Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Ampumatuet ovat todella hienoja laitteita nykyään. Harvoimpa niillä on kuitenkaan hirvijahdissa käyttöä. Tilanteet tulevat nopeasti eikä välttämättä siitä suunnasta, johon tuen päältä voisi ampua. Kaiteellinen hirvilava sitä vastoin on hyvä. Saa tarvittaessa hyvän tuen.
Näin juuri kuin Anneli sanoi.
Mäyris on kyllä joskus hyvä hirvenajajakin. Lankomiehellä, metsästi toisessa porukassa, oli mäyris. Yhdellä mäellä kasvatettiin laatukoivuja ja alue oli ympäröity korkealla aidalla. Kun koivut olivat kasvaneet riittävästi, oli portit jätetty auki ja hirviä kävellyt aitaukseen. Lankomies päästi mäyriksensä irti aitauksessa ja se löysikin sieltä hirven. Hirvi panikoitui pientä mäyristä ja yritti aidasta yli. Lopulta pääsikin. Sitten se ammuttiin ja paloittelussa huomattiin, että hirvi oli katkaissut kylkiluitaan siinä aidan ylityksessä. Olisi kait lopulta kuollut itsestään mäyriksen aiheuttamiin vammoihin. Oli sillä koiralla ainakin kova pelotevaikutus.
Luulisin, että mäyris saattaisi olla varsin käypänen koira siellä, missä on pieniä metsäalueita ja paljon peltoja ja teitä. Kyllä erämaissa tarvitaan jalkavampia koiria. Ne meidän valkoiset ruotsinhirvikoirat ovat sellaisia. Ovat laajahakuisia ja jaksavat hirven perässä tuntitolkulla. Valkoinen väri on kätevä. Koirat näkyvät hyvin syksyisessä metsässä eivätkä hirvet sekoita niitä susiin. Hirvet pyörivät yleensä niiden haukussa aika pienellä alalla, mikä moninkertaistaa saaliin saannin todennäköisyyttä.
En tiedä, että onko passimiehelle haittaa vai hyötyä isosta mahasta. Nimittäin ainakaan meidän porukassa ei ole yhtään isomahaista enkä ole sellaisia huomannut naapuriporukoissakaan. Kalle taitaa olla tässä asiantuntija. Kerro millaisia kokemuksia asiasta on.
Hyvien hirvikoirien omistajat on se ryhmä, joka mahdollistaa hirvikannan kurissa pidon. Tänään oli taas tilaisuus ihailla koirien työskentelyä. Ajo kesti kaksi tuntia. Ensin kaatui vasa, minkä jälkeen koiraparimme jatkoi emän perässä. Sekin kaadettiin. Ollaan tänä syksynä metsästetty 6,5 päivää. Saalista 4 vasaa ja 6 aikuista. Kaikki koiraparimme ajamina. Viimeinen luvallinen vasa jätettiin suosiolla lumikeleille. Tietenkin, jos niitä tulee.
Meillä on hyvin vähän hirvihavaintoja. Kaatomäärä taitaa olla yli 50 % havaituista. Tällaisten koirien ”orjina” on mukava olla.
Tiedäpä häntä. Mukavaa katsella reilu 50 vuotta sitten tehtyä aukkoa. En tiedä millaiset hakut sen ajan istuttajilla oli, mutta hyvin saivat paljasjuurista kuuset kasvamaan ja siemenpuista männyt.
On meillä kokemusta muunlaisestakin metsästä. Suojeluun menee muutama hehtaari n 100-vuotiasta ”boreaalista luonnonmetsää”. Siis sellaista, jossa ei ole mitään merkkejä hakkuusta. Näyttää, että MT-pohjalla keskikasvu on kymmeniä vuosia ollut luokkaa 3 m3/ha/v. Puustosta on 47 % havupuuta ja 53 % koivua ja haapaa. Revipä siitä Perko.
Tämäkin on tositarina. Takavuosina eräs porukka läksi hirvimetsälle saaristoon. Ottivat vähän kuppia illalla. Eräs Jouko, entinen hävittäjälentäjä, otti enemmän kuin muut tai ei muuten jaksanut aamulla lähteä. Kaverit rymysivät saarissa, mutta eivät löytäneet mitään hirviä. Sitten kuului kämpältä laukaus. Menivät katsomaan mitä oli tapahtunut. Pihalla oli kuollut hirvi ja Jouko nukkui kämpässä. Joukolle oli tullut tarve vähän keventää. Oli nähnyt hirven kämpän pihalla ja ampunut. Kevennyksen jälkeen oli palannut jatkamaan uniaan.
Tässä tapauksessa ei hirvi siis pelännyt ainakaan krapulaista miestä ja luonnollisestikin oli vetäytynyt rauhallisimpaan paikkaan.
