Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Varmasti Anneli niin on kaikissa metsän vaiheissa Ikävä sellainen metsä kuitenkin on, josta puuttuvat mm kukat, marjat, perhoset, pölyttäjät, ja lähes kaikki linnut sekä nisäkkäät.
Linnuista eron huomaa varsinkin keväällä, kun hyöteissyöjät ovat saapuneet. Jostain nuoresta lehtipuuta sisältävästä metsästä kuuluu aikamoinen sirkutus. Ikääntynyt havumetsä on taas aivan hiljainen.
Lisäksi pitäisi tietää, muuttuvatko lajimäärät merkittävästi metsän iän mukana vai eivät.
Kyllä muuttuvat. Esimerkiksi Pyhä-Häkin ikimetsässä kasvaa pääasiassa vain puuta ja sammalta. Pienaukkokin kasvaa vain jotain heinää.
Sama juttu vanhassa kuusikossa. Tuskin sammaltakaan. Yjteismetsän naapurissa on yli 100-vuotias metsäpalon jälkeen syntynyt männikkö. Nyt sieltä ovat lähes kaikki koivut kuolleet, joten mäntyjen lisäksi siellä on vain jotakin vähäistä pintakasvillisuutta.
Uutena mahdollisuutena on tietenkin jatkuva kasvatus, jonka mahdollisuuksia tukin tuotannossa tuskin kannattaa väheksyä.
Väistämättä jatkuvan kasvatuksen tukkirungot ovat pieniä ja siis kuituosuus suuri verrattuna jaksollisen tukkirunkohin. Ei jatkuvassa kasvatuksessa voi kasvattaa kuution kokoisia runkoja. Nehän kaadettaessa ruhjoisivat pienemmät puut ja taimet.
Kyllä Suomessa vielä, kunnon tukkipuita löytyy. Tämän näkee, kun ajaa esim 4-tietä Versowoodin Vierumäen sahan ohi. Säännöllisesti näkee muutaman kunnon tyukkipuulastin.
Onkohan niin, että ensiksi on hakattu poissa näkyvistä olevat kohteet ja viimeksi päädytty valtateiden varsille. Näin tuntyuu, ettei tukkimrtsiä oler, koska pääteiden varsilla kasvaa pieniä puita.
Ei sellaista ole. Paikalle voi kasvaa heinää, mustikkaa, saniaista tai vattua. Riippuu myös maaperän kosteustilanteesta. Lapinjärven kosteissa oloissa syntyi hyvin uusia kuusentasimia, joista suuri osa kuoli pienenä. Yhteismetsän kuivemmille maille syntyy uusia kuusentaimia hyvin vähän.
Mutta oleellisempi kysymys varmaan tuhannen kerran. Miksi pohtia systeemiä, joka tuottaa parhaassa tapauksessa lahovikaisia kuusia. Huonommassa ei niitäkään. Ei tuota koivuja tai mäntyjä. Kasvu aina heikkoa ja puunhinnat huonoja. Altistaa jäävän puuston monille tuhoille.
Jos metsässä on valmiina erirakenteisuutta, siihen voi hyvin tehdä yhden tai kaksi jk-hakkuuta.
Meillä on entinen hakamaa talon lähellä ja sitä on tietysti aikanaan käsitelty hakemalla puuta eri tyyleillä. Siihen on 20 vuoden välein aika onnistuneesti tehty kaksi yläharvennustyylistä harvennusta, joita joku voisi kutsua vaikka jk-hakkuuksi. Aloitettiin sekametsästä ja on päädytty lähes pelkkään männikköön. Tilanne on tällaiselle rehevän paikan kuviolle tyypillinen. Uutta taimikkoa ei ole syntynyt. Seuraava hakkuu on pakko tehdä uudistushakkuuna.
Ensimmäisen harvennuksen yhteydessä tehtiin pienaukko paikkaan, jossa kasvoi ikääntyneitä koivuja. Maa muokattiin ja istutettiin kuuset, jotka harvennettiin 25-vuotiaina. Alkuvaiheessa aukkoon kasvoi todella tiiviis vatukko, joka piti perata 2 kertaa kesässä. Ilman istutusta ja perkauksja paikalla kasvaisi joitakin hirvien runtelemia pihlajia.
Lisäksi se tarvitsee talviravintoa, eli naavaisia ja jäkäläisiä puita, joissa on hyönteisiä.
Minun nuoruudessani metsät olivat nuoria ja vähäpuisia, mistä seurasi, erttä naavaa oli vähän. Kyllä hömötiasisia kuitenkin löytyi. Nyt etenkin kuusikot ovat tiheitä, mistä seuraa, että jo 40-vuotiaissa metsissä on naavaa. Naavan puutteessta ei voi hömppien alamäkeä syyttää.
Hirvillä on tosiaan ollut tapana liikkua pitkiäkin matkoja kesä- ja talvilaidunten väliä. Jokakeväinen tapahtuma on Ruotsin television tuottama ”Suuri hirvivaellus” jossa näytetetään kuinka hirvet yulittävät Ångermajoen matkallaan kesälaitumilleen. Yleensä yksittäinen porukka käsittää muutaman hirven. Susia tai karhuja ei kuvissa ole näkynyt. Muutama kettu ja jänis.
Keski-Suomessa Suomenselän tienoot ovat kaiketi hirvien talvilaitumia. Esimerkisi Muuramesta hirvet ainakin aikaisemmin häipyivät talveksi sinne. Lapissa Norjan puolen hirvet vaeltavat talveksi Utsjoen jokilaaksoihin ja jopa Inariin, mutta eivät ole suurina laumoina. Koska nykyään on ruokaa joka paikassa, niin vaellus Metsä-Suomessa on saattanut vähentyä.
