Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Minä kävin Googlessa. Siellä kerrottiin, että Sallan yhteismetsä myy hirvilupia. Tänä vuonna aikuisen hirven pyyntiluvan lähtöhinta oli 2100 euroa ja vasan 800 euroa. Kun tiedetään metsän hidas kasvu Sallan korkeudella, niin taitaa se metsästysoikeuksien myynti olla paljon kannattavampaa kuin metsänkasvatus. Jos tuota bisnestä vielä tuetaan hirvituhokorvauksilla, niin ovatpa tosiaan keksineen varsinaisen Sammon. Ei sen puoleen, että heitä kadehtisin. Ei kuitenkaan kannata valittaa, jos hirvet syövät taimikoita.
Saman olen minäkin havainnut siis, että ne paljasjuuri-istutukset tuottavat niitä tyvilenkoja mäntyjä.
Pylväspuusta maksetaan toki enemmän. Käytännön hyöty metsänomistajalle on kuitenkin vähäinen, koska ostaja pystyy vastaavasti alentamaan tukin hintaa, jos kilpailemassa on yhtiöitä, jotka eivät pylväspuuta osta. Ainoa ilo metsänmyyjälle taitaakin olla tietoisuus, ettei puuta heti pilkota vaan se saa ”uuden elämän” vaikka Italian vuoristossa.
Sikäli kuin ymmärrän, niin niistä kuluista, jotka yhteismetsä maksaa, syntyy saajapuolelle tuloa. Ja sikäli, kun ymmärrän, niin nämä tulonsaajat maksavat veroa yhteiskunnalle. Kummastakohan yhteiskunta saa enemmän verotuloa? Osaako Kurki vastata?
Selvää tietenkin on, että joskus tuhoja on liikaa yksityisen metsänomistajan kannalta, joten jonkinlainen vakuutusjärjestelmä on paikallaan, jos metsänomistaja tuntee itsensä huolestuneeksi. Siitä olen samaa mieltä. Selvä kuitenkin on, että kyseessä on nykyään tulonsiirto, mihin myös EU on kiinnittänyt huomiota. Asian voisi toki hoitaa myös vakuutuksen kautta ( ja mahdollisesti samalla periä maanvuokraa) Nykykäytäntö on kuitenkin erinomaisen toimiva myös yhteisöllisyyden kannalta, joten toimivaa järjestelmää ei kyllä kannata muuttaa.
Onkohan nyt hirvien vaellussuunta muuttunut aiemmin länteen tapahtuneen vaelluksen sijaan itään päin? Nimittäin meille Päijänteen itärannalle tuntui vaeltavan hirviä. Nyt oli autiota. Tänä syksynä taas Päijänteen länsirannalla Muuramessa niitä tosi paljon, toisin kuin usein ennen. Ota näiden liikkeistä selvää.
Kannattaa A.J. muistaa, että hirvenmetsästäjistä suurin osa on maanomistajia. Jos tuhot olisivat sellaisia, kuin näillä palstoilla kirjoitetaan, niin eivätkö he oma-aloitteisesti pyrkisi hävittämään hirvet. Tai ainakin rajaamaan määrän kohtuulliseksi.
Esimerkiksi siinä pitäjässä, jossa metsästän, kaatoprosentti oli 14.11 kokonaista 56. Oli siis metsästetty puolet runsaan 3 kuukauden metsästysajasta. Siihen nähden lupamäärä ei ole ainakaan liian pieni. Saisi olla kyllä aika monta ”virkamiestä”, jotta pystyisi samaan kuin lukuisat porukat monine koirineen.
Ylivoimaisesti pahimpia tuholaisia meidän metsissä on tukkimiehentäi kuusentaimikolle ja metsämyyrä männyntaimikolle. Etenkin metsämyyrä on erittäin vahingollinen syödessään männyn latvasilmun, minkä seurauksen kaikki tietänevät. Taitavat muuten nämä myyrän aikaansaannokset mennä usein hirven piikkiin.
Ruotsissa ei makseta korvauksia hirvivahingoista. Suomessa kerätään kaatolupamaksuja korvausten kattamiseksi. Eikö tämä ole tulonsiirtoa? Vai mitä mieltä Anneli olet?
Jo aiemminkin ollaan oltu Ammatti Raivoojan kanssa samaa mieltä asiasta. Siis niin, ettei hirvistä aiheudu kansantalouden kannalta tulonmenetystä metsätaloudelle, koska kukaan ei ole osoittanut, eikä varmaan pystykään osoittamaan, että Suomesta olisi jäänyt viemättä yhtään sahatavarakuutiota tai sellu- tai paperitonnia. Ihmettelen siis edelleen Gla:n inttämistä. Monta kertaa sitä vastoin on tullut vastaan tilanne, ettei puu ole käynyt kaupaksi, koska ostajalla on sitä tarpeeksi.
Hirvituhokorvaukset on selvä tulonsiirto metsästäjiltä metsänomistajille. Nimittäin se metsästys on nykypäivänä sen verran kallis operaatio kaikkine koirien kasvatuksineen, matkoineen ym, että lihaa saa paljon halvemmalla marketista, kuin hirvikilon hankkimiseen käytetyt kustannukset.
A.J. et kertonut, että minkä rotuinen koira oli. Koira on saattanut olla jäniksen tai hirven ajossa ja palaili kotiin tai isäntänsä luo. Metsästyskoira menee sinne, minne ajettava vie. Itse sanoisin, että maaseudulla koirat ovat kiinni, elleivät ole metsästyshommissa.
Täällä Espoossa kyllä aika usein näkee tapauksia, joissa koira on irti aika kaukana taluttajastaan.
Eikö viimeinkin Sinun Jesse olisi aika ryhtyä sanoista tekoihin. Liity hirviporukkaan ja huolehdi omasta osuudestasi. Konsultteja kyllä tähän maailmaan riittää, mutta usein tekijöistä on pula.
Hirvenmetsästyksessä on kyllä metsästäjän kannalta tarkasteltuna välillä aika omituisia piirteitä. Pyritään siihen, että kanta säilyisi tuottavana ja vahingot minimoitaisiin. Esimerkiksi painotetaan vasametsästystä, mikä pienentää mahdollisia tuhoja. Tämä on tietysti viisasta. Viisasta ei kuitenkaan aina ole tiukat määräykset siitä, että jokaisen porukan on ammuttava niitä vasoja samassa suhteessa. Esimerkiksi meidän porukka ampui neljästä kaadettavasta vasasta lokakuussa yhden. Marraskuussa saatiin 10 miehen ja 2 koiran voimin 10 metsästyspäivänä yksi vasa. (Isoista oli ampumatta yksi. Siksi niitä ei metsästetty). Tuli lihakilolle hintaa.
En kyllä edelleenkään osaa tuntea huolta hirvivahingoista. Itsekin ihmettelen sitä, kuinka rauhassa mäntytaimikot saavat kasvaa.
Minua kyllä jaksaa ihmetyttää tämä hirvituhoista meuhkaaminen. Meidän metsät ovat hirvien talvilaidunalueella ja siitä huolimatta syntyy erittäin hyviä männyntaimikoita. Muutama vuosi sitten kaadettiin hirviä jopa 6 kpl/1000 ha. Nyt kanta ja kaatomäärät ovat puolittuneet.
Lohdutukseksi huolestuneille kannattaa tosiaan todeta, että hirvikannat ovat laskeneet. Toinen positiivinen piirre hirvituhojen suhteen on Eteläisen Suomen lyhentyneet talvet. Hirvet pystyvät syömään varpuja, mikä vähentää paineita taimikoita kohtaan. Lyhentyneet talvet saattavat vaikuttaa myös siihen, etteivät hirvet laumaannu, kuten ennen. Tämä taas saattaa vähentää paikallisia tuhoja.
Olen joutunut tekemisiin Metsäkeskuksen muutaman hyvinkin ammattitaitoisen työntekijän kanssa metsäautotie- ja metsäsuunnitelmien yhteydessä. Ongelma on se, että koko organisaation toiminta on perustunut raskaasti veronmaksajien tuen varaan.
Metsäsuunnitelmista maksoivat veronmaksajat vähintään puolet. Tie- ja ojitussuunnitelmista koko potin. Monestihan se suunnittelukulu taisi olla suurempi, kuin varsinainen työsuoritus. Kun näistä lähtökohdista pitäisi lähteä kilpailemaan avoimille markkinoille, niin tilanne taitaa olla toivoton. Ei kannata panna rahaa moisen organisaation ylläpitämiseen. Ammattitaitoiset tekijät löytävät varmasti vapailtakin markkinoilta töitä.
