Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Ehkä tästä luontaisen kuusentaimikon lahoherkkyydestä on käyty juurikääpäasiaan liittyen keskustelua, mutta en ole sitä noteerannut. Totta kai se lahoherkkyys on ollut ainakin joidenkin tutkijoiden tiedossa, koska Metla on asiaa tutkinut.
Jatkuvasta kasvatuksesta on aikanaan käyty varsin vilkasta keskustelua. Siinä yhteydessähän asiasta olisi pitänyt keskustella ja tuoda riskit esiin. En muista näin käyneen.
Olin mm kerran kuulemassa Sauli Valkosen esitystä eräässä tilaisuudessa Helsingin Yliopistolla. Hän selvitti kyllä ansiokkaasti erilaisia jk:n kannattavuudesta tehtyjä pohjoismaisia tutkimuksia. Kyllä tavallinen metsänomistaja olisi varmasti mielellään halunnut tietää senkin, millaisia riskejä nimenomaan jk:ssa juurikääpään liittyy. Samaan aihepiiriin liittyen ihmetyttää sekin, että mahdolliset kasvatuskokeilut taidetaan tehdä Itä-Suomessa, jossa ongelmaa ei niinkään ole.
Vielä kerran se, että onko joku lukenut sen paljon mainostetun jk:n oppaan. Mitä siellä asiasta sanotaan. Vaiko ei mitään.
Kuten edellä kerrottu esimerkki todistaa, niin on jk:n osalla kyseessä on tosi merkittävät riskit. Järkyttävää, että sitä kuitenkin täysin ”pokkana” eräiden tohtoreiden ja professorien toimesta väitetään kannattavaksi. Samoin uusi metsälaki on säädetty väärin perustein, koska pienaukkoihin ei tarvitse istutustaimia.
Tuo Peten havainto, jonka mukaan luontaisesti syntyneessä kuusikossa on selvästi enemmän lahoa kuin istutuskuusikossa on siis selvästi linjassa Tuula Pirin tutkimuksen kanssa.
En ole aiemmin huomannut tätä seikkaa tuodun keskusteluissa esille. Liekö mainittu jatkuvan kasvatuksen oppaassakaan. Sen lukeneet ehkä muistavat.
Insinööri harrastaa laskentaa. Kannattaisiko Jessenkin. Jos hakkaa kasvussa olevan kuusikon vaikka 10 vuotta etuajassa, niin menettää arvokasvua varovaisesti laskien 12 m3/v vähennettynä tietysti sillä laholla. Jos se lisääntyy sinä 10 vuonna vaikka 2 m3/v, niin useissa tapauksissa jatkettu kasvatus olisi kannattavaa. Itse hankkisin lainaksi ”puututkan”,jolla puistopuiden kuntoa tarkastellaan. Tällöin voisi paremmin kuin mutulla arvioida puuston tilaa.
Kuule Jesse. Kyllä minä edelleen uskon kuusenkasvatukseen. Eikä meillä muuten ole ollutkaan mitään ongelmia.
Sinänsä mielenkiintoista lukea esim Tuula Pirin kirjoitus. Kaipaisi kuitenkin kirjoittajan arviota ”osumatarkkuudestaan”. Siis ennusteen hajontaa, vrt myyräennusteet. Kun ollaan tekemisissä monimuotoisen luonnon kanssa, niin kyllä olisi hyvä haarukoida paras ja huonoin vaihtoehto.
Paljon olisi vielä taimienjalostuksessa tehtävää. Tuntuisi, että sen pitäisi olla Metlan painopiste.
Kittos Gla. Nyt alkoi aueta linkit.
Meikäläisen arvailut näyttivät olevan varsin samansuuntaiset Tuula Pirin käsitysten kanssa. TP:n mukaa juurikääpä säilyy maassa yli 40 vuotta. Hänenkin mukaansa kuusenkasvatus on mahdollista.
Mielenkiintoista oli tutkimustulos, että luontaisesti syntyneet alikasvuskuuset olivat jo pieninä juurikäävän saastuttamia paljon suuremmassa määrin kuin istutuskuuset. Herättääkö kenties ajatuksia, kun harkitaan jatkuvaa kasvatusta!!!
Olisiko mahdollista kehittää paremmin juurikääpää vastustavia kuusentaimia valitsemalla siemenainesta puista, joihin laho ei ole iskenyt?
Kiitos Gla:lle. Eivät linkit kuitenkaan auenneet minun koneella. Siis tutkijat ”ennustavat” tuhon 1,5-kertaistuvan. Onko tarkkuus sama kuin myyrätuhoennusteissa?
Jos kyseessä on kuuselle hyvin soveltuva maapohja, niin vaihtoehto voisi luonnollisestikin olla myös päätehakkuun aientaminen 50 vuoteen jolloin tuhot ovat vielä vähäisiä, mutta suurin hyöty saatu. Jotenkin hoopolta tuntuu leikkiminen lepänkasvatuksen kanssa, kun varmuutta ei kuitenkaan ole auttaako se edes.
Jos siellä juuristossa kaikkialla on sieniä, niin miksi sitten vain osa puista varioituu?
Tietysti vesitalouden pitää olla kunnossa. Tämä nopeuttaa taimikon kasvuun lähtöä merkittävästi. Luulisi myöhemminkin parantavan kuusien vastustuskykyä.
Sinänsä aika hassunkurista ajatella, että verotus jotenkin merkittävästi ohjaisi metsätaloutta. Puuthan kasvavat sen 60-100 vuotta. Siinä ajassa ennättää tapahtua vaikka mitä. Ja niihin ei verotus vaikuta. Ja, jos joku haluaa pitää sen metsäpalstansa, niin pitää.
Eihän metsävähennyskään hyödytä metsämaan ostajaa. Se on nostanut vähintään saman verran metsämaan hintoja. Hyötyjiä ovat pääasiassa metsäpohjan myyjät, jotka pistävät kauppahintoja tilanteesta riippuen joko hyötykäyttöön tai turhuuteen,
Kyllä siinä on tarkoitus lisätä valtion verotuloja. Tai sitten puun tarjontaa, jotta kantohinnat putoaisivat. Silloin tietysti verotulot metsästä pienisivät ja pitäisi keksiä metsästä uusia verotuskohteita tyyliin kilometrivero.
