Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Metsänomistajan kannattaa myös muistaa, että sellu tehdään tukin kasvatuksen sivuvirrasta. Ilman sellun valmistukseen ohjautuvaa pienimittakaavaista tai muuten tukeiksi kelpaamatonta puuta ja sahahaketta saisimme tukeistamme paljon huonomman hinnan. Vasta massateollisuus on mahdollistanut kustannustehokkaan metsätalouden. Aikanaanhan tapana oli ottaa tukkipuusta käyttöön vain tukeiksi kelpaava osa.
Olen jatkuvasti ihmetellyt sitä kuinka jatkuvaa kasvatusta markkinoivat väheksyvät jatkuvasti sellun valmistusta. Minusta näiden metsäammattilaisten toiminta on tässä asiassa kerrassaan häpeällistä.
Päijänteen MHY:n asiakaslehdessä oli pitkä juttu yhdistyksen korjuupalvelun tekemästä jatkuvan kasvatuksen hakkuusta. Minun silmiin se ei näyttänyt kovin onnistuneelta, mikä ei tietysti ollut mahdollistakaan, koska lähtökohtana oli jaksollisen tasaikäinen metsä. Lähetin palautetta ja sain kiitokset asiallisesta palautteesta. Ei tainnut palautteeni olla kuitenkaan kovin mieluinen.
Taas kerran. Lapinjärvellä Luken jatkuvan kasvatuksen koemetsässä , jossa sitä on harjoitettu 1980-luvulta ollaan päästy tasolle 4-5 m3/ha/v. Siellä kasvatus ja hakkuu on tehty Suomen parhaiden asiantuntijoiden toimesta. Taimettumisolot maaston kosteudesta johtuen ovat erinomaiset. Jos huipputilanteessa ”laboratorio-oloissa” ei päästä parempaan, niin kannattaa unohtaa Perkon jutut. Niillä ei nimittäin ole mitään vastinetta todellisuudessa. Sen sijaan vastinetta todellisuudessa on sillä, että lähtien paljasvuuritaimista ja sitten siirtyen paakkutaimiin on meidän metsissä karuhkoilla MT-pohjilla päästy tasolle 6,5 m3/ha/v, mikä tulee vielä paranemaan parempien taimien ja tehokkaan varhaiskasvatuksen ansiosta.
Sellaisen joka vaatii hakkuiden vähentämistä, pitäisi näyttää itse esimerkkiä. Lopettaa vessapaperin käyttö, painotuotteiden lukeminen ja puunjalostutuotteisiin pakattujen tuotteiden ostaminen. Tarmon ja kumppaneiden pitäisi lisäksi muuttaa maakuoppaan asumaan. Silloin jutut olisivat uskottavia.
Anneli. Voisit pyytää niiltä Vihreiltä vaikuttavuusselvitystä taivoitteiden seurauksista.
Siis esimerkiksi maaseudun työllisyys,mistä korvaavat työpaikat, mihin porukka joutuisi muuttamaan. Mitä tehtäisiin autioituvan maaseudun tyhjilleen jääneille rakennuksille. Paljonkomluonnonvaroja kuluisi uusiin rakennuksiin ja infraan? Mitä tehtäisiin puupulan vuoksi lopetettaville tehtaille? Vaikutus kansantuloon? Jne
Minäkin olen sitä mieltä, että maata muokataan usein liian rajusti. Laikkumätästys huonosti tehtynä on eräs esimerkki. Jää suuri kuoppa ja paljon vesakoitumiselle altista paljasta maata. Kääntömätästys oikein tehtynä on muutaman vuoden kuluttua täysin huomaamaton. Bräcken laikutus samoin. Olen varma, että paineet vähemmn jälkiä jättävään muokkaukseen kasvavat ja kyllä löytyy sopivat tekotavat. Vaatii konekuskeilta opettelemista ja maksaa ehkä jonkin euron enemmän, mutta on kyllä viisasta jatkoa ajatellen.
Yhteismetsä ei paljon muuta tilannetta, jos pakolla pitäisi siis yhdistää. Joku osakas haluaa ehkä suojella kaikkia luonnon eläimiä eikä hakkuuta metsiään ollenkaan. Siinä sitten joku toinen ei voi tehdä mitään, jos ei ole enemmistöä päätösten takana. Kolhoosit ei toimi kunnolla , sitähän kokeiltiin jo naapurissa isossa mittakaavassa laihoin lopputuloksin.
Ennen kuin meidän yhteismetsää perustettiin huolena oli, että silloisen perikunnan eräs osakas lukkiinnuttaa puukaupan ja on tarpeen suorittaa tilojen jako. Yhteismetsää perustettaessa osakkaat saivat rantatontteja, mikä helpotti perustamisesta päättämistä. Siinä vaiheessa osakassopimuksella sovittiin, että jatketaan entistä, siis jaksollista kasvatusta. Näistä asioista on syytä olla yhteiset suuntaviivat ennen perustamista.
Sitten kävi niin, että suvun vanhin kuoli ja tämä riskitapaus halusi erottaa oman osuutensa. Ei tietenkään saanut. Olisi jättänyt tietysti metsät hoitamatta tai jossain vaiheessa ne olisivat vaihtoehtoisesti saattaneet päätyä jollekin metsän parturoijalle. Molemmat huonoja vaihtoehtoja. Oli vähän ikävä kokous, jossa tehtiin kielteinen päätös, mutta metsiä hoidetaan yli sukupolvien ja siksi ei voi myöskään lähteä siitä, että metsän käsittelyä muutetaan jonkun yksittäisen mielipiteen mukaan.
Kyllä ainakin meidän ”kolhoosi” on toiminut kunnolla. Metsiä hoidetaan tehokkaasti ja puuta myydään. Tietkin pidetään kunnossa. Mitä muuta voisi vielä tehdä. Toki huolena on se, miten sitten, kun meikäläinen ei enää kykene. Suuntaviivat ovat selvät ja porukka on täypäisiä, joten varmaan löytävät hyvät tavat toimia.
Leppä ei tuohon tietenkään pystyisi vaikka puhuisi ”ihmisten ja enkelien kielillä”. Kukaan ei luota poliitikkihin, kun itse uskoo muuta.
Ehkä tunnetuin tieteentekijä Esko Valtaoja tai joku tunnettu metsää omistava kirjailija.
Turkistarhausta vastustaa 70-80 % suomalaisista keulakuvanaan Jenny Haukio. Hänen mielestään turkistarhaus pitää kieltää, kun niin moni vastustaa. Ei tule rouvalle mieleen, että kuinka moni saa siitä elantonsa. Eikä sekään, että sitten tarhataan jossain muualla, jossa eläinten olot ovat huonommat. Varmaan lähes sama 70-80 % suomalaisista vastustaa avohakkuita, kun näkee niistä vain yhden puolen. Puuttuu vaan, että Haukio alkaa vastustaa avohakkuitakin.
Yle ja Hesari ovat antaneet kyllä todella paljon tilaa uudistushakkuiden vastustajille tarjoamaala täyttää soopaa. Kuten kerran 1/2-seitsemässä ollet Yhteismetsä Tuohea ja Arvometsää maimnostava jatkuvan kasvatuksen pätkä, joka vilisi virheellisiä väittämiä ja puolitotuuksia.
Paljaaksihakkuu on luotu tohtoreiden voimalla ( pitää muistaa) ja sen kokeilun seurausta ovat nuo rästit ja ryteiköt , mhy kin oli siinä omalla lainvoimalla mukana.
Ketähän ne ”tohtorit” 1800-1900 lukujen vaihteessa olivat kun opettivat tekemään avohakkuita seuduille, jossa myös pienikokoisella puulla oli markkinaa. Mehän olemme kerran keskustelleet P.W. Hannikaisen sen ajan oppikirjasta.
Minulla on vuodelta 1913 Tapion vuosikirja, jossa opetetaan metsäpuiden taimien kasvatusta mm metsäpalojen ja suurten hakkuiden jälkeen istutettaviksi. Vuoden 1914 Tapion vuosikirjassa opetetaan taimikoiden perkausta ja täydennysistutuksia tavalla, joka sopisi täysin nykypäivään. Jopa vesakoiden kitkemistä neuvottiin.
Jos Perko et tiedä jotain, niin se ei ole tietenkään takuu, ettei niin ole tapahtunut.
Naapurissa metsäyhtiö istutti kontortamäntyä. En kyllä suosittele ellei halua kasvattaa hidaskasvuista kuitupuuta. Olen katsellut usein puita hirvipassissa. Paksuoksaisia turilaita.
Kerran istutettiin pihapiiriin entiselle lypsypaikalle douglaskuusia. Hitaasti nekin ovat kasvaneet vaikkei ravinteista ainakaan ole pulaa.
Kyllä omat jalostetut puut ovat parhaita.
Meillä on yksinkertainen systeemi. Keskimäärin hakataan 1,3 % aukoksi vuodessa. Hienosäätöä tehdään markkinatilanteen mukaan. Kannattaa muistaa jatkokin. Uudistusvaiheessa säät vaihtelevat, millä on vaikutusta jopa taimien kasvuun ja paljonkin männyn itämiseen. Joskus halla voi viedä kuusen taimet. Koskaan ei tule tässä systeemissä kerralla suuria ongelmia uudistusvaiheessa. Yksinkertaiselle porukalle yksinkertainen ratkaisu.
Sitten harvennukset tarpeen mukaan. Vuosittain niitä tehdään noin kaksinkertainen määrä uudistushakkuisiin verrattuna. Niiden tuloilla katetaan uudistus- ja taimikonhoitokulut moneen kertaan.
Tätähän tämä on kuten Perko sanoo. Ihmeesti se metsän kasvu vaan lisääntyy.
