Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Erona yhdistystoimintaan tietysti yhteismetsällä on se, että kyse on taloudellisesta toiminnasta. Silloin viitteenä pitää olla osakeyhtiö- tai asunto-osakeyhtiölaki pakollisen julkistamisen osalta. Hoitokuntahan käsittelee esim metsäkauppoja, joiden tietoja ei ole syytä levittää laajalle.
Itse olen kyllä mahdollisimman suuren avoimuuden kannalla, kuitenkin siis ottaen huomioon, ettei levitellä elinkeinotoiminnan salaisiksi katsottuja tietoja.
”Lehtikuusta voi istuttaa sekapuuksi kuusikoihin, sitäkin on tehty. Pääasia on että lehtikuusi saa päävaltaseman, muuten se jää jalkoihin. Kovalla reikäperkauksella tästäkin pääsee eroon.”
Kerran tätäkin kokeiltiin. Oli perintönä saatu kuusikko jäänyt heinettymisn seurauksena vajaaksi. Joku keksi, että aukkohin täydennysistutetaan nopeakasvuista lehtikuusta. Ei ollut metsätaloudellisesti kantava idea. Eivät ne lehtikuuset kasvaneetkaan niin kuin oli kuviteltu. Jäivät kuusien jalkoihin. Joku meni vielä hirvien suihin. Eikä taida tulla yhtään ainespuuta. Nyt kasvaa vahva vaikka harvahko kuusikko suoraan päätehakkuuvaiheeseen.
Koivikon harvennus on kyllä taitolaji, jota taitavakakaan motokuski ei välttämättä hallitse. Vaikka harvennuksen jälkeen näyttääkin ihan hyvältä, niin 3-4 vuoden kuluttua tuntuu, että pitäisi pian harventaa lisää, jotta puut järeytyisivät kunnolla.
Tässä keskustelussa on kyllä unohdettu pari laatutekijää. Oksaisuus ja lenkous. Ja tietysti myös pylväspuiden edellyttämä suoruus.
Paksu tyvitukki voi olla 50-vuotiasta oksaista ”räkämäntyä” tai vaikka 130-vuotiasta tiukkasyistä ”ikkunapuuta”. Jos hinnoitellaan keskihinnalla niin ei kyllä oikeudenmukaista.
Varmaan keskustelua herättää myös se, että millaista paksua puuta joutuu kuitupinoon. Oma vertailu kertoo, että saha kelpuuttaa aika lengon tyvitukin, jos se muuten on laadukasta puuta. Vastaavasti ”konsernin” hakkuussa se joutuisi armotta sellukattilaan.
Pylväiden osalta saattaa tulla kyseeseen joku lisähinta, jos ostaja niitä hakkaa. Mielellään myy pylväspuuta. Onhan se selvästi perustukkia paremmin hinnoiteltua.
Tuo Timo Heikin mainitsema 10 %:n enimmäisäänimäärä yhdellä osakkaalla oli voimassa vanhan yhteismetsälain aikana. Epäilemättä se on kirjattu myös tämän yhteismetsän ohjesääntöön.
Lakia on muutettu sen jälkeen siten, että yhden osakkaan enimmäisäänimäärä voi ollakin enintään 50 % kokouksessa käytetyistä äänistä. Tietenkin edellyttää sitä, että tämä on kirjattu ohjesääntöön. Lain mukaan kuitenkin äänten mennessä tasan se kanta voittaa, jota useammat ovat kannattaneet. Siis kukaan ei voi yksin määrätä yhteismetsän asioista.
Jatkan vielä investointipohdiskeluja. Muistaakseni yhteismetsäosuuksien osto yhteismetsälle ei kasvata metsävähennyspohjaa. Jos niin on, niin esim 100000 euron ostohinta merkitsee tilakaupassa verovaikutukset huomioon ottaen yhteismetsälle 86528 euron menoa (=varainsiirtovero 4000-0,28×0,6×104000). Vastaavasti omien osuuksien osto siis 104000 euron menoa. Kysymys kuuluu sitten, että mitä vaihtoehdoissa olisi tarjolla. Sen jälkeen voisi arvioida, kumpi vaihtoehto olisi edullisempi.
100000 euron investointi hoitotoon ja/tai lannoitukseen vie kassasta verovaikutus huomioon ottaen tietenkin 72000 euroa. Timo-Heikin tapauksessa tuntuisi, että tämä vaihtoehto olisi ylivoimaisesti edullisempi ostovaihtoehtoon verrattuna.
Täytyy kyllä tosiaan ihmetellä tuon Timo-Heikin yhteismetsän osakkaiden enemmistön logiikkaa. Jos yhteismetsällä on paljon uudistuskypsistä metsistä saatavia tuloja, niin niitä olisi ehkä viisasta sijoittaa nuorien metsien hankintaan, jos tällaisia metsiä olisi järkihintaan saatavissa. Silloinhan turvattaisiin tulevaisuuden hakkuumahdollisuuksia.
Nyt myyntitulot suhteessa pinta-alaan ovat pienet, mikä perustelisi niiden jakamista osakkaille. Jos johonkin haluaisi investoida, niin sitten mahdollisimman hyvään taimikonhoitoon ja lannoitukseen. Siinähän saisi samalla verovipua ja tulevat päätehakkuut aikaistuisivat. Siis vielä kerran. Kyllä täytyy ihmetellä hoitokunnan logiikkaa.
Mietiskelin noita Timo-Heikin ongelmia.
Minusta lisämaan hankinta täyttää yhteismetsälain ja ohjesäännön määritelmän ”kestävän metsätalouden harjoittamisesta osakkaiden lukuun”. Siis se, että jaetaanko koko tuotto rahana vai sijpoitetaanko osa siitä lisämaan hankintaan, on asia, minkä osakaskunnan kokous enemmistöpäätöksellään on oikeutettu tekemään. Siinä ei siis yksittäisen osakkaan rahantarpeet paina, ellei osakkaiden enemmistö asetu hänen kannalleen.
Matkailu ei tietenkään täytä tätä toimialan määritelmää ja siksi hoitokunta, joka tällaisiin tarkoituksiin päättää käyttää rahaa, vaikka osakaskunnan kokouksen valtuuttamanakin, on henkilökohtaisesti korvausvelvollinen käytetystä rahasta.
Sama on tietenkin metsästysasioiden kanssa. Ei saa suosia ketään yhteismetsän osakasta.
Mielenkiintoinen esimerkki Skonesta. Siellä taitaa viljakin kasvaa tuplasti sen mitä Etelä-Suomessa. Eipä taideta metsienkään osalta päästä samoihin lukemiin.
Muutaman kerran on tullut vastaan ”ylitiheinä” kasvaneita kuusikkoja. Kyllä näyttää siltä, näissä kasvu jossain vaiheessa tyrehtyy verrattuna normaaleilla tavoin käsiteltyihin metsiin. Luulisin, että merkittävin tekijä on auringonvalon puute. Jo Skoonen leveyspiirillä aurinko paistaa kesällä selvästi korkeammalta kuin meillä. Meillä jo Keski-Suomessakin tilanne on, ettei sinne tiheään kuusikkoon päivä pahemmin paista. Reunaan kuitenkin, minkä seurauksena, sitten kylestymistä ja reunapuiden kuolemia.
Jos kuusikon onnistuu kasvattamaan tiheydessä 1200-1500 ja harventaa sitten verrattain pieninä tasoon 600 runkoa/ha, niin saattaisi päästä parhaisiin tuloksiin.
