Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
En löytänyt tuollaista lausetta, mitä AC siteerasi sieltä RKTL:n sivuilta. Saattaa tietysti ollakin. Laskeskelin Keski-Suomen indeksejä:
vv 1991-95 keskim. 4,72; 1996-2000 keskim 4,34; 2001-2005 keskim 5,76; 2006-2010 keskim. 4,44 ja 2011-2014 keskim 3,97Siis jälki-indeksin mukaan Keski-Suomen hirvikanta on vuosista 2001-2005 vuosiin 2011-14 laskenut 5,76:sta 3,97:ään eli 31 %. Minun mielestäni kyse on merkittävästä laskusta. Myös tulos on uskottava, sillä se täsmää luonnosta tekemiini hirvikannan pienenemishavaintoihin. Toki jossain on voinut noustakin.
Tarinan opetus on luonnollisestikin, että tarkista aina lähde.
Totta tuo mitä Lastunraapija totesi, ainakin männiköissä. Oli kyse istutus- tai luonnonpuista, niin männiköissä esiintyy joskus yllättävän paljon lenkoutta.
Harventajat eivät ehkä näe tai eivät välitä. Hakevat tasaiselta näyttävää tulosta. Siis yläharvennuksen jälkeen saattaa jäädäkin kasvatukseen kuitupainotteinen metsä toivotun tukkimetsän sijaan.
Tässä taas lisää Iiro Viinasen mietteitä.
Ajatteli joskus metsille jopa kiinteistöveroa, jos puun hinta nousee liikaa.5.11.1993:
”Metsä-Raumasta takausneuvottelu, jossa kauhistelen heille takaussummaa ja sitä, että tekeillä oleva puun hintasopimus (jonka osoitin siis tietäväni) nostaa kohtuuttomasti kustannustasoa jne. Pelästyivät ja Ahava jäi yksin selittelemään, ettei kuitupuu nouse.
6.11.1993:
”Hirvimetsällä, jossa kaikki jo tuntuvat tietävän minun pelästyttäneen Metsä-Rauman pomot. Osoittautuu, että hädissään Ahava ei puhunut ilmeisesti totta, sillä kuitupuunkin hinta nousee! Näin kerrotaan jahdissa ja muiden metsäyhtiöiden pomot näyttävät pöyristyneiltä. Hirvi nurin 150 metristä. Hyvä laukaus.”Puunhintasopimusta tehtiin siis MTK:n kanssa.
Kyllä se vaan niin on, että moni sahuri on mennyt konkurssiin kuten hyvin tiedetään. Oli susiturkkia tai ei. Tietysti luonnollista on, että pikkusahoja häviää, koska tuottavuus ei voi olla riittävän hyvä.
Mutta ei se homma suuremmillakaan ole helppoa. Aikanaan 1980-luvulla oli mm. Korppoon veljekset kovia sahureita. Ei se heidän Vilppulan jättiläissahansa konkurssiin mennyt, mutta Metsä-Serlalle täytyi myydä.
Olen noita puunostajasahojen tilinpäätöksiäkin tiiraillut. Toki jonkun vuoden tuloksia voidaan vähän ”säätää”. Taseen velkamäärä suhteessa liikevaihtoon on kyllä armoton mittari. Eikä niillä luvuilla juuri porskuteta.
Horjumattomalle (Lahtonen?) sanoisin, että sitä kokonaisuutta minä nimenomaan tarkastelen.
Jos puunhinta oli niin korkea, että yksityiset sahat nipin napin pysyivät hengissä, niin ei kai kukaan loogisesti ajatteleva voi väittää, että kartelli olisi pudottanut puun hintaa. Tähän ydinkysymykseen et ottanut kantaa. Jatkoit vain turhanpäiväistä lätinää.
Taas kerran edellä ihmeteltiin kartellin vaikutusta puun hintaan. Jos vaikutus olisi ollut laskeva, niin totta kai kartellin ulkopuolisten sahojen kannattavuus olisi pompannut valtavasti ylöspäin. Jos muut kulut ja myyntihinnat olisivat säilyneet ennallaan, niin tulos esim ostamalla puut 10 %:n ”alehintaan” olisi noussut joka tapauksessa kymmeniä prosentteja, ehkä tuplaantunut. Eipä tainnut näin tapahtua. Päin vastoin. Sahoilla oli kannattavuusongelmia. Tämä riittää mielestäni perusteluksi sille, että kartelli ei vielä tässä vaiheessa laskenut puun keskihintaa.
Kiistatonta lienee se, että puulajien hintasuhteet muuttuivat. Tukki kallistui ja kuitu halpeni. Olisiko kuidun hintaa pystytty laskemaan esim tuontia Venäjältä lisäämällä? Siis vaihtoehtona metsänomistajien kannalta olisi vähentynyt kuidun kysyntä halvemmilla hinnoilla?
Ymmärrän kyllä täysin, ettei kukaan täyspäinen ammattilainen, oli kyse MTK:sta tai MHY:stä, halua sotkeentua lausunnoillaan tähän asiaan. Erikoista on vaatia puolustamaan jotain metsänomistajaa, jos ammattilainen näkee tämän olevan väärässä. Vähintäänkin henkiseen vastuuseen joutuu, jos metsänomistaja häviää.
Olen lukenut Iiro Viinasen päiväkirjamerkintöjä, siis kirjaa ”Vaaran vuoden 1991-1995”. Iirohan teki valtavan työn Suomen pelastamiseksi taloudellisesta romahduksesta, jopa oman terveytensä kustannuksella.
Välillä ahistaa, kun näkee kuinka huonosti Suomen asiat olivat silloin. Kauhea työttömyys. Valtava velkaantuminen. Iirokin sai välillä käydä ”hattu kädessä” lainaamassa rahaa ulkomailta. Puukauppa-asiaakin sivuttiin. Sivu 108. Päivä 10.9.1993. Sanatarkka siteeraus:
…”Esko on yön yli yrittänyt aktiivisesti juntata puusopimusta huonolla tuloksella. On se kovaa kepu-pellervolaista politiikkaa, kun väkisin yritetään saada puuta kalliiksi. Sehän johtaisi taas palkankorotuksiin jne.”
Esko on siis pääministeri Aho. Vastapuolena neuvottelussa taisi tällä kertaa olla MTK. Siis näin näki valtiovalta puunhinnan merkityksen Suomelle armon vuonna 1993.
Yhteismetsä sekä kilpailuttaa että tekee sopimuksia ilman kilpailua aina sen mukaan kuinka hoitokunta viisaaksi näkee. Näin on mahdollista meidän ohjesäännön mukaan.
Jos aikoo saada hyvää palvelua, niin pitää uskaltaa luottaa sopimuskumppaniin. Itse arvostan suuresti esimerkiksi juuri tuota mahdollisuutta saada myrskypuut ajoissa korjuuseen. Se saattaa olla joskus tosi arvokas etu. Tietysti monenlaista muutakin apua saa tarvittaessa.
.
Jos metsä on kaukana omistajan kotitanhuvilta, niin joskus sen yhden tutun luotettavan ostajan kanssa asioiminen saattaa olla erittäin järkevää. Kokemusta on. Jos on tienoolle sattunut esimerkiksi myrskyjä, niin ostaja käy vilkaisemassa metsien tilanteen ja sitten tarvittaessa tehdään kauppa. Puut saa silloin ajoissa korjuuseen.
Monta muutakin apua saa paikalliset toimijat hyvin tuntevalta ostajalta. Toki esim MHY:n kanssa toimien saattaisi saada samat palvelut, mutta eihän sekään ole ilmaista. Luultavasti kilpailuttamalla saattaisi saada vähän paremman kantohinnan. Kokonaisuus kuitenkin ratkaisee ja mihin oman ajankäyttönsä arvostaa. Tapaukset ovat siis yksilöllisiä.
