Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Kysehän on lahopuun määrästä. Jos tuntuu siltä, että ollaan riskirajalla, niin joku yksityinen metsään keräämään lahopuut pois. Metsänkäyttöilmoitusta ei tervitse tehdä tietenkään. Ei tehdä minkään sortin hakkuuta.
Meidän metsiäkin tuolla HCV:llä merkitty. Sain jotain kautta kartan. joten tiedämme varautua. Onneksi niillä alueilla on ollut niin vähän lahopuuta, ettei ole ollut huolta. Puuta on myyty normaalisti.
Tämä meni läpi tämänpäiväisessä Yleä koskevassa keskustelussa:
Ainakin yhdessä asiassa Yle pitäisi pistää kuriin, nimittäin metsänhakkuita koskevissa jutuissa.
Joku aika sitten klo 17:n uutisiin ilmaantui metsien jatkuvaa hakkausta markkinoivan firman hallituksen puheenjohtaja. Hän kertoi kuinka hyvä hänen firmansa markkinoima systeemi on avohakkuusysteemiin verrattuna. Ollaan itse asiasta mitä mieltä tahansa, niin jonkun tuotteen mainostaminen ja kilpailevan tuotteen mollaaminen uutisissa ei taida olla Ylen omien ohjeiden mukaista. Jos on, niin pitäisi näkyä teksti, että kyseessä on mainos.Muutama vuosi sitten ½7-ohjelmassa yhtäkkiä siirryttiin ”mainostamaan” jatkuvaa kasvatusta. Nimeltä mainittiin sellaisen suunnitelmia tekevä firma. Erityisen hämmentäväksi tuonkin jutun tekee se, että sen kuvissa näkyvä kohde oli tasaikäinen lohjalainen kuusikko. Tasaikäiseen varttuneeseen metsään tehty jatkuvan kasvatuksen harvennus nimittäin altistaa jäänet puut monille tuhoille. Toinen ongelma on, että luontaisesti syntyneissä kuusentaimissa saattaa olla lahovika, mikä sitten näkyy aikanaan lahoina lähes arvottomina puina.
Joskus testattiin kääntö- ja laikkumätystaimen kasvuunlähtöeroa. Ei huomattu. Tutkimukset ovat aina ongelmallisia siksi, että työnjälki poikkeaa normaalista urakkatyönä tehdystä. Kuivina keväinä laikkumätäs saattaa helpommin kuivaa. Esimerkiksi vuosi 2018 oli sellainen. Jouduttiin täydentämään laikkumättäisiin istutettuja, mutta ei kääntömättäisiin.
Tietysti perkaaja kiittää sitä kääntömättään kuopattomuutta. Jos maapohja on kostea, niin silloin laikkumätäs on oikea valinta.
Vanha toteamus on, valhe, emävalhe, tilasto. Minusta tuntuu, että tämä sopii erittäin hyvin keskusteluun uhanalaissta lajeista. Ei kukaan pysty havainnoimaan vähän esiintyvän lajin määrää Suomen yli 20 miljoonalla metsähehtaarilla. Lopputulos perustuu aina otantaan, jossa virhe kasvaa sitä mukaa kun lajin esiintymispaikat vähenevät.
Tieteessä pitäisi tunnustaa tiedon rajallisuus, mutta sitä ei tässä tapauksessa tehdä. Yllättäen monilla rakennuspaikoilla löydetään rakennushanketta jarruttavia ”harvinaisia” kasveja. Jos nämä olisivat todella harvinaisia, niin ei tällainen ole mahdollista.
Punaisen kirjan tekijät itse todistavat, että kyse ei ole tieteestä vaan ideologiasta. Yleinen selitys, jonkin lajin uhanalaisutteen on vanhojen metsien ja lahopuiden väheneminen ja hakkuut. Todellisuudessa metsät ovat ikääntyneet, lahopuut lisääntyneet ja hakkuut eivät ole lisääntyneet suhteessa niiden puumäärään.
Epäilemättä metsätaloudella saattaa olla vaikutusta joidenkin kasvien harvinaistumiseen. Tämä johtuu tietysti siitä, että metsiemme puumäärä on lisääntynyt miljardilla m3:llä, mikä tarkoittaa tietysti moninkertaista määrää puuyksilöitä. Biologinen mahdottomuus on, että puun paikalla tai sen vieressä kasvaisi joku muu puu, pensas, varpu tai ruoho. Tilanteen näemme ikääntyneessä kuusikossa, jossa kasvaa tuskin sammaltataan.
Jos Punaisen kirjan tekijät kertoisivat, että jonkin lajin harvinaistuminen johtuu siitä, ettei se pärjää lisääntyvän ja ikääntyvän puumäärän kanssa ja vielä, että harvinaisten kasvien elinmahdollisuudet paranevat hakkuuaukkojen ansiosta, uskoisin heitä. Nykyiset selitykset kertovat vain metsätalousvastaisesta ideologiasta. Hakkuuaukossa kaikilla on ensiksi tasavertaiset mahdollisuudet kunnes vahvimmat, siis puut valtaavat kaiken tilan.
Otin itse aiheeseen kantaa:
Kirjoittajilla näyttää olevan puutteita käytännön asioiden kanssa.
1. Saarihakkuut ovat nykyään erittäin hankalia, sillä korjuukoneet ja hakattu puutavara on pakko kuljettaa lautoilla, koska jääteitä ei pysty tekemään. Lauttojen kuljetus paikalle on kallista, mikä tietysti edellyttää suurta hakkuumäärää, jotta puuhassa olisi järkeä. Tarkoittaa siis, että metsänomistajalla on kaksi vaihtoehtoa. Joko antaa saaren olla hakkaamatta tai teettää aukon.
2. Puronvarsihakkuut. Kirjoittajat eivät näytä tuntevan, että sertifikaatti edellyttää 10 metrin suojakaistaa, jossa saa tehdä vain poimintahakkuita. Suomesta ei löydy sellaista metsäyhtiötä, joka hakkaisi puron varren aukoksi eikä tietysti sellaista neuvojaakaan. Toisaalta taimenten kannalta olisi parempi, jos puron varsi käsiteltäisiin niin, että se pusikoituisi. Silloin kalat saisivat suojaa ja pensaista tippuvaa ruokaa. Sellaisiahan Lapin monet tammukkapurot ovat. Välillä kulkevat avomaastossa. Välillä niin tiheässä pensaikossa, ettei siinä pysty kalastamaan.
3. Korpisuot ovat monenlaisia ja niiden käsittelyssä on monia haasteita. Jos suo kasvaa karhunsammalta, niin se ei taimetu. Joku toinen suo taimettuu, mutta ongelmia on puiden pystyssä pysymisessä. Minulla on kokemuksia kummastakin esimerkistä. Oikean hakkuumenetelmän valinta on erittäin haasteellista.
Suurimpana ongelmana neuvonnassa pidän metsänomistajia, jotka vaativat metsänsä hakattavaksi jatkuvan kasvatuksen poimintahakkuulla. Nämä kaiken mielestään tietävät eivät tietenkään kuulla systeemistä mitään negatiivista. Siis huonoa kasvua, alttiutta tuulituhoille ja auringon paahteelle, alttiutta kuusen tyvilaholle tai sitä, etteivät koivu ja kuusi taimetu. Tai, että taloudellinen tulos on huono. Vaatii kovaa kanttia metsäneuvojalta kertoa asiakkaalle tuollaisista epäkohdista. Mieluummin ollaan hiljaa ja sopu säilyy.
