Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Halpaa tukkia naapurissa. Uskooko joku, että korjuu, lähikuljetus ja kaukokuljetus yhdessä tarvittavan organisaation kanssa maksaisivat vain 15 euroa motilta Suomen hintatasossa. Viron kustannustaso on toki alhaisempi, mihin en tietenkään ota kantaa.
Kuinka pitkiä ne ”pikkutukit” ovat? Jos ovat kovin pitkiä, niin ostaja saa samalla hinnalla silloin aimo pätkän kalliimpaakin tukkia.
Sitä minä tässä ihmettelen, että miten se tukin laatu säilyy ulkomaille rahdatessa. Yleensähän sanotaan, että parissa viikossa pitäisi kesäaikana sahata.
Mahtavatko sahat nykyään myydä ulkolaisen puusepäntehtaan tarvitsemia aihioita. Sellaisten tekeminen luulisi nykyisen tietotekniikan aikaan olevan helppoa. Tietysti tilauksen pitäisi varmaankin olla kontin suuruinen.
Mukavaa olisi tietenkin saada siitä laatupuusta, mitä meidänkin metsissä kasvaa runsaasti, parempi hinta kuin toisten (esim A.C.) myymästä höttöpuusta. En vain oikein usko, että systeemi toimisi ilman nykyisten puunostajien myötävaikutusta.
Eihän sitä harjoittelua tarvittukaan hirvikolarin välttämiseen vaan ihmisen aiheuttaman kolariuhkan välttämiseen. Ja niitähän aina tulee vastaan.
Varovaisuuden ja ehkä taidonkin lisäksi minulla n. 60 vuoden aikana on kyllä ollut varmaankin tuuriakin. Kerran vastaantuleva auto menetti liukkaalla tiellä kurvissa hallintansa ja tuli kylki edellä minun kaistalle. Jotenkin onnistin silloinkin väistämään. Väliä jäi enintään Hesarin paksuuden verran. Vastaantulija kyllä meni ojaan. Muutama muukin läheltäpiti-tilanne on sattunut juuri siksi, että vastaantulija on menettänyt autonsa hallinnan ja tullut minun kaistalle. (Eihän tietysti voi koskaan tietää, koska kolahtaa ja kenen syystä.)
Tuolla edellä kirjoitettiin, että hirvionnettomuusriski johtaa ainakin osalla autoilijoista rauhallisempaan ajotapaan ja välttämään pimeässä ajamista. Ja tietysti yleisestikin tarkkaavaisuuden lisääntymiseen. Kaikki tekijöitä, joilla torjutaan myös ihmisten aiheuttamia onnettomuuksia. Alkaisivatko nämä lisääntyä, jos ei enää oltaisi huolissaan hirvistä? Siihen ei tietystikään kukaan pysty varmuudella vastaamaan.
Omakohtainen kokemus liikenteestä parin vuoden takaa. Ajelin n. 100 km:n vauhtia Lapissa pitkällä suoralla, kun vastaantuleva auto täysin varoittamatta kääntyi eteeni mennäkseen minun puolellani olevalle kioskille. Jotenkin onnistuin reagoimaan niin, että vaistomaisesti tein paniikkijarrutuksen ja vauhdin hidastuttua pystyin koukkaamaan kääntyvän auton perän takaa osin vastaantulijoiden kaistan kautta. Hyvin lähellä oli, ettei autoni olisi osunut kääntyvän auton kylkeen, jolloin olisi saattanut tulla jopa kolme vainajaa. Vuosikymmenten aikana kehittynyt tyyli olla valmiina reagoimaan koko ajan, kaiketi auttoi tällä kertaa välttämään onnettomuuden. (Ehkä myös hirvipassissa kehittynyt valppaus)
Valtimon onnettomuudessa ei kenenkään valppaus olisi kyllä tainnut auttaa. Siinähän, lehtitiedon mukaan, hirvi törmäsi auton kylkeen ja kaatui tielle. Toinen auto ajoi hirven päälle ja syöksyi sitten vastaantulijan päälle tuhoisin seurauksin.
Osaako joku sanoa sitä, että moniko niistä metsästäjäjäsenistä on myös metsänomistajia?
Tuolta netistä löytyy tietoa siitäkin. Kuten tuolla aiemmin kirjoitin, niin hirvikolareiden määrä onkin parina viime vuonna noussut vaikka hirvikanta on vähentynyt.
Insinöörinä voin tosiaan kertoa sen, että tällaisiin onnettomuuksiin vaikuttaa sekä mahdollisuus joutua onnettomuuteen että kuskin oma käyttäytyminen. Siis jos riski koetaan vähäiseksi, siihen ei enää suhtauduta vakavasti. Esimerkki työhistoriasta:
Rakennustyömaillamme oli naulaanastumisonnettomuuksia. Duunarit halusivat turvakenkiä. Sovittiin, että testataan, miten niiden hankkiminen vaikuttaa. Ylläty, yllätys, naulaan astumiset lisääntyivät, kun niitä naulaisia lautoja jätettiin lojumaan enemmän. Valitettavasti monet käyttäytyvät siten, etteivät noteeraa pientä riskiä.Niinhän se käy kuten ”Mehänpoika” tietää. Helppoa kuin heinänteko
Kerropa ”mehänpoika” kuinka toimit, että tavoitteesi ”vakihirvien” eliminoinnista toteutuu. Oletko mukana metsästysseurassa talkoissa?
Kuten tunnettua, niin Suomella on 1200 km itärajaa. Ja vielä yhteistä rajaa siis Norjankin kanssa, mistä sieltäkin siis tulee hirviä. Mitenkähän ja kuka käy hirvet sieltä rajojen takaa kaatamassa, etteivät pääse tänne? Kerropa Jaska.
Antonille sanoisin, että Suomen hirvikanta lähti voimakkaaseen nousuun sotien jälkeen, kun Karjalan kannaksen sotatoimialueen pusikoissa lisääntynyt hirvikanta oli pakotettu etsimään uusia laitumia.
Hirvien liikkeitä on myös tutkittu ja joillakin elinpiiri on suppea. Toisilla taas ei. Normaaleja ovat kymmenien kilometrien vaellukset kesä- ja talvilaidunten välillä. Ylä-Lapissa hirvet vaeltavat usein syksyllä Norjasta Tenon yli Suomen puolelle. Joen rannalla poroaidan vieressä asuva tuttava kertoi, että aita vain helähtää, kun hirvi loikkaa sen yli.
Meidän hirviporukan maille ilmaantui muutama vuosi sitten joku vaeltava hirvilauma. Hirviä ammuttiin sinä viikonloppuna viisi. Mukaan taisivat lähteä vakihirvemmekin, sillä seuraavana viikonloppuna metsät olivat tyhjät.
Onkohan Sahalan kartanon naapureiden taimikot huonosti hoidettuja, jos hirvet viihtyvät niissä paremmin?