Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Otso ei ole päässyt lopullisesti yrityssaneeraukseen. Nyt laaditaan saneerausohjelmaa, joka vie kuukausia. Vasta tämän jälkeen lopullisesti tiedetään, että jatkuuko Otson tarina ja millaisena.
Saneerausohjelman laatimisen aikana saneerattavalle firmalle annetut luotot esim tavantoimituksista ovat etuoikeutetussa asemassa, joten toistaiseksi siis firman toiminta jatkuu.
Otsohan yrittää yrityssaneeraukseen. Nyt on menossa siis selvittelyvaihe.
Meikäläinen meni v 1971 töihin rakennusliikkeeseen, joka oli tosiasiassa konkurssikypsä. Rahat olivat hävinneet ylisuuriin tonttimaan ostoihin ja erittäin tappiollisiin ulkomaan seikkailuihin, joissa suomipoikaa oli kusetettu oikein olan takaa. Firmaa omistivat muutamat vakavaraiset osuuskunnat, jotka katsoivat, että vähemmillä tappioilla selvitään, kun autetaan liike pystyyn. Toisessa vaihtoehdossa, konkurssissa, olisi saattanut käydä niinkin, että sen jäljet olisivat näkyneet kauan Suomen pankkimaailmassa. Omistajat tekivät sopimuksen, että antavat liikkeelle jonkin verran kohtuuhintaisia urakoita seuraavien 10 vuoden aikana, mutta itse pääosa hommasta on tehtävä. Niinhän siinä kävikin, että räpisteltiin aidosti kannattavaksi yhtiöksi kunnes taas lähdettiin ulkomaille ja rahat menivät toisen kerran. (tästä en ollut vastuussa) Tällä tarinalla on kaksi opetusta. Huonostakin taloudelliseta tilanteesta voi selvitä, jos on luottoa ja osaamista eivätkä ulkopuoliset tiedä firman tilanteesta mitään. Silloin 50 vuotta sitten salassa pito onnistui. Ei enää nykyään. Toinen tarinan opetus on tietysti, ettei samaa virhettä saa tehdä kahdesti.
Tämä rakennusliike fuusioitiin suurempaan, joka sai taitavan asuntotuotantoyksikön. Itse en ollut enää sen firman palveluksessa. Oli tarjottu haasteellista hommaa, jossa työnantajana kahden silloin vakavaraisimman rakennusliikkeen muodostama yhtymä. Muutaman vuoden kuluttua 1990-luvun alussa kävi kuitenkin niin, että toinen liikkeistä meni konkurssiin ja toinen päätyi yrityssaneeraukseen, josta ei enää toipunut vaan hiljalleen kuihtui. Teetti jonkin verran lisää töitä, mutta kaikesta selvittiin ja tavoitteet täytettiin osaltani.
Näiden kokemusten valossa suhtaudun hyvin epäille Otson tulevaisuuteen. Maine ei taida olla ainakaan kilpailijoitaan parempi. Ei ole kaiketi mitään erikoisosaamista, josta oltaisiin valmiit maksamaan. Jos firman tulevaisuus on epävarma, niin paras henkilöstö kaikkoaa ja asiakkaat tilaavat varmemmilta liikkeiltä.
Löysin mäennyppylän päältä lähes kaksi metriä syvän ja 1,5 metriä halkaisijaltaan olevan pystyseinäisen pyöreän kuopan.
Tuli mieleen, että saattaisi olla susikuoppa. Siis päälle heikosti kantava katto, keskelle makoisa syötti ja pohjalle teräväkärkisiä seipäitä. Sieltä sitten voisi niitä hukkia käydä keräilemässä.
Voi käydä, että henki ainakin menee messukäynnin seurauksena.
Ondan ne puut aika ihmeellsiä. Osaavat kasvaa suoraan pystyyn. Kun tulee joku häiriötekijä, siis nopeammin kasvava puunaapuri, tekevät väistöliikkeen ja kun väliä on tarpeeksi, niin suuntaavat taas suoraan ylös,
Kun naapuri kaadetaan, alkavat kasvattaa oksiaan siihen suuntaan. Ihmeellinen se systeemi, mikä ohjaa puiden kasvua. En kyllä usko tietenkään Erkin satuihin.
On ollut tosi mahtava syksy. Meillä ovat koirat toimineet kuin unelma. Hirviä on ollut vähän, mutta silloinkun on päätynyt koiran eteen, niin pakastimeen on joutunut.
Kuten olen aikaisemminkinkin tainnut kertoa, niin kahdesta koirasta nuorempi lähtee haukulle, jos kuulee vanhemman kaverinsa sellaisen aloittaneen. Viikko sittenkin kävi niin. GPS:n seurannasta näki koiran reitin. Läksi ensin tietä, joka olisi johtanut haukun ohi oikealta. Seuraavasta risteyksestä kääntyi tielle, joka olisi johtanut haukun ohi vasemmalta. Vasta, kun oli suunnilleen haukun kohdalla suuntasi metsään. Onko kyse paikallistuntemuksesta vai loogisesta päättelystä (koira on yksi vuosi ja 4 kuukautta). Joka tapauksessa toiminta oli kuin ammattisuunnistajalla. Koira on kotoisin Norjasta ja siis rodultaan valkoinen ruotsinhirvikoira.
Meillä ei todellakaan säästellä lehmiä. Ne ammutaan, jos sattuvat kohdalle. Ei pankkihirviäkään. Itsenäisyyspäivän aikoihin on tarkoitus järjestää jahti. Minä en osallistu. ”Mökki” on pantu talviteloille.
Juuri ensiharvennettiin siemenpuuasennolla uudistettu männikkö. Alku oli vaikeaa, koska alue ei taimettunut kunnolla Pistettiin metsuri kuokkimaan uusia paljaita paikkoja. Homma kannatti, sillä tuloksena täydellinen männikkö.
Jaksollisen taimikon saa lähes aina syntymään keinollisesti. Joskus helposti, joskus vaikeasti. Luontainen uudistuminen on kyllä riskipeliä. Esimerkiksi UPM:n kaveri kertoi, että männyllä hyviä uudistumisvuosia on vain noin joka viides. En yhtään ihmettele tulosta, että puolet on heikosti uudistuneet. Siksimeilläkin kaikkimmänniköt äestetään ja kylvetään.
Tietysti kannattaa todeta, että jatkuvassa se uudistuminen luontaisesti on yleensä vielä heikompaa.
Eivät ainakaan kaikki keskisuomalaiset säästä naaraita. Yhteismetsällä on maita kahdessa pitäjässä. Se porukka, johon kuulun kaatoi 4 naarasta ja 2 urosta. Ammutut 4 vasaa taisivat olla kaikki naaraita.
Toinen porukka, jonka alueeseen kuuluu myös Yhteismetsän maita, ampui myös 4 naarasta ja 2 urosta. Vasoja ampuivat 8. Sanoivat, että hirvet ovat vähentyneet selvästi viime vuodesta. Sama havainto oli meidänkin mailla. Vastaavasti erään naapuriporukan mailla oli hyvin hirviä, toisen taas huonosti.
Kyllä sahojen puuhuolto näyttää pelaavan ainakin konsernien toimesta. Juuri kaksi konsernia hakkasi. Toinen harvennuksen, toinen päätehakkuun. Mäntytukit menevät Verson sahalle Hankasalmelle. Vain sorvikuusi jäi ostajalle. Kaikki muut kuusitukit vieraille. Yleisvaikutelma oli, että kuljetusmatkoja optimoidaan, joten puu menee lähimmälle tuotantolaitokselle oli sitten oma tai vieras.
