Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Tilastot ovat hauskoja. Ja julkistaminen. Perusvuoden valinta on tietysti avainkysymys. Jos verrataan esim vuoteen 1961, jolloin aloitin hirvenmetsästyksen, niin kantahan on huimasti lisääntynyt. Yksittäisen vuoden ottaminen vertailuvuodeksi, kun puhutaan jälki-indeksistä, on mielestäni tilastoteknisesti vähintäänkin arveluttavaa, sillä peräkkäisinä vuosina indeksit heittelevät paljon. Esimerkiksi 5,4; 8,9; 3,4; 3,5; 9,0; 9,1… Selvä on, että hirvikannat eivät vaihtele näin paljon.
RKTL:n olisi ollut kyllä parempi sanoa, että laskenta-aikana kanta on käynyt huomattavasti korkeammalla. Nyt saatetaan olla kyllä sen 1989 vuoden allakin. Ei kaiketi niin paljon, että sitä voisi varsin epäluotettavalla jälki-indeksillä perustella.
Meillä oli ensimmäinen kantahuippu jo 1990-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Silloin ammuttiin muutamana vuonna 5,3 hirveä/1000 ha ja kaatoja tuli päivässä runsaat 1. Tehokkaan metsästyksen ansiosta kaadot putosivat kolmanteen osaan ja päivittäin saadun saaliin määrä puoleen. Toinen huippu oli 4-5 vuotta sitten, jolloin kaatoja oli 5,7/1000 ha. Nyt on kaatomäärä puolittunut ja samoin päivittäisten kaatojen määrä.
Löytyi se tilastokin. Tällainen:
http://tilastot.rktl.fi/Database/Riista/Nisakkaat/Nisäkkäät fi.aspKyllä noista tilastoista ainakin parin laskemani riistapiirin osalta trendi näyttää selvältä. Sieltä 1990-luvun alusta noustaan huippukantaan runsaat 10 vuotta sitten ja siitä lasketaan nykykantaan. Esimerkkejä:
Pohjanmaa: vv. 1989-95, keskim. 5,45; 1996-2000. keskim. 6,38; 2001-05, keskim 6,48; 2006-10, keskim 5,28 ja 2011-2014 keskim. 4,22
Varsinais-Suomi: vv 1989-1995 keskim 6,78; 1996-2000, keskim. 8,84; 2001-2005, keskim. 9,8; 2006-2010 keskim. 7,9 ja 2012-14 keskim 6,37Ihmettelen kyllä, jos joku vakavissaan väittää, ettei hirvikanta jälki-indeksien perusteella ole laskenut. Pudotusta näyttäisi olevan noin kolmasosa huippukannasta.
Mitenkähän tuo AJ:n jatkuvan kasvatuksen kuvio suhtautuu tehtyyn aukkoon? Muistui mieleen tapaus reilun 15 vuoden takaa. Tasakokoisen kuusikon vieressä oli puustoltaan vähän epätasainen kuusikko. Päätettiin käsitellä sitä niin, otetaan isommat kuuset pois aukkohakkuun yhteydessä. Niistä sai saman hinnan. koska kyseessä ei ollut suuri alue.
Mitä sitten tapahtui? Edellä on kerrottu jo monta esimerkkiä. Siis ne jätetyt heikkojuuriset pienemmät kuuset alkoivat kaatua. Pakko oli laajentaa aukkoa.
Siis ainakin aukkojen viereiset yläharvennukset, ellei kyseessä ole poikkeuksellisen tyyni alue, ovat erittäin suuressa vaarassa kaatua ainakin muutaman kymmenen metrin matkalla aukosta. Keljua vielä, että puita saattaa kaatua aina kerrallaan niin vähän, ettei kaatuneiden puiden korjuu kannata.
Tällaista ennustelen Annelin metsälle ainakin, jos on aukon vieressä.
Ihmeellistä tuo netti. Yritin tarkistaa useampien alueitten hirvikannan kehitystä. Jostain syystä ei löytynyt jälkihavaintoja vuodesta 2007 eteen päin. Ei edes Keski-Suomesta, jonka luvut löysin aiemmin.
Eri vuosien jälkihavainnot vaihtelevat aika paljon. Vuosi 1989 taitaa antaa yleensä pieniä lukuja, joten yhteen vuoteen vertaaminen on ongelmallista.
Yritin silmämääräisesti tutkailla ja pääsin mielestäni tulokseen, että sieltä 1990:n paikkeilta havainnoissa oli nouseva trendi vuosituhannen alun paikkeille, minkä jälkeen alkoi laskeva suuntaus. Siis kanta näyttäisi olevan kuitenkin selvästi pienempi kuin runsaat 10 vuotta sitten. Miten sitten nykyinen kanta suhtautuu vuoteen 1990 ei selvinnyt löydetyístä tiedoista.
Asfalttikartelli eroaa nyt puheenaolevasta monin tavoin:
-Siihen kuuluivat kaikki merkittävät toimijat toisin kuin puunostajilla
-Puunostajilla oli mahdollisuus hankkia puuta rajojen ulkopuolelta hintatason säätelemiseksi.
-Puunostokartelli suuntautui alan sisäisen kilpailuaseman muuttamiseen.
-Yksittäisen leimikon hinta saattoi olla kilpailtu.
-Tilinpäätöstiedot eivät kerro mistään ryöstöhinnoittelusta.Asfalttikartelli oli siis helppo hallita, koska merkittäviä urakoitsijoita ja työmaita oli vähän. Hinnoittelukin ja vahingonkorvauksen määrittely oli helppoa. Jos tilaaja sai 9 km päällystettä 10 km:n asemasta, korvaus on helppo laskea.
Olen kyllä sitä mieltä, että kartellit ovat tyhmiä osallistuvienkin yritysten kannalta. Järjestelmällä tuetaan yleensä heikommin menestyviä. Firmat joutuvat toistensa ja laajan työntekijäjoukon ”panttivangeiksi” kiinnijäämisen pelossa. Aina löytyy joku mielestään kaltoin kohdeltu, joka tekee ilmiannon. Näin taisi käydä asfalttikartellissa. Ja lopulta siis käry käy ja jälkiselvittelyt ovat kalliita ja inhottavia.
Viime vuosinakin on ollut ajoittain monenlaisia lisiä. Esimerkiksi sellainen, että mäntytukeista maksetaan mittaustodistuksella esimerkiksi 2 euroa lisää. Tai, että joku prosentti mäntytukeista hinnoitellaan tyvitukeiksi, joista maksetaan siis parempaa yksikköhintaa.
Nämä eivät taida näkyä noissa Metsälehden tilastoissa ja kertovat luonnollisestikin ko firman kiinnostuksesta siihen leimikkoon ja kilpailutilanteesta. Jos tuollaisia lisiä on esiintynyt ”kartelliaikana”, niin sehän kertoo vain, että kilpailu on toiminut.
Tuli mieleen sekin, että perintöverosta luopuminen merkitsisi merkittävää kilpailunrajoitusta. Verrataan siis perijää, joka pystyy edellisen sukupolven keräämän omaisuuden turvin kilpailemaan ylivoimaisesti tyhjästä aloittajaa vastaan, jonka alalle tulemisen kynnys entisestään kasvaa.
Omat havainnot perittyjen yritysten menestymisestä kertovat yleensä sitä, että homma hyvin usein loppuu perijöiden taitamattomuuteen tai he luulevat itsestään liikaa. Esimerkkejä:
-Sähköurakointiliikkeen omistaja halusi vuorineuvoksen arvon. Otti suuria riskejä ulkomaan urakoinnissa. Sai tittelin, mutta firma meni konkurssiin.
-Kirjapainon ja kustantamon omistaja otti ”elämäntehtäväkseen” tutkia Pariisin huippuruokaravintolat. Kehtasi vielä kirjoittaa muistelmiinsa tästä. Ei siinäkään kirjapainolle hyvin käynyt.
-Tunnen muutaman vanhan rakennusliikkeenkin, jotka ovat hiljaa pienentyneet ja lopulta joutuneet konkurssiin.Yritystoiminnassa oleellista on joku ihmeellinen voima, joka vie yritystä eteenpäin ja auttaa selvittämään kaikki vaikeudet. Jos sitä ei ole, noutaja tulee tavalla tai toisella. Siis perintöverotus ei yritystä kaada, mutta perilliset usein.
Vanhempani olivat yrittäjiä, turkistarhaajia. Ammatti, joka on vaativa ja riskialtis. Jo alun perin oli selvää, ettei meistä viidestä lapsesta kukaan jatka. Löydettiin kukin oma ”oksamme”. Toki noista kodin kokemuksista oli se hyöty, ettei mikään työssä eteen tullut vaikeus tuntunut ylivoimaiselta.
Älä nyt Jesse yleistä kaikkia eläkeläisiä. Meitä on toki moneksi.
Asiasta. Kyllä perintövero täytyy maksaa. Nimittäin, jos siirryttäisiin tuohon Ruotsin malliin se merkitsi myös rakenteiden jäykistymistä. Lähesmainkaan kaikista ei ole yrittäjäksi. Toisaalta tunnetusti halutaan välttää veronmaksua. Siksi yritettäisiin sinnitellä jatkamalla vanhaa toimintaa, mikä sitten merkitsisi firman hiipumista ja ongelmia työllisyydelle. Kyllä esim Matti Vanhaselta on aika yksipuolista puhetta.
Ei se perintöverotus tosiaan hirveän raskasta ole. Jotenkin tuntuisi tasa-arvoisemmalta, ettei synnytetä jotain verovapaata rälssiä.
Verosuunnittelukin auttaa. Esimerkiksi meillä ovat perijöinä niin lapset kuin lapsenlapsetkin, mikä pienentää merkittävästi veroja ja toisaalta antaa aikanaan lapsenlapsille pesämunan. Toisin he toivottavasti saavat odottaa sitä kauan. Onhan toki mahdollista myös eläessään lahjoittaa.
