Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Suomen metsäsektorin vahvuus on siinä, että päätuotantoalueen metsät, asutus ja tuotantolaitokset ovat limittyneet. Metsätalousuuden ei tarvitse rakentaa raskasta liikenneinfraa kuten muissa maissa. On pystytty rakentamaan tiheä metsäautoteiden ”hiussuonisto”, joka mahdollistaa pienet kuljetuskustannukset, kun tuotantolaitokset ovat lähellä, mitä auttaa hoidettujen metsien hyvä kasvu. Hoitohommat ovat edulliset. Metsurit asuvat lähellä ja usein työmaa alkaa tien vierestä. Suomalainen metsäsektori on se Kalevalan Sampo, joka tuottaa tuloa niin kauan, kun aurinko paistaa.
Kanada on haastava maa. Sen oppivat aikanaan suomalaiset metsäyhtiöt, jotka ostivat Kanadan länsirannikolta Kitimatista jotkut tuotantolaitokset. Olivat tehneet kotiläksynsä huonosti. Silloin puut olivat niin suuria, etteivät mahtuneet sahan raameihin ja oli muutakin haittaa. Tulivat ns maitojunalla kotimaahan oppirahat maksaneina. Stora Enso oli seuraava oppirahojen maksaja kylläkin USA:n puolella.
Meillä meni kerran syksyvirtausrintama tilan yli. Teki n puolen kilometrin välein aukkoja. Jos osui taimikkoon tai nuoreen kasvatusmetsään tuhoja ei tullut. Isompiin metsiin tuli aukkoja oli puusto mikä tahansa.
Normaalit myrskyt aiheuttavat niin vähän tuhoja, ettei sertin kuolleen puun vaatimus yleensä ylity. Isot myrskyt kaatavat kohdalle osuessaan kaiken.
Ei ole tarkoitus jättää metsiä hoitamatta vaan todeta nykyisen ajattelun lyhyt perspektiivi.
Metsiä on Etelä-Suomessa käsitelty rajusti satoja vuosia. Poltettu moneen kertaan kaskina. Poimintahakkuilla hävitetty tukkimetsät. Nykyiset metsänkäyttötapamme ovat lieviä noihin entisajan tapoihin verrattuna. Kannattaa suhteuttaa asiat.
Lajien määrä ja lajien väliset suhteet vaihtelevat luonnonmetsissäkin ja muuttuvat jatkuvasti. Ei ole mitään lopputilannetta, jollaiseksi kaikki metsät päätyvät.
Katselen joka vuosi tilannetta, jossa rajan takana on 1911 palanut ja koko ajan luonnontilassa ollut männikkö. Ja meidän puolella muutaman kerran harvennettu männikkö. Ainoa merkittävä ero on, että meidän puolella männyt ovat suurempia ja niitä on harvemmassa. Lahopuuta, siis jätettä on siinä luonnonmetsässä enemmän. Toisaalta kantoja ja latvuksia on meidän puolella enemmän.
Olen teettänyt aukoksi useita n 100-vuotiaita kuusikkoja. En tiedä niiden syntyhistoriaa. Eivät ainakaan poikkea parhaista 50-60-vuotiaista kasvatusmetsistä.
Hanki Perko P W Hannikaisen metsänhoito-oppi vuodelta 1903. Siitä selviää paljon, mm se että harsintaa eli jatkuvaa kasvatusta voi harjoittaa tilanteissa, joissa vain sahatukilla kysyntää. Ja vastaavasti lohkohakkuuta eli uudistushakkuuta silloin, kun myös pienikokoisella puulla on kysyntää. Kun tuon opit, niin ei sinun tarvitse kiusata myhistysten porukkaa.
Kerran oli erään MHY:n asiakaslehdessä juttu heidän tekemästään jatkuvan kasvatuksen hakkuusta. Kirjoitin toiminnanjohtajalle ihmettelystäni hakkuujäljestä. Mielestäni se metsä ei hakkuun jälkeen uudistuisi luontaisesti. Kiitti kohteliaasti, mutta ei tainnut pitää kommentistani.
Tässä kommenttini Hesarin keskusteluun:
Vanhoissa metsissä on vanhoja puita, jotka aikanaan kuolevat. Niitä hävittävien lahottajasienien funktio on palauttaa kuolleessa puuaineksessa oleva hiilidioksidi ilmakehään, jottei kaikki hiili häviäisi ilmakehästä ja elollinen toiminta lakkaisi. Nythän tätä prosessia ei tarvittaisi, kuten ei tarvittu kivihiilikaudellakaan, koska ilmakehässä on jo liikaa hiiltä.
Luonnossa tärkeimpiä ovat elävät kasvit, jotka leviävät laajalle ja tuottavat auringon ergialla kaiken elämän edellytyksenä olevan sokerin, glukoosin. Ilman tätä prosessia maapallo olisi autio.
Nyt vallalla on ihmeellinen käsitys kuolleiden lahopuiden tärkeydestä, kun pitäisi kiinnittää huomio elämään, siis mahdollisimman voimakkaaseen kasvuun. Tämä on nimittäin parasta ilmastopolitiikkaa ja tietysti myös äärimmäisen taloudellista. Syntyyhän siinä hyödyllistä ainetta ilman valtavia saastuttavia tehtaita.
Ennallistamisasetus olisi täysin typerää ilmastopolitiikkaa ja aiheuttaisi kansantaloudellisten tappioiden lisäksi suurta vahinkoa maaseudun elinvoimalle.
