Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
En ole kyllä kuullut, että yhtään betonitaloa olisi vesivahingon takia jouduttu purkamaan. Puutalossa tuon laajuisen vahingon tapahtuessa purku-uhka olisi suuri.
Pahin omakohtainen kokemukseni vesivahingosta on, kun erään vakuutusyhtiön pääkonttorin yläkerroksissa putkikuilussa 15 cm:n sadevesiviemärin liitospanta petti ukkossateen seurauksena. Olin vastannut talon suunnittelusta ja rakentamisesta. Näky oli hurja. Vettä tunki alakerroksiin saakka. Kellarissa oli puhelinkeskustila ja muuntamo. Jotenkin tuurilla pystyttiin ne suojaamaan. Lopulta vauriot rajoittuivat vain jonkin lattiapinnoitteen uusimiseen. Puutalossa tilanne olisi ollut totaalisesti toisenlainen. Sen opin, että lähtökohtana pitää olla, että missä vain voi sattua suuri vesivahinko. Suunnittelun on lähdettävä tästä. Jos rakennus voidaan kuivata, niin ongelma voidaan unohtaa. Jos rakennusta tai sen tärkeitä osia ei, niin sitten suojauksien on kaikissa olosuhteissa toimittava. En usko, että puukerrostaloja pystytään tällä filosofialla toteuttamaan.
Oulussa remontin yhteydessä sattunut mittava vesivahinko aiheutti mittavia tuhoja asunnossa ja 4-5 kerroksessa sen alapuolellakin. Kertoi tänään Iltasanomat nettisivullaan.
Kuivuisiko puutalo? Mitä luulet Puuntakunen. Puu on hyvä materiaali pientalossa, mutta tuollaisia riskejä en kyllä haluaisi ottaa itselleni.
Yleensä tässä ”puutaloaatteessa” on osin ihan aitoa ja ymmärrettävää ideologiaa. Osin sitten taas kyse siitä, että kierretään joitakin tonttienluovutusehtoja. Tuskin koskaan kyse on aidosta kilpailukykyisestä tuotteesta. Asuintalon runko muodostaa niin pienen osan hankkeen kustannuksista, ettei siinä itsessään saada merkittäviä säästöjä aikaan. Oleellista on sitten seurausvaikutukset. Siis palonsammutusjärjestelmät tupaviemäröinnit riskien todelliset kustannukset ym.
Tilanne tuolla Virossa pitäisi tietenkin olla se, että pystypuusta maksetaan enemmän kuin Suomessa, koska tuotantokustannukset alhaisemmasta palkkatasosta johtuen ovat pienemmät.
Markkinathan määräävät luonnollisestikin valmiin tuotteen eli sahatavaran hinnan. Jos pystypuun hinta olisi pieni, niin sahojen kannattavuus olisi valtavan hyvä. Tällainen tilannehan on mahdoton vapailla markkinoilla. Puun hinnan ”korjaa” jo paikallisten yrittäjien kilpailu, jota täydentää ulkopuolinen kilpailu Suomesta.
Mikä pakko on istuttaa 3000 kuusentainta Jesse? Me istutetaan usein vain 1000 tainta, joiden kanssa kasvatetaan mäntyä. Ne 2000 tainta istutettuna maksavat 1000 euroa. Paljonkohan niistä saa energiapuuna? En kyllä ymmärrä sinun taloudellista ajatteluasi.
Vaikka istuttaisinkin 3000 kuusta, niin kyllä saattaisi tulla vastaan tilanne, että on sekä varhaisperattava että perattava.
Et muuten taaskaan tunnustanut olleesi väärässä itse asiassa.
Jesselle tiedoksi, että käytännössä sen taimikon pitää tosiaan ennen perkausta yleensä olla hoitamaton, jotta Kemeraa saisi. Nimittäin näissä Kemera-ehdoissa on vaatimus poistettavien puiden lukumääristä. Hyvin varhaisperatussa taimikossa ei myöhemmin olekaan enää riittävästi poistettavia yksilöitä, jotta työ olisi tukikelpoista. Olen sen käytännön tasolla selvittänyt.
Otapa siis Jesse itse asioista selko.
Jossain vaiheessa pää tulee vetävän käteen tukiasioissakin. Sielläkin tuettiin.
Paljonko kotitaloustuki sitten kansantaloutta hyödyntää? Jos sen perusteella tehdään turhia investointeja, niin ei siitä kansantalous pahemmin hyödy. Meikäläinen on teettänyt muutaman remontin, johon on saatu kotitalousvähennystä. Ne olisi teetetty kuitenkin, joten toimeliaisuus ei lisääntynyt yhtään. Sama se on Kemerankin kanssa.
Olen kyllä samaa mieltä, että esimerkiksi kotitaloustuesta osa menee usein suoraan hintoihin. Aiemmin vastaava oli se, kun hammashoidosta alkoi saada Kela-korvausta. Ainakin meidän hammaslääkäri nosti heti taksojaan.
Oppivat siis sen, että aina joku muu tekee. Ja saa jättää lelut huiskin haiskin. Tämän ei kyllä pitäisi olla kasvatuksen päämäärää.
Varsinaisesta asiasta. Katselin taas kerran sitä, että mihin kaikkeen Kemera-tukea voi saada. On siinä ollut idearikasta porukkaa ideoimassa yhteisten verorahojen käyttöä. Ikävä, ettei näitä tukiviidakoita perata ajoissa. Lopuksi se on kuitenkin edessä ja rajuna ja seuraukset maksavat siinä vaiheessa syyttömät.
Minulle tämä tukiasia on kyllä edelleen ihmetyksen aihe. Miksi pitää joka paikkaan kinuta tukia. Nehän ovat osaltaan rapauttaneet kilpailukykyä. Itse olin työelämässä rakennusliikkeen palveluksessa. Kaikille rakennusliikkeille kävi aina välillä niin, ettei homma onnistunut toivotulla tavalla. Tappiota tuli hankkeen joltakin osa-alueelta tai sitten koko urakka on tappiollinen. Ei kyllä kukaan rakennusliike hakenut valtiolta avustusta tappioidensa korvaamiseen. Ei olisi tietysti saanutkaan.
Metsänomistajat sen sijaan voihkivat, että taimikon perkaus maksaa ja täytyy saada avustusta. Tietystihän se maksaa. Eipä rakennusliikekään saanut avustusta esimerkiksi lumitöiden tekemiseen ja ne kyllä joskus maksoivat eivätkä yhtään edistäneet hanketta. Irvokkainta tässä metsänomistajien valittelussa on se, että ne välittömät metsänhoitokulut ovat vain luokkaa 10 % kokonaismyyntitulosta.
Nykyajan asennetta kuvaa tämän päiväisessä Hesarissa ollut juttu, kun päiväkodin eteinen on hiekan vallassa, koska siivoojat eivät ole käyneet. Jos asiat tehtäisiin oikein ja päiväkotiemot hoitaisivat tehtäviään, hiin he osana kasvatustehtäväänsä huolehtisivat eteisen siivouksesta isompien lasten avustuksella. Oppisivat lapsetkin siisteyttä aikuiselämäänsä varten. Siis monet nykypäivän metsänomistajat toimivat aivan samoin, eli odottavat, että joku muu tekisi kaikki heidän työnsä.
Enpä tietenkään tiedä mikä on totuus. Kuulemani Gasumin edustaja kertoi myös, että suuret Shellin luokkaa olevat yhtiöt jäivät alussa jälkeen ja markkinoilla on nyt myös lukuisia ”pieniä” yhtiöitä. Tekikö Shell sitten jotain virheitä, joiden seurauksena joutui tekemään alaskirjauksia vai käykö niin kuin Anton ennustaa jää nähtäväksi. Todellisuudessa kehityksellä on monia vaihtoehtoja ja on hyvä, jos voi varautua kaikkiin.
