Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Kuule Puuntakunen. Luuletko, että niillä Eu-rahotteisilla hankkeilla, joihin tarvitaan Suomenkin rahaa; saadaan jotain pysyvää hyötyä?
Kyllähän kaikki tietävät, että valtaosa rahasta työllistää vain konsultteja ja byrokraatteja. Loppurahastakaan tuskin on parantamaan Suomen kansantaloutta. Esimerkiksi meidän riistanhoitoyhdistys sai tukea ampumaradan kunnostukseen. Mukavahan siellä on käydä harjoittelemassa, mutta ei sillä Suomea saa nousuun. Eräs kaveri hommasi nuorisojärjestölle tukikohtaa. Teki kohtuullisen hakemuksen. Sanottiin, ettei noin pientä voi hyväksyä. Tuplaa hakemus..
Itse en kyllä ymmärrä sitä, miten metsien käsittelyä pitäisi muuttaa. Pusikoita kasvattamalla ei kyllä synny lisäarvoa enempää metsänomistajalle kuin kansantaloudellekaan. Eikä siitä elämystaloudesta taida olla kestävää hyötyä. Sehän perustuu luonnonvaroja tuhlaavaan ja ilmastoa pilaavaan lentomatkailuun, mikä väistämättä joskus pakosti vähenee.
Kari M taitaa olla oikeassa.
Tuhoja oli etelä- ja länsirinteillä. Esimerkiksi 5 vuotta sitten istutetussa kuviossa, jossa oli aika runsaasti vesakkoa (varhaisperataan ensi kuussa)
Suojattomat hallalta säästyneet tämänkeväiset istutustaimet olivat loivassa koillisrinteessä. Pienestä kiinni.Ainahan sitä metsissä käy, että joku pläntti ei taimetu kunnolla. Sehän on sitten tavallaan kasvatuskiertoa ilman harvennusta. Oksia niissä puissa kyllä riittää. Miten on sitten ainespuun laita lieneekin jo eri kysymys. Sitä ei kyllä meikäläisen ammattitaito riitä arvioimaan.
Siis joka tapauksessa oksamassaa suhteessa runkopuuhun taitaa harvassa kuusikossa meikäläisissä karuhkoissa metsissä tulla liikaa. Nykyisillä kuitupuun hinnoilla kyllä lienee usein taloudellisempaa kasvattaa kuusikko nykyisiä ohjeita harvempana. Esimerkiksi 1200-1400 runkoa/ha alkutilanteessa näyttäisi kyllä usein järkevämmältä suositellun 1800-2000 asemasta.
Miesmuistiin ei ole ollut vaurioita. Nyt oli Saarijärvellä. Kummallista, että rinnemaastoissakin ja aika ylhäällä soista.
Sekin oli kummallista, että toisella palstalla samalla tilalla olivat tämän kevään istutustaimet jääneet paleltumatta, vaikka siis täysin ilman suojaa.
Jyväskylän eteläpuolella ei sen sijaan ollut tuhoja. Liekö Päijänteen läheisyys vaikuttanut?
Minäkin komppaan tuosta lupa-asiasta.
Ne luvat olisi tosiaankin saatava samoin perustein koko maassa. Kannattaa samalla muistaa, että vaikean lupaprosessin vastapainoksi myönnetään toisaalla lupia täysin lainsäädännön vastaisesti.Olen aiemminkin kirjoittanut louhinta-/murskaamohankkeesta, jossa paikallinen ympäristölautakunta myönsi luvan järjenvastaiselle hankkeelle. Lopputulos oli kuitenkin hyvä. KHO totesi, että hanke saattaa vaikuttaa naapurikunnataan ja siirsi sasian käsittelyn Länsi-Suomen Aviin. Tässä vaiheessa luvan hakija perui hakemuksensa. Ymmärsi kaiketi, että häviää jossain vaiheessa.
Täysin käsittämätöntä tässä prosessissa oli se, että Ympäristölautakunta hyväksyi lausunnossaan luvanhakijan esittämät virheelliset tiedot ja jopa itse oma-alotteisesti esitti täysin virheellisiä tietoja vaikka täysin varmasti tiesi, miten asiat todellisuudessa ovat.
Pienissä kunnissa ratkaisee henkilösuhteet paljon. Tässä tapauksessa hankkeen .puuhamiehenä oli kunnanhallituksen puheenjohtaja (kuorma-autoyrittäjä). Ympäristölautakunnan puheenjohtaja oli samasta puolueesta. Kunnanhallituksen puheenjohtaja ei tullut seuraavissa vaaleissa valituksi valtuustoon (en usko, että tämä asia vaikutti) Ympäristölautakunnan puheenjohtaja vaihtui sitten näitä seuraavien vaalien jälkeen, kun asia oli ratkennut. Tämä meidän tapaus lienee vaikuttanut.
Epäilemättä metsästys on paikoin tehostunut ja sattaa vaikuttaa. Isäni harjoitti 1930-luvun alkupuoliskolla varsinaista tehometsästystä ammatikseen Jyväskylän eteläpuolella. Hänen yksityiskohtaisesta päiväkirjasta voi kuitenkin todeta, että lintukannat vuodesta toiseen olivat hyvin vakiot ja runsaat. Normisaalis vuodessa oli 50 metsoa, 100 teertä ja 100 muuta riistaeläintä. (Paras päiväsaalis oli 1.9.1936 saatu 5 metsoa, 10 teertä ja 2 pyytä)
Kyllä petojen määrä on hyvin ratkaiseva kanalintujen osalla. Silloin 1930-luvulla pienpetoja ei ollut käytännössä lainkaan. Kanahaukkojakin erittäin vähän. Niistä ajoista näätä on tullut paluumuuttajana Keski-Suomeen. Ilves tullut samoin paluumuuttajana. Kanahaukka on runsastunut voimakkaasti. Supikoira on tullut uutena tulokaspetona. Kettukantakin oli välillä hyvin runsas vaikka nyt taantunutkin. Tarvitseeko vielä ihmetellä, että lintukannat eivät ole runsaita.
Tietenkin alkukesän sääolosuhteilla on myös suuri merkitys. Kylmät ja sateiset säät merkitsevät suurta poikaskuolleisuutta.
Kanahaukan todellista merkitystä kanalintukannoille ei varmaan ole täysin ymmärretty. Katselin kerran Espoossa, kun kanahaukka tappoi elokuussa fasaaniemon. Ne poikaset olivat jo niin suuret, että taisivat selvitä. Jos sama olisi tapahtunut koppeloemon kohdalla vaikka kesä- tai heinäkuussa, niin koko poikue olisi tuhoutunut.
Taas Annelille
Lapissa tilanne voi ollakin toinen, koska siellä luontokin poikkeaa niin paljon.Itsestään selvä on, että voimakas metsästys ohjaa lintuja hakeutumaan seuduille, jossa ne saavat olla rauhassa. Siihen ei kummosta tutkimusta tarvita.
Oleellista kuitenkin on, että talousmetsissä kaikilla metsäkanalinnuilla on hyvät mahdollisuudet. Muistetaan esimerkiksi paljon julkisuudessakin olleet tiedot ”Osaran aukeiden” nuorten mäntymetsien runsaista metsokannoista. Itsestään selvää on, että, jos ne metsät olisi aikanaan suojeltu, niin metsokannat siellä eivät olisi lainkaan samalla tasolla.
Meidän metsästysseuran n. 3000 ha:n alueella ammutaan vuosittain 5-10 kanalintua. Kanahaukat ja isot pöllöt pyydystävät varmaan monikymmenkertaisen määrän. Kanalintukannat ovat hyvällä tasolla, koska sekä ruokaa että suojaa kuitenkin löytyy. Minäkin olen löytänyt hakkuuaukoista useampia metsonpesiä, joista on aina kuoriutunut poikaset.
Ole siis Anneli tarkkana, ettet haksahda uskomaan tarkoituksenhakuisia tutkimuksia.
Mihinkähän tutkimukseen Annelin käsitys siitä, että suojeluaueet olisivat hyviä lintumaita, perustuu?
Voivat toki ollakin. Usein ne ovat kuitenkin vanhoja metsiä, joissa poikasille on huonosti hyönteisravintoa ja vähän suojaavaa alikasvustoa. Ainakin meillä päin meillä päin suojelumetsät ovat tällaisia. Siis huonoja lintumaita. Saman ilmiön havaitsee omissa talousmetsissä. Kun metsä jossain ikääntyy, niin ei enää löydy lintupoikueita paikoista, joista niitä aiemmin joka vuosi löysi.
Talousmetsissä on kuitenkin aina jossain vaiheessa runsaasti hyönteisravintoa tarjoavaa pintakasvullisuutta. Pusikkovaiheessa myös suoja esim kanahaukkaa vastaan on hyvä.
Minäkin olen viime vuosina havainnut, että meidän talousmetsissä erityisesti metsokanta on lisääntynyt. Valitettavasti niitä näkee yleensä vain metsäautoteillä, joilta ei saa ampua.
