Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Mitä ihmeen selittelyä. Insinöörinä olen tottunut siihen, että faktat selvitetään ennen kuin tehdään johtopäätöksiä.
Kannattaa tosiaan muistaa aiemmat Kaakkoisrajan lukuisat hirvikolarit, jotka ovat aiheutuneet hirvien muuttoliikkeestä Suomeen.
”Maahanmuuttajat” saattavat kulkea outoja reittejä, joten aina varoitusmerkeistäkään ei ole apua. Tapahtuiko onnettomuus hirvimerkkialueella vai muualla, siitä minulla ei ole tietoa. Itse kunnioitan hirvimerkkejä sekä hidastamalla vauhtia että olemalla ohittamatta niiden alueella.
Odotin, että tämä Valtimon tosi surullinen tapaus tulee keskusteluun. Mutta jäitä hattuun. En ota kantaa siihen, että oliko kuskissa syytä.
Sen sijaan kannattaa muistaa maantiede. Tapasin viime viikolla eräässä metsänomistajien puurotilaisuudessa naisen, jonka metsät ovat lähellä Itärajaa. Hän valitti, että Venäjältä tulevat hirvet aiheuttavat pahoja taimikkotuhoja.
Valtimon tapauskin voisi siis johtua periaatteessa joko siitä, ettei Suomessa ole metsästetty tarpeeksi hirviä tai sitten niitä on metsästetty liikaa, minkä vuoksi tapahtuu muuttoliikettä Venäjältä.
Oliko hirvi siis syntyään suomalainen vai venäläinen? Siinä pulma pulmista jaloin, sanoisi Hamlet. Luonnollisestikin monet tänne kirjoittajat tietävät ratkaisun. Olisi mielenkiintoista tietää siis kumman maan ”kansalainen” ja perustelut asialle.
Kerran oli jossain metsästyslehdessä selvitys pantahirven liikkeistä 4-tien varrella Viitasaarella. Hirvi oli oppinut varsin taitavasti väistämään liikennettä. Vaarallisimpia ovat ummikot, jotka eivät vielä ole oppineet ”liikennesääntöjä” oudoissa olosuhteissa.
Miksiköhän se hinta nousi v. 2007? Eräs tuttava, entinen sahuri, sanoi sellaisia syitä, että vuonna 2006 oli kemiallisessa metsäteollisuudessa se pitkä työtaistelu. Tämä johti myös sahauksen voimakkaaseen supistumiseen, koska haketta ei voitu toimittaa sellutehtaille. Toinen tekijä oli Venäjän viennin suuntautuminen Kiinaan. Ja kolmas tekijä oli Euroopan korkeasuhdanne vuonna 2007.
Näistä tekijöistä johtui hänen mukaansa kysynnän ja tarjonnan epätasapaino, mikä johti siihen, että tukkeja piti saada sahaukseen välittömästi. Tästä seurasi sitten hintakisa. Sinänsä näkemys on perusteltu, koska harvennustukin hinnat eivät nousseet käytännössä lainkaan. Harvennukset eivät kiinnostaneet siksi, että tukin saanto korjuuketjutunnilta on paljon vähäisempi kuin aukosta. Ja kaikki korjuukalusto oli käytössä. Kannatti siis paremmin maksaa aukon tukista 75-80 euroa/m3 kuin harvennustukista 50 euroa/m3.Et ainakaan laillisesti. Bonushan on tässä tapauksessa alennusta metsänhoitotyöstä. Aivan sama kuin missä tahansa ostossa. Voit vähentää vain ostohinnan nettomääräisenä, et siis mahdollisesti saamaasi alennusta.
Ainakin jollakin yhtiöllä tilanne on sellainen, että bonuksen voi hyödyntää vain tuollaisena alennuksena. Jos ei etuaan käytä, niin bonus nollautuu. Siksi sitä ei kaiketi käsitellä myyntitulona.
Tuollainen 1500 runkoa/ha on mielestäni aika sopiva kasvatustiheys. Silloin metsä sulkeutuu, eikä tarvita mitään ennakkoraivauksia, jotka nekin maksavat.
Kyseessä miten sitten harvennetaan on samalla kyse riskinottohalusta. Ja sitten se, mitä päätehakkuutiheyttä tavoitellaan. Ainakin meillä suuri osa maista on niin karuja, että vaaditaan melkoista dopingia, jotta saisi kasvatettu 1000 runkoa/ha.
Meillä osa metsistä on niin korkealla, että aina joskus esiintyy myös lumituhoja. Ja tietysti myös tuulituhoja. Lahotuhoja ei juurikaan esiinny. Tuo kahden harvennuksen malli tuntuu jotenkin varmemmalta. Asiaa puoltaa myös se, että meillä on runsaasti vanhoja metsiä, joten päätehakkuilla ei ole kiirettä. Toisin olisi, jos pitäisi kasvattaa nopeasti lahoriskialttiilla seudulla.
Se sertifiointi on siis tällä hetkellä vaiheessa, että yhdistys on perusteilla, kuten tuolla edellä todettiin. Epäilen, ettei metsänostajien kautta voi päästä sertifikaattiin. Esimerkiksi yhteismetsät pääsevät (jäsenetuna) silloin, kun ovat yhteismetsäyhdistyksen jäseniä. Epäilisin, että yksityistenkin pitäisi kuulua esim MHY:een.
Kannattaa taas kerran Gla muistaa, etteivät metsästäjät lisää hirvikantaa. Sen tekevät hirvet, joko suomalaiset tai naapurimaista muuttavat.
Rahallisesti tilanne on se, että hirvenmetsästyksen kulut ovat suuremmat kuin saadun saaliin liha-arvo. Siksi on perusteltua todeta, että kaatolupamaksut, joilla hirvivahinkoja korvataan ovat tulonsiirto metsänomistajille.
Kannattaa myös todeta, että hirvillä on neljä jalkaa ja että ne siirtyvät pitkiä matkoja. Jos Suomesta ammuttaisiin kaikki hirvet ja tapettaisiin kaikki hirvikoirat tarpeettomina, niin jo muutaman vuoden kuluttua meillä olisi kohtuullinen hirvikanta muuttoliikkeen ansiosta. Kuka sitä pitäisi kurissa? Hirvikantammehan lähti kasvuun lähinnä Kaakkoisrajan yli tapahtuneen vaellusliikkeen seurauksena. Tästä aiheutui myös hirvikolarisuma Etelä-Karjalaan ja Kymenlaaksoon. Tämän vuoksi jatkossak5873 km2in olisi joka tapauksessa hirviaidoin varauduttava hirviin.
Järkevintä hirvipolitiikkaa on pitää kanta tasaisena ja kohtuullisella tasolla. Silloin muuttoliike on vähäistä ja sen aiheuttamat kolaririskit vähenevät. Nykyään näyttääkin, että kanta onkin yleensä selvästi laskenut aika kohtuulliselle tasolle.
Siellä Sallassa näyttää olevan aika hyvä hirvikanta pohjoisen olot huomioon ottaen. Vuonna 2013 ammuttiin 5873 km2:n suuruisesta pitäjästä 346 aikuista ja 209 vasaa. Yhteismetsän 75 km2:n pinta-alalle tulisi siis keskimäärin laskien yhteensä 70 yksilöä. (En siis tiedä mikä tarkka luku on). Halutaanko siellä pitää tietoisesti kanta korkeana? Sitä voi arvailla.
