 10 kpl/ha tasaisesti koko kuviolle, jotta mäntyjä syntyisi mahdollisimman paljon luontaisesti. Saa nähdä kuinka käy.
Meillä on aukkoja ja taimikoita niin paljon, ettei sellaisten teko enää monimuotoisuutta lisää.
Taimikoissa alkaa ainakin ruohovartisten kasvien ja varpujenkin lajikato jossain 10 vuoden iässä. Itse olen sen huomannut, kun olen seurannut mustikan tai jonkin harvinaisemman lajin kuten kevätlinnunherneen esiintymistä, joten kyllä aukkoja tarvitaan säännöllisesti. Meillä tahtina on keskimäärin 1,2-1,3 % vuodessa. Hämmästyttävän pian ne häviävät maisemasta.
Haavoista olen kyllä samaa mieltä Annelin kanssa. Niitä kyllä säästän. Ja onhan meillä pari laajaa haapaesiintymää, jotka saavat rauhassa lahota.
Taitaa olla Isännän ja Rouvan maailmankatsomuksissa aika lailla eroa. Niin nopeasti Isäntä vaimensi Eukkonsa kannanoton metsäasiassa. Erittäin hyvä niin.
Risuparralle. Jos metsään tehdään aukko, niin sieltä poistuu lähinnä kolmen lajin yksilöitä ja niitäkin yleensä vain jotain 400-800 kpl. Kuviolla lienee kuitenkin satoja ellei tuhansia lajeja, joten eipä siitä monimuotosuus järky pahemmin, kun vielä tiedetään, että aukossa pääsee ilmoille sellaisia lajeja, jotka ovat muhineet maassa kymmeniä vuosia. Asia erikseen olisi se, jos maapohja muuttuisi uudistumiskelvottomaksi kuten sademetsien hävityksissä käy. Nythän siellä meidän aukossa on muutaman vuoden kuluttua puuyksilöitä enemmän kuin ennen hakkuuta ja lisäksi ne maan alta putkahtaneet lajit. Aukkojahan tehdään keskimäärin jotain 0,6 % maapinta-alasta, joten niiden vaikutus on erittäin pieni. Mielestäni aukkoja pitäisikin tehdä enemmän. Silloin metsät kasvaisivat paremmin ja voisimme osaltamme enemmän vaikuttaa ilmaston muutosta hillitsevästi.
Tolopainen. Kyllä väittää, esimerkiksi emeritusprofessori Erkki Lähde Jatkuvan kasvatuksen yhdistyksen Silva ry:n tilaisuudessa Porvoossa.
Olin minäkin kerran eräässä koulutustilaisuudessa, joka pidettiin Helsingin yliopistolla. Siellä Lähde kertoi samaa. Sauli Valkonen aivan muuta. Siis sen, että pohjoismaiden tutkimusten mukaan jaksollisen kasvu on 20-40 % parempi kuin jatkuvan. Kertoipa senkin, että eräs, muistaakseni ruotsalainen, jatkuvan kasvatuksen tutkimus keskeytettiin, koska koealue ei taimettunut.
Samoihin prosenttilukuihin Lähde päätyi toisten tutkijoiden kanssa. Etumerkki oli vain eri.
Timppa on arveluttavaa osoittaa jaksollisen paremmuutta oletetulla jk:n alijäämällä. Jopa koplata jk. metsän alijäämä jaksollisen tuotoksi.
Tätä minä en ymmärtänyt. Sen olen kuitenkin näistä systeemeistä havainnut, että jaksollisessa puusto ja metsänkasvu lisääntyvät vaikka hakattaisi liki nykyinen kasvu. Jatkuvassa käy päin vastoin. Puusto ja kasvu vähenevät. Sitten saakin metsät olla vuosikymmenet rauhassa, kun ei ole hakattavaa.
Kerran istuin aukossa teerenkuvilla ( en saanut saalista) ja katselin kuinka helmipöllö lensi muutamasta kelosta toiseen. Ei saanut saalista sillä kertaa. Huono juttu pöllön kannalta, mutta tietysti hyvä metsänomistajan kannalta. Meiltä loppuivat myyrät kertaheitolla pahan tuhovuoden 2009 jälkeen.
Ei kait leppä mitään lannoitusta tarvitse. Sehän hankkii itse typpensä. Meillä istutettiin Päijänteen tantaan lähes vesijättömaalle kovaan saveen. Oli vaikea istuttaa. Hyvin ovat kasvaneet.
Kantohinta per korjattu motti voi olla hyvässä jk-kohteessa kilpailukykyinen koska tukkia kertyy suurempi osuus. Ilman koplauksia.
Mutta vielä suurempi, jos tekee aukoksi. Yksikköhinnat pienemmät jstkuvassa. Juuri ollaan luettu, että esin Pohjois-Savossa kaikki yhtiöt ovat siirtyneet uudistushakkuissa runkohinnoitteluun. Siinä menvät kuidutkin tukkipuun hinnalla.
Perko ei taida tietää, että ne aluskasvuskuuset sairastuvat niistä saastuneista kannoista juuriyhteyksien kautta ja kun kasvu on hidasta, niin kaikki jatkuvan kasvatuksen kuuset ennättävät saastua.
Nopeakasvusilla istutustaimilla, jotka kasvavat hakkuukypsiksi 50 vuodessa on hyvä mahdollisuus selvitä pienin vaurioin, kun taas Perkon taimet ovat silloin vasta ison joulukuusen kokoisia ja kaikki helposti pilalla.
Juurikääpäasiaa on Suomessa tutkittu paljon. Perkon kannattaisi perehtyä tutkimuksiin eikä yrittää kertoa täällä satuja.
