Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Jos haluaa jalostettua mäntyä tai koivua, aina voi kokeilla kylvöä. Riskinsä ovat siinäkin olemassa, mutta särkymävaraa on enemmän jos onnistuu saamaan tiheän taimikon.
Männiköllä on riskinä itäneen sirkkataimen kuoleminen kevään tai alkukesän helteissä. Muutama sellainen vuosi on ollut, että äestyksen yhteydessä kylvetyille taimille on käynyt näin. Nykyään, kun kylvetään, se tehdään käsin. Kylväjä polkee siemen kevyesti maahan, jolloin itäminen on selvästi varmempaa.
Jos ei pelätä hirviä, mäntykin istutetaan.
Kehottaisin AJ:ta perehtymään asiaan. Perusvika ei ole menetelmässä itsessään, se kyllä toimii, mutta perusvika on, niin kuin toteat, uuden lain mukaisessa jiikoossa. Uusimista vaatii.
Ymmärsinkö oikein? Jovain harventaa metsänsä yliharvoiksi, jolloin niitä uhkaa tuulet ja kuivuminen. Sitten hän käy istuttamassa sinne isojen puiden väleihin pienet taimet, jotka kuolevat jäljelle jääneiden suurten puiden kuivattamina.
Perusvika on nimenomaan jk-menetelmässä, koska se on ristiriidassa boreaalisten metsien luonnollisen uudistumistavan kanssa.
Männiköissä meillä viimeinen harvennus on ns laatuharvennus, jossa poistetaan suurimmat ja pienimmät puut ja sen tarkoitus on jatkaa kiertoaikaa kuten Kalle tuossa totesi.
Kuusikoita ei yläharvenneta tuhoriskien vuoksi. Eikä muutenkaan yli 50-vuotiaina. Luulen, että kuusikon yläharvennus poistuu ohjeista. kun riittävän monta tuhoa on sattunut.
Perko se jaksaa huolehtia lähimmäistensä asioita. Minä voin ihan hyvin ”kuvitella” tilanteen 70 vuoden päähän, koska olen ollut kuskina, kun 61 vuotta sitten haettiin myyjien nimiä uudistushakkuukauppaan. Tietysti jokainen muukin voi, sillä lähes kaikki metsät on ainakin kertaalleen uudistushakattu.
Yksinkertaista. Harvennusajankohdat katsoo oksistosta. Päätehakkuuta voi säätää. Siihen ei ole kenelläkään todellista viisautta, uudistaako nuorempina vai vanhempina. Oleellista on tasainen uudistamistahti, jota hienosäädetään markkinoiden mukaan. Meillä ollaan pitempien kiertoaikojen kannalla, koska meillä tuhoriskit ovat pienet. Riskialtteissa kohteissa nuorempana uudistus.
Tarkat kannattavuusarviot voi unohtaa, koska markkinahintojen kehitystä ei voi ennustaa. Oleellista on keskittyä kasvattamispuoleen. Mitä enemmän kasvaa, sitä enemmän on myytävää, josta saa sitä paremman hinnan mitä suurempia leimikot ovat. Lisäksi kiinteät kulut puukuutiota kohti alenevat mitä enemmän puuta myy.
R R:lle
Jos siis säästän tuon mainitsemasi 10 % ja menetän metsänkasvussa 50 %, onko se mielestäsi huono vai hyvä bisnes? Samalla menetän myös indeksitakuun puolelle puista. Kuten tuolla toisaalla kirjoitin, niin saarijärveläisessä kuusikossa puun hinta nousi 7 vuodessa 50 %. Mukava saada tuota nousua tilille. Hoitokustannukset ovat nousseet tuossa ajassa ehkä 25 %.
NNA-laskenta johtaa metsätaloudessa täysin kummallisiin tuloksiin kuten Mikko tuolla edellä kirjoitti. Sehän perustuu täydellisiin arvauksiin tulevista puun hinnoista. Itse oletan puun hinnan kehittyvän hyvin. Siiloin NNA antaa aivan vääriä tuloksia, jos se perustuu täysin nykyhintoihin.
Aikanaan Keskiajalla eli filosofeja, joita kutsuttiin skolastikoiksi. He kävivät mm kiivaita väittelyitä siitä montako hammasta hevosella on. Kukaan ei käynyt niitä laskemassa. Nuo skolastikot ovat heränneet henkiin metsien kasvua ja taloutta koskevien virtuaalilaskelmien tekijöinä. Tulokset vahvistavat aina tekijänsä uskomuksen asiasta. Onnistuu, kun unohdetaan sellainen ikävä seikka, että luonto toimii omilla ehdoillaan. Puut kasvavat, kuolevat tai kaatuvat niin kuin lystäävät kaikista laskelmista piittaamatta.
