Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Tervaleppä.
Reijo Lahtonen väittää, että kartellit aina nostavat hintoja. Sehän on tietysti niiden tarkoituskin. Tähän tarkoitukseen päästäkseen pitää kilpailijat saada pois markkinoilta. Siis joskus käykin niin, että myyntikartellit toimivat teorianvastaisesti ja laskevat hintojaan. Silloin tavoitteena on nitistää markkinoilla oleva kilpailija.
1930-luvulla virolaiset sementtitehtaat halusivat valloittaa Suomen markkinat ajamalla konkurssiin suomalaiset sementtitehtaat myymällä alihintaista sementtiä. Huonosti olisi ehkä käynytkin, elleivät jotkut helsinkiläiset suuret rakennusliikkeet olisivat sitoutuneet käyttämään vain suomalaista sementtiä. Toki vastineeksi ne saivat jonkun lisäalennuksen. Mm. Oskar Vilamo ja Otto Wuorio olivat näitä suomalaisia rakentajia. (Olin aikoinani Otto Wuorio Oy:n palveluksessa). Joskus sotien jälkeen systeemi purettiin, kun virolaisia ei luonnollisestikaan enää ollut.
Vielä kesken on Valion ja Arla-Ingmanin riita siitä, että onko Valio alihinnoitellut maitonsa saadakseen kilpailijansa pois markkinoilta.
Linjassa em tapauksiin on mielestäni se, että tukkipuun hintaa on kartelliaikana nostettu, jotta sahat saataisiin pois markkinoilta. Siis on täysin mahdollista, että yritykset ovat perustaneet laittoman kartellin, josta saavat tuomion, mutta samalla kuluttajat väliaikaisetsi hyötyvät.
Jesse olet aina vaatinut, että metsästäjät pitävät hirvet kurissa myös sinun mailtasi. Nyt olet sitä mieltä, että metsästäjien pitäisi alkaa leikkiä nuoliaseilla. Pitäisikö sinun näyttää esimerkkiä? Ehkä aloitat tällaisen uuden luvun Suomen metsästyksen historiassa!!!
Sikäli kuin olen lehdistä lukenut niin monilla paikkakunnilla esiintyy ”sosiaalisia haittoja”. Metsästyskoirien kuolemien lisäksi vanhemmat pelkäävät myös lastensa puolesta. Sellaistenko lisääntymistä toivot? Ja mahdollisia lapsiuhreja.
Voin epätietoisille kertoa, että systeemit mittauksesta vaihtelevat. Se tekee, joka pystyy sen parhaiten tekemään. Esimerkiksi kiviainekset tai valmisbetoni mitataan myyjän toimesta. Aika hölmöä olisi olettaa, että tavaran vastaanottaja alkaisi punnitsemaan sorakuormaa. Kyllä siinä vastaavasti syntyisi melkoinen revohka, jos metsänomistaja alkaisi joka pölkkyä kuutioimaan.
Itse luotan, että nykyinen järjestelmä on kustannustehokkain ja tarkin. Siinähän on vielä ostajan ja myyjän välissä moto. Kyllä jossain vaiheessa olisi käry käynyt, jos olisi alettu systeemiä myyjän tappioksi peukaloimaan. Motokuskeja on lukuisia ja kuka tahansa heistä voisi vaatia millaisia etuja tahansa sen vastineeksi, ettei kerro vilungista.
Mittauskysymyksen esille otolla kaiketi pyritään tekemään metsäyhtiöt kaikin tavoin epäluotettaviksi.
Suomi on vapaa maa, eikä millään yhtiöllä ole puunostovelvoitetta. Miten he oikeudenkäynnin vastapuoliin suhtautuvat, sen aika näyttää. Mutta onhan niitä toisiakin puunostajia. Meillä jouduttiin vakuutusyhtiön kanssa riitaan palovakuutuskorvauksesta. Sain Vakuutuslautakunnan kautta yhtiön tarjoamaan korvaukseen 80 % lisää. Vaihdettiin vakuutusyhtiötä. Siis, jos sopimuskumppanin tavat eivät miellytä, niin erotaan.
Ihmettelen ensiksi Uudehkon metsänomistajan asennetta, että teollisuuden ehdoilla toimiva metsänkasvatus olisi jotenkin tuomittavaa. Yleensä kannattaa kuunnella asiakkaan mielipidettä. Vanhassa Neuvostoliitossa tuotettiin tavaroita enempää asukkaita kuuntelematta. Lopputulos tiedetään.
Toiseksi toteaisin, että harjoitamme jaksollista metsänkasvatusta siksi, että se tuottaa ylivoimaisesti parhaan metsän kasvun, mikä antaa myös tuleville sukupolville mahdollisuudet hyödyntää omaisuuttaan. Siis metsämaan tuotto jaksollisessa on ylivoimaisesti parempi. Se on myös sekä teollisuuden että koko yhteiskunnan etu.
Kolmanneksi uskon, että aukkojen vaikutus maapohjan ominaisuuksiin on vahvasti positiivinen, mikä aikanaan näkyy voimakkaana kasvuna.
On kyllä aika lailla metsänomistajien aliarvostamista, jos epäillään, että vuosikymmenet metsiään käsitelleet olisivat jonkun tahon aivopestävissä. Toisin taitaa valitettavasti olla nykypolven laita. Kaikenlaista uskomustietoa tarjotaan faktana. Vaikkapa rokotusten vaikutusten kieltämistä. En nyt ota kantaa Uudehkoon metsänomistajaan, joka ilmeisestikin pyrkii löytämään objektiivista tietoa. Itsekin olisin 40 vuotta sitten saattanut epäillä jaksollista kasvatusta. En enää, kun empiiriset tiedot metsistä näyttävät menetelmän edut.
Yksi kokemus on n. 10 vuoden takaa. Ei se kannonnostoalue silmämääräisesti poikkea tienoon muista aukoista. Tarvitaan kyllä tarkempaa mittausta.
Onkohan riittävästi tutkittu alueita, joilta osin kannot on poistettu osin jätetty poistamatta. Tällainen pitkäkestoinen tutkimussarja vasta antaisi tarkempaa osviittaa.
Ollaan kyllä toistaiseksi jätetty kannot maahan. Risut viedään rehevimmiltä mailta kesän kuivuttuaan.
Totta kai pitää asioita vertaillessa ottaa kaikki tekijät huomioon. Itse tehdyn metsätyön hinnoittelu on kyllä aika lailla tapauskohtaista. Jopa etumerkkikin voi vaihdella.
Onko kevätpäivänä mukavalla porukalla tehty istutus kustannus vai onko saatu mielihyvä arvokkaampi etu? Kun nuorisolle maksetaan (vanhemmat tekevät talkootyötä), niin onko se yhteismetsälle kustannus vai säästetäänkö tulevien metsänomistajien koulutuskuluissa? Monestihan se nuoriso vielä saisi saman rahan vastikkeetta.
Onko taimikonperkaustyö kustannus vai säästääkö tekijä kuntosalimaksuja, tai matkakuluja ja golfmaksuja?
Tai pitääkö yhteismetsän toimitsijan palkaton työ tekijänsä virkeämpänä kuin muuten olisi?
Siellä metsissä voidaan tosiaan touhuta monilla tavoin ja käyttää rahaa tai olla käyttämättä. Kaikki tämä vaikuttaa jonkin yksittäisen metsätilan kannattavuuteen jonkin verran. Toki tuskin koskaan kuitenkaan kasvatusmenetelmän valintaan.
Näinhän se on, että jotkut alueet taimettuvat hyvin. Siis kuusikkokorvet ja mäntykankaat. Muualla tulos on vähintäänkin sattumanvarainen. Tämän ennustaminen määrätyn leimikon osalta on sitten kyllä aika mahdotonta. Kiusallista on sekin, että parhaiten kasvavat paikat taimettuvat yleensä huonoimmin.
Ennustamisen vaikeusastetta lisäävät vielä ulkoiset tekijät. Hirvet pitävät varjossa kasvavista mäntytaimista. Kuten tuolla edelläkin totesin, niin tyvilaho tarttuu helpoiten juuri luonnontaimiin.
Burlille sanoisin, että ainakin meillä päämääränä on kasvattaa metsiä niin, että niitä voivat seuraavatkin sukupolvet kannattavasti hakata, jopa enemmän kuin me. Tämä on ”meidän toivottu päämäärä”. Siihenkin tarvitaan sekä metsänhoidollista osaamista, että paljon työtä.
Siitä tietenkin, kun kumpikin on alkanut kasvaa. Uudehkolle metsänomistajalle tiedoksi, että kuusentaimia syntyy runsaasti vain korpisoille. Ja niille yleensä liikaa. Normaaleilla kivennäismailla taimia syntyy tai sitten ei. Tyypillistä on kuitenkin se, että suuret alueet ovat vain pelkkää vesakkoa.
Viljelykuusikot kasvatetaan tiheinä, mistä on monia hyötyjä. Kasvu on riippuvainen myös metsikön puumäärästä, siksi keskikasvu on selvästi suurempi kuin jk-metsissä. Puut kasvavat pituutta, eivät oksia. Puunlaatu on siis parempaa. Ja kuten tuolla edellä todettiin, että jk-metsien jo pienet taimet ovat usein lahovikaisia.
Juurikääpä yksin jo sellainen tekijä, ettei järkevä metsänomistaja uudista kuusikkoaan luonnontaimilla. Paras kasvatustapa on laatutaimilla kohtuullisen harvassa kasvattaminen, jolloin kääpä ei ennätä vaikuttaa.
Kannattaa Uudehkon metsänomistajan huomata sekin, että niitä taimia, joista kasvaa uusi puu paljon enemmän tapauksessa B. Ja sekin, että tapauksessa B niistä istutetuista taimista jo 30-vuotiaina osa on tukkipuukokoista. Luonnontaimilla samaa taitaa saada odottaa 50 vuotta. Kun käyttää luotettavia mittareita, ei tarvitse olla uskon varassa.
Esimerkiksi Lukijan kuvassa ”Pienaukko” näkyy varsin tyypillinen tilanne suurten kuusien vieressä.
