Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Valtion pitäisi keksiä uusia säästökohteita/veronkorotuksia 3000000000 euron arvosta. Yritystuet, joita käytetään normaalin toiminnan tukemiseen, ovat yleensä sellaisia, ettei niistä ole todellisuudessa mitään hyötyä. Kustannukset tukien jakamiseen ovat suuret ja tukien kinuaminen johtaa usein epätarkoituksenmukaiseen toimintaan. Taimikonperkauksen Kemera-tuet oiva esimerkki. Tarvitaanko Lapissa jotain kehitysaluetukea, niin se sitten eri asia.
Rahoja pitäisi käyttää uusien innovaatioiden kehittämiseen ja mahdollisesti uudentyyppisten tuotantolaitosten investointitukiin. Niistä olisi pysyvää hyötyä. Kyllä jaksollinen metsätalous pärjää aivan hyvin ilman taimikonhoitotukia. Ja aina paremmin kuin jatkuva kasvatus. Tieinvestoinnit on kyllä sitten eri asia, koska yhteiskunta kustantaa tiet normaaleille työpaikoille.
Saako Lapissa Kemera-tukea männynistutukseen? Sitä en ole kuullutkaan. Taitaa Reima Ranta olla asiassa vähän ulkona. Voipi myös olla niin, ettei sen taimikon perkaukseenkaan saa tukea, koska perattavaa on vähän.
Kun miettii, niin tuskin sieltä juurikaan löytyy Kemera-tukikelpoisia taimikoita. Metsä-Suomessa tietysti tukikelpoisia on, mutta siis tukihommat ovat tarpeettomia ja joskus jopa haitallisia.
Minäkin olen monesti kirjoittanut noitten tukien turhuudesta. Pohjois-Suomen osalta en ota varmaa kantaa, kun en tunne tilannetta. Jos sinne ohjataan tukia, kyse on siis kehitysaluepolitiikasta, ei metsätaloudesta. Sielläkin taitaa suuri osa metsistä olla uudistettu ja kestää usein kauan ennen, kuin tullaan päätehakkuuseen, joten tukiorganisaation ylläpitäminen on juuri sitä turhaa hallintoa. Jokainen voi toki omalla rahallaan uudistaa metsiään
Sen verran voin todeta, että ”viljelymetsätalous” kannattaa aivan hyvin ilman tukiakin. Tukikin on niin pieni, ettei sillä ole mitään merkitystä tavalliselle metsänomistajalle.
Sitkeänä elää tosiaan usko, että metsänomistajat ovat niin tyhmiä, etteivät osaa hoitaa metsiään, vaan pitää houkutella. Epäilemättä sellaisiakin löytyy, jotka eivät hoida lainkaan, mutta heihinhän Kemerakaan ei auta. Useimmat kuitenkin hoitaisivat metsänsä joka tapauksessa, mutta ottavat kyllä avustuksen vastaan.
Kuule Jesse sinä kirjoitat niin paljon, ettet ennätä lukea toisten kirjoituksia. Jos olisit lukenut, niin olisit oppinut monia asioita. Useimmat ovat kertoneet joistakin kokeiluistaan. Onnistuneista tai sitten ei. Molemmista ovat oppineet. Metsän kiertoaika on normaalisti 60-100 vuotta, joten ei metsänkasvatusoppeja kannata joka vuosi muuttaa.
Ainakin meikäläisen etenemistapa on se, että koko ajan seuraa, miten homma toimii. Suurta kuviota ei ole tosiaan tarpeen muuttaa, mutta jatkuvasti hienosäätöä kylläkin. Olen kyllä oppinut, että olla tosi painavat perustelut, jos lähtisin keksimään vaikka uudenlaista pyörää. Tietysti siihenkin voi aikaansa kuluttaa, jos rahat ja vaimo sen sallivat. Tämähän on vapaa maa. En siis lähde keksimään uutta tapaa toimia metsässä, kun vanhakin toimii luotettavasti. Enkä tunne kenenkään pakottaneen itseäni tällaiseen ajatteluun. Kyllä se lähtee aivan omista havainnoista.
Toinen vaihtoehto valon puutteesta kärsivälle ”valopuulle2 on riukuuntuminen. Lieneekö Jesse koskaan nähnyt sellaista ilmiötä, että ohuen koivun tai männyn latvassa on vain tupsu ja puu lopulta lumen painosta taipuu luokille, josta ei enää oikene.
Karsiintuminen on kyllä mielestäni männyllä vuosikymmeniä kestävä prosessi. Sinänsä mielenkiintoista nähdä, että puhtaissa männiköissä oksiston alareuna on hyvin vakio oli puu vähän pitempi tai lyhempi. Niissä lyhemmissä puissa latvuksen mitta supistuu supistumistaan ja puu lopulta kuolee.
Jesselle pari sanaa metsänkasvatuksesta.
Olen tuonne lukijan kuviin lähetellyt otoksia laatumänniköistä, joista runkomäärä/ha on 400+- jotain. Se on varsin sopiva tiheys esimerkiksi kuivahkon kankaan päätehakkuuta edeltävälle männikölle. Syntyy runsaasti arvokkainta tyvitukkia ja kokonaiskasvu on lähes sama ,vaikka tiheyttä olisi enemmän. Ja kuten kuvistakin näkee, näkemäraivausta ei tarvita, koska alla ei tälläkään tiheydellä kasva muuta kuin mustikkaa.
Usein tosiaan sieltä sekametsästä saadaan etenkin rehevillä mailla parhaat männyt. Kannattaa kuitenkin huomata se, että tämä onnistuu vain, jos metsä on täystiheä. Muussa tapauksessa ei tapahdu riittävää karsiutumista. Syntyy siis ”räkämäntyjä”.
Olen kyllä vakaasti sitä mieltä, että osalta metsänomistajista jää taimikon varhaishoito tekemättä. Syynä ei kuitenkaan aina ole se, ettei siihen saa Kemeraa. Syynä on se, että Kemeraa saa taimikon myöhempään perkaukseen. Siksi sitä odottaessa jää asialliset työt tekemättä.
Jopa väittäisin, että nämä Metsäkeskukset ja MHY:t ovat kehitykseen vähintäänkin osasyylliset. Totta kai moni mielellään jakaa rahaa, kun samalla työllistää itsensä ja vielä hommiin, joista saa palkan ilman tulosvastuuta. Meidän taimikoista loppui Kemera-kelpoisuus lähes tyystin, kun siirryttiin tehokkaaseen varhaisperkaukseen.
Vierailla teetettyinä saattoivat kokonaiskulut nousta vähän. Itsetehtyinä taisivat laskea, vaikka otetaan huomioon saamatta jääneet avustukset. Varsinainen tulos tulee tietenkin tehostuneesta kasvusta ja siitä, ettei esimerkiksi tarvita myöhempiä ennakkoraivauksia.
Mistä Rane tietää, etteivät naapurit perkauttaisi taimikoitaan, jos Kemeraa ei ole? Eihän sellaista vaihtoehtoa ole nykyään olemassa. Ovatko he niin köyhiä? Epäilen.
Jospa ”aikuisten oikeasti” nämäkin metsänomistajat ottaisivat vastuun omista metsistään.
Meikäläisen edustama porukka ei ole hakenut ainakaan 10 vuoteen Kemeraa taimikoiden perkaukseen tai nuoren metsän kunnostukseen. Taimikkoja on perattu kymmeniä hehtaareja.
