Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Yhteismetsällä havupuiden tukkiprosentit kaikesta myydystä puusta ovat noin 65. Kun päätehakkuukuusikoissa myytävää on luokkaa 400 m3/ha, niin helppo on noihin lukuihin päästä. Männiköissä tukkiprosenttia taas nostaa pylväspuun osuus, koska niiden latvaläpimitta on vain 13 cm.
Koko Suomen tasolla tukkiprosentti on vähän alle 50, mutta tulee tästä nousdemaan, koska metsien keski-ikä nousee.
. Osaoptimointia on myös se, että teollisuus polttaa puusta yli 60%. Työntää hiilenä ilmakehään, vaikka näin ei saisi sanoa eikä laskea.
En ole havainnut enempää sahojen kuin selluterhtaiden pihoilla rovioita. Missä päin näin tapahtuu?
Totta taitaa olla, että puusta päätyy energiaksi gtuo 60 %. Osalla ylläpidetään tuotantoprosesseja. Osan käyttävät voimalaitokset. Sitten osasta saadaan sähköenergiaa,, kun sellutehtaiden mustalipeä poltetaan.
Puun poltto on ekologinen tapa saada energiaa.
Kaipa tämänpäiväinen Hesarin juttu jollain tavoin monimuotoisuuteen liittyy. Siinähän kerrottiin ”luontopoliisi” Tuulista, joka kiertelee hakkuutyuömailla ja ja ennenkin. Nyt oli iskenyt Jyväskylän korpilahdella olevaan UPM:n suunniteltuun hakkuuseen. Tässä meikäläisen kommentti:
Kuvasta näkyy hyvin metsän tilanne. Kyseessä on siis ikääntynyt kuusikko, joka kasvaa vain sammalta ja pitää hakata, koska siihen muuten iskee kirjanpainaja-tuhohyönteiset, jotka tappavat kaikki kuuset. Tästä kirjanpainajien pesästä leviäisi tuho muihinkin kuusikoihin. Näinhän on käynyt Keski-Euroopassa, jossa kirjanpainajaepidemian vuoksi on jouduttu hakkaamaan valtavia alueita terveitä metsiä aukoiksi.
Ainakaan kuvituskuva ei näytä mitään merkittävää lahopuumäärää, joka ylittäisi sinänsä täysin mielivaltaisden ja luontojärjestöjen kiristyksen tuloksena määritellyn lahopuurajan.
Kummastelen luontojärjestöjen yritystä tässäkin tapauksessa. Ketä hyödyttää hävittää arvokas puusto kirjanpainajien suihin. Tuloksena kuolleiden puiden luurankometsä. Järjestöt saavat Valtion avustusta, mutta aktiivisesti toimivat Suomen etua vastaan. Järjestöt sahaavat omaa oksaansa. Ne ovat alistuneet ulkolaisen Greenpeacen käsikassaraksi. Greenpeacen tavoitteena on vain kerätä suojelurahaa metsäyhtiöiltä. Ei sitä Suomen metsien tila kiinnosta.
Kannattaa ihmetellä nykyistä lahopuiden palvontaakin. Kyseessä on siis tosiasiassa jätteet, joita erilaiset eliöt hävittävät. Siis toimivat kuin ihmisten maailmassa jätteenkäsittelylaitokset. Kummallista, että monien mielestä lahopuu on kaikkein tärkeintä. Todellisuudessa se on hiilidioksidilähde, ei muuta. Tärkeintä ovat kasvavat metsät. Ne muuttavat hiilidioksidia arvokkaaksi raaka-aineeksi.
Kun tuo Tervamäki uudistushakataan, saadaan paljion arvokasta raaka-ainetta. Monet saavat työtä ja Valtio verotuloja. Sitten metsä alkaa kasvaa ja sammaleen tilalle syntyy monien kasvien ja eläinten kirjo.Risto Kuusakoski: ”Jatkuvan kasvatuksen metsä muuttuu sekametsäksi” , ”Jatkuvan kasvatuksen metsään muodostuu erirakenteinen puusto”
Luken jk-koemetsä muuttui kuusikoksi. Usein xsitä alikassvus puustoa ei kasva lainkaan.
Oliåpa täysin kritiikitön gradu. Varmaan sai hyvän arvosanan.
Tosiaankin urheilu on suuri syöpä, joka heikentää kansantuloa ja aiheuttaa valtavat hiilipäästöt.
Urheilu aiheuttaa jo urheilijoiden aktiiviaikana vasltavasti hoitokuluja ja täysin tuottamatonta aikaa. Jatkuvasti saadaan lukea urheilijoista, jotka joutuvat jonkun vamman vuoksi olenaan vaikka vuoden kilpailematta. Tietysti sitten kantavat niitä vammojaan loppuikänsä. Olen usein kirjoittanut, että olen ollut niin kömpelö, etten ole harjoittanut kuin kävelyä ja hiihtoa. Siksi olenkin säilynyt terveenä.
Kaikki urheilukilpailuselostukset ovat tosiasiassa vain ammattiurheilun mainoksia. Hoopot tv-yhtiöt maksavat kilpailujen esitysoikeuksista, kun oikeasti kilpailujen järjestäjien pitäisi maksaa, koskaa saavat näkyvyyttä. Nykysysteemin järjettömyyden näkee urheilijoiden tolkuttomista palkkioista.
Stadigh ei tunnu ymmärtävän synergiasta mitään.
Maaseudulla kasvaa puuta auringon ilmaisenergialla ilmaisista vedestä ja hiilidioksidista. Ei puuta voi kasvattaa tehtaissa. Puun kasvatukseen ja korjuuseen tarvitaan vain kohtuu pieni työpanos. Suomessa metsäinen osa on erittäin tehokkaasti käytetty. Metsäalan työvoima on lähellä työpaikkojaan. Meillä on maailman tihein metsäautotieverkosto. Puunjalostustehtaat ja sahat sijaitsevat metsien keskellä. Valtaväyliä tarvitseva kaukokuljetus käyttää sasmoja väyliä muun toiminnan kanssa. Kanadassa puuta ei saada, koska kaukokuljetuksiin tarvittavia teitä suurine ja kalliine siltoineen ei kannata rakentaa pelkkää puunkuljetusta varten.
Metsäteollisuuden koneita valmistava teollisuus sijaitsee niin ikään metsien ja puunjalostustehtaiden keskellä. Ponssen on helppo harjoittaa tuotekehittelyä. Kaikki hoituu lähes pihapiirissä. Sama juttu vaikka Valmetilla. Monenlaisia koneita sijaitsee lähellä.
Siis Metsä-Suomi ylläpitää muuta Suomea ei. Ei päinvastoin.
Tietysti tarvitaan ruokaakin, on olot mitkä vaan. Siksi maanviljelyksen menestymisestä on huolehdittava.
Jos Itä-Suomessa ei asu suomalaisia, niin kyllä siellä muun kielisiä asuu.
Kuuntelin Suomen pankista eläköityneen Pentti Pikkaraisen esitystä Euroopan ja Suomen tilanteesta. Ongelmallisia ovat Suomen lisäksi mm voimakkaasti velkaantuvat Italia ja Ranska, joilla puuttuu sekä halu että kyky uudistua. Odottavat vain, että EU tai joku muu auttaa.
Pikkareisen mielestä on kolme teoreettista vaihtoehtoista ratkaisumallia. Ensimmäin en valtioiden velkojen leikkaus, mikä kuitenkin on mahdotonta, koska ongelma siirtyisi pankeille, mistä seuraisi pankkikriisi.
Toinen malli on yhteisvelka, mutta niihin talkoisiin ei kyllä saada paremmin asioitaan hoitaneita.
Kolmas vaihtoehto on inflaatio, mikä saataisiin aikaan korkotasoa laskemalla. Pikkarainen arveli, että tätä tullaan jossain vaiheessa yrittämään.
Oma arvioni on, että tästä inflaatiosta olisi vain lyhytaikaista hyötyä. Titenkin valtioiden korkokulut pienenisivät, mutta velkaantuminen jatkuisi eikä pyyvää hyötyä saavutettaisi.
Kestävä ratkaisu olisi vain tyytyminen vähempään. Uskooko joku, että demokratiassa tällainen olisi mahdollista.
Ongelma on uskon puute. Varaudutaan huonompiin aikoihin. Siksi firmat ja kuluttajat säästävät. Toisin oli silloin, kun menin työelämään 1960-luvulla. Kaikki meni eteenpäin. Kaikkea tarvittiin ja kaikille riitti töitä. Nyt lähes kaikilla on kaikkea ja vielä ylimääräistäkin.
Ongelma on myös , että paljon asuntoja on väärissä paikoissa. Uusia siis tarvittaisiin. Epävarmat näkymät tulevaisuudesta tekevät kuitenkin oman asunnon ostamisesta riskibisneksen. Voi olla, että työt loppuvat tai on siirryttävä toiselle paikkakunnalle. Silloin vuokra-asunto on turvallisempi vaihtoehto. Tyydytään pieneen kämppään ja asutaan yksin. Ei hasnkita lapsia. Huono kehityskuva.
On Suomella vahvuuksiakin. Onhan meillä ykkösketjun teknologiayrityksiä ja löytyy menestyviä startuppeja
Ongelma on laajan maaseudun pysyminen asuttuna. Ei kaikista tule koodareita. En ymmärrä muuta vaihtoehtoa kuin panostamisen entistä tehokkaampaan metsätalouteen. Huolehditaan siitä, että jokainen pläntti kasvaa kunnolla. Uusitaan metsälaki niin, että huonosti hoidetuista metsistä sakoitetetaan. Tehdään hyvä metsänhoitohoito jokaisen metsänomistajan kunnia-asiaksi. Siinä on kyllä tekimistä, kun vastassa on valtamedia ja jopa Kotiliesikin.
Yksinkertaista Perko. Sinulla ne aukot ovat hajallaan niissä kohdissa, jossa jk-puu kaadettiin. Jaksollisessa aukot ovat selviä ja ne kasvavat hyvin. Jk-metsän ”aukot” eivät kasva mitään. Siitä erorepeää. Tietysti et ymmärrä näin yksinkertaista asiaa, että tukkipuullakin on taimivaihe. Jos sitä ei ole, ei tule tukkiakaan
