Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Ei kyllä tuollaisia huuhaa-tutkimuksia kannata tehdä.
Suomesta viedään sahatavaraa ja kuitua eri muodoissa. Kuten jo tuossa edellä kirjoitin, niin sahatavara tulee vanhoista ennen hirviaikaa kasvaneista metsistä.
Kuitupuusta on maassamme selkeä ylitarjontatilanne, mikä näkyy jatkuvasti alenevina kantohintoina. Täysin mahdotonta siis nähdä, että kemiallinen metsäteollisuus jotenkin kärsisi hirvien aiheuttamasta puupulasta. Ennemmin meillä on pulaa kuitupuun ostajista, jotta metsät saataisiin harvennettua hyvään kasvukuntoon.Suomen menetys hirvien vuoksi 1-2 miljardia euroa? Tietysti hirviaidat ja onnettomuudet maksavat. Jos niiden osuudeksi laskettaisiin karkeasti yläkanttiin 500 miljoonaa, niin vielä jäisi metsätalouden tappioiksi 1-1,5 miljardia. Se tarkoittasi käytännössä sitä, että metsänomistajille ainoastaan laskettuina ,metsänomistajat saisivat hirvivapaassa Suomessa noin kaksinkertaisen määrän myyntituloja nykytilanteeseen verrattuna. Muita kärsijöitä ei nykytilanteessa liiemmin ole. Nimittäin tukkipuut ovat kasvaneet ennen hirviaikaa eivätkä mänty-/koivukuitupuiden mutkat haittaa sellunkeitossa.
Esimerkiksi meidän yhteismetsän myyntituloihin ei hirvillä ole mitään vaikutusta. Perkauskustannuksiin saattaa jossain mäntytaimikossa tulla yksi ylimääräinen käsittelykerta, koska täytyy jättää varoiksi tarpeeksi taimia, jos niistä joku päätyy hirven suuhun. Toisaalta perkaustarve vähenee joskus, kun hirvet syövät vesakkoa ja vatukkoa. Ollaan siis aika lailla +-0-tilanteessa.
Uskooko joku vakavasti tällaisiin ruotsalaisten lukuihin? Vaikea ottaa kantaa, kun tutkimusta ei tunne paremmin. Eivätkä kaikki tutkimukset ole luotettavia. Esimerkkinä vaikka erot jatkuvan kasvatuksen kannattavuudessa eräiden suomalaisten ”tutkijoiden” sekä norjalaisten ja ruotsalaisten välillä.
Näinhän se on, kuin Ammaati Raivooja kirjoitti. Hyödytty on tukkien hinnoissa. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, niin ensi vaiheessa kartelli oli ilmiselvästi suunnattu yksityisiä sahoja vastaan. Niiltä oli tarkoitus ottaa nirri pois korkeilla tukin hinnoilla. Mitä sen jälkeen olisi tapahtunut, niin sitä voidaan toki spekuloida.
Tuossa Ammattiraivoojan esimerkissä oli siis lähtöoletus, että sahafirma hakkaisi uudistuksesta tukkia 90 % ja sellufirma 80 %. Onkohan tuo ihan näin? Laskin viimeisen hakkuun tilanteen. Siinä kuusitukkia tuli sellufirman hakkuusta 84,5 %. Ei siinä sahakaan saa parempaa tulosta. Mäntytukin osalla eroa syntyy sahan eduksi yleensä muutama %-yksikkö. Lähinnä siksi, että saha ottaa tukeiksi lenkoja tyviä, jotka sellufirma laatuvaatimuksia tarkkaan noudattaen usein tekee kuiduksi tai lumpeiksi.
Sinänsä mielenkiintoista on, että sellufirma ajaa mäntyparrut kuitukasaan ja siis sellun raaka-aineeksi.
Samanlainen tilanne kuin MaalaisSepolla. Aikanaan mietiskelin metsänhoitajan uraa. Päädyin kuitenkin opiskelemaan rakennusinsinööriksi TKK:ssa. Meitähän sotien jälkeinen Suomi tarvitsikin. Ei ollut puutetta työpaikoista. Ja vähillä resursseilla rakennettiin sotien jälkeinen Suomi nykykuntoon.
Metsissä olen itsekseni liikkunut 70 vuotta. Kyllä näillä opeilla metsähommien hoitaminen on helppoa.
Minäkin olen tehnyt muutaman kaupan, jossa harvennuksesta maksettiin uudistuksen hinta. Nimenomaan niin, että se uudistushinta oli kilpailukykyinen markkinahinta. Miten asia vaikuttaa sitten tilastoihin? Luulisin, että ostaja ilmoittaa tilastoon koko kaupan uudistuksena. Jos näin tapahtuu, niin silloin harvennuksen hinta tilastoissa hieman alenee todellisesta, koska korkeita yksikköhintoja ei tilastoida. Takavuosina oli todella tapana kirjata joitakin erikoisehtoja kauppakirjaan. Esim, että mäntytukeista on joku prosentti laatutyviä ja niille maksetaan lisähintaa x euroa. Tämäkin menettely pudotti hieman tilastohintoja.
Tanelille. Minkä vuoksi sitä tukkipinoa pitäisi päästä tarkistamaan? Jos ongelmia on, niin sitten kuitupinossa liian hyvää tavaraa.
Kyllä aina on rahat saanut noin kuukaudessa hakkuun päättymisestä. Joskus hakkuu on keskeytynyt pitemmäksi aikaa esim siksi, että koneet on viety myrskysavottaan. Silloin on tehty välitilitys. Siis maksettu hakatuista puista. Määräystä ei taida olla kauppakirjassa, mutta taitaa olla ”maan tapa”.
Selvä se, että puut saa ajaa pois, kun ne ovat tienvarressa. Logistinen systeemi ei nykymaailmassa toimisi kunnolla ja epäilemättä maksumiehiksim jäisivät metsänomistajat.
Itse valvon hakkuita kuitupinoja katselemalla. Nehän ovat paikalla yleensä kauan. Tukkipinojen katselussa ei ole mitään taloudellista mieltä, koska tukit ovat arvokkaimmat. Kerran on käyty keskustelua siitä, että oliko kuitupinossa tukiksi kelpaavia puita. Ehkä oli pari kolme mottia, mistä sainkin hyvityksen.
Kyllä siinä joutuu luottamaan motokuskin valintaan. Eipä sitä kuitupinoakaan juuri halua ryhtyä purkamaan.
Fakta on sekin, että sahayhtiö saattaa ottaa lengon tyven tukiksi, vaikkei se ntäyttäisi laatuvaatimusta tarkkaan tulkittuna. Näinkin päin saattaa käydä.
Ei tuo kovin taloudelliselta näytä. Myyntituloa saattaa tulla luokkaa 3000 euroa/ha. Vastaavasti uudistus ja perkauskustannukset ovat luokkaa 2000 euroa/ha. Tuon ikäisen männikön arvokasvu on luokkaa 10 % eli vähintään 300 euroa/ha/v. Harventamalla saisi 800-900 euroa/ha.
Tässä tilanteessa tuntuisi, että jotain on todella pielessä, ellei kyse ole pelloksiraivauksesta. Pankit ovat nykyaikana varmaan varsin halukkaita lainaamaan reaalivakuutta vastaan.
Jos, kylvän salaattia tai istutan hybridihaavan taimia ja jänikset syövät taimet, niin onko kyseessä luonnontuho vai ihmisen aiheuttama? Jäniksille on metsästyslaissa annettu rauhoitusaika eikä niitä voi monin paikoin metsästää laillisenakaan aikoina. Siis luonnontuho vai ihmisen aiheuttama? Mitähän mieltä esim Jesse on?
Samalla logiikalla pitää luonnollisestikin arvioida hirvien mahdollisia vaikutuksia mäntytaimikoihin.
Jäniksiltä voi suojata salaattipenkkinsä tai haavan taimet. Männyntaimikot voi (yleensä) kasvattaa huolehtimalla kunnolla taimettumisesta ja taimikoiden perkauksista. Tämä on luonnollisestikin metsänomistajalle kannattavaa, vaikkei olisi hirven hirveä. Siis hirvituho on yleensä seurausta metsänomistajan itsensä toiminnasta tai itse asiassa toimimattomuudesta. Siinä mielessä se ei ole luonnontuho.
