Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Havupuut ja alppiruusut kyllä säilyvät. Marjakuusi maistuu meilläkin. Harmittavaa, sillä olen laittanut siihen aina talveksi tuikut, joiden johdot johdot kauriit tänä talvena syödessään katkoivat. Eipä ensi talveksi uskalla. Tai sitten on pistettävä kunnon virta.
Minä en ymmärrä mitä tosiasiallista eroa viljelymetsän ja luonnonmetsän välillä on. Samoja elementtejä löytyy kummastakin toki eri suhteissa. Kyse on vain uskonnosta ei tieteestä. Aiemmat metsänhoitajasukupolvet hoitivat metsiä kiinnittämättä erityistä huomiota asiaan ja metsät kasvoivat hyvin, jos edellytykset sen mahdollistivat.
Minä en usko jaksollisen yläharvennukseen vaikka sitä nyt niin hehkutetaan. Siinähän poistetaan parhaat puut, joilla olisi aikaa kasvaa vielä vuosikymmeniä. Sen sijaan uskon Visan systeemiin, jossa alaharvennusta täydennetään ylisuurten susipuiden poistolla.
Eikös tutkimuksissa ole osoitettu, että alaharvennuksen jälkeen puiden kasvu kiihtyy nopeammin kuin yläharvennuksen jälkeen. Ja voi tietysti käydä niinkin kuin tämän keskustelun aloittaja kirjoitti.
Kun hirvikanta oli vielä pieni, niin meidän metsissä pelättiin haavan juurivesomista ja jätettiin haavat usein kaatamatta. Nyt on siis aika runsaasti suuria haapoja metsissämme.
Sitten lisääntyivät hirvet ja juurivesoista ei tarvinnut huolehtia. Oli syöty moneen kertaan eikä niistä ollut kasvaviksi. Silloinkin jätettiin haapoja jättöpuutarpeen mukaisesti. Sama systeemi jatkuu edelleen. Usein haavat parilla männyllä täydennettynä kattaa nykyisenkin sertin vaatimukset.
Aika usein noita jättöpuuhaapoja kaatuu ja hirvistä johtuen eivät enää uudistu.
Uutisissa siis kerrottiin haavan lisääntyneen metsissämme, mikä varmasti pitää paikkansa. Tulevaisuuden suhteen en ole kuitenkaan kovin optimisinen. Haapahan lisääntyy paljolti juurivesoista, joita nykyään syntyy vähän, kun puut jätetään kasvamaan ja vähät vesat päätyvät paljolti hirvieläinten suihin.
Kaikilla ostajilla tilanteet saattavat muuttua, mutta sahat ovat kai kärjessä. Kerran tehtiin erään sahan kanssa kauppa keskiviikkona, jolloin ostajarouva kertoi, ettei hakkuu ala vielä lähiaikoina. Maanantaiaamuna soitti, että moto on menossa hakkaamaan ja kysyi, että onko nauhat paikoillaan. Eivät olleet. Äkkiä merkkaamaan. Onneksi kuski pääsi aloittamaan selvästä paikasta ja juuri ja juuri ennätettiin nauhottaa, ettei kone joutunut seisomaan.
Toinen ääripää oli, kun Asta- ja Veera-myrskyt siirsivät muita hakkuita ainakin vuodella.
Minä teen metsänkäyttöilmoitukset yleensä heti, kun tulevasta myynnistä on päätetty. Voi tulla joskus yllätyksiä, joita sitten on aikaa selvitellä.
Meillä on siis uudistussystematiikka sellainen, että päätehakkuukuusikot hakataan ennen kesälomia, jolloin havut kuivuvat kesän ja niistä varisee kerätessä suurin osa neulasista, joissa siis ne tärkeimmät ravinteet ovat. Sitten syksyllä kerätään risut ja mätästetään.
Useimmiten se leimikko on ollut tien varressa. En ole kuitenkaan havainnut ylileveitä ajouria muuallakaan.
Tunnen monta luotettavaa puunostajaa. Muunlaisia en tunnekaan. Puukauppaa on todella miellyttävää käydä nykyään. Täytyy arvostaa ostajaa, joka kerää puut vaikeistakin paikoista.
Viime syksyllä tuuli kaatoi n 30 m3 puita. Soitin tutulle puunostajalle, että ne pitäisi keräämässä. Lupasi, että hakevat ne, kun liikkuvat siellä päin ja maksavat sitten mikä on kohtuullista. Niin tapahtui. Tätä on hyvä yhteistyö.
