Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä Puuntakunen on oikeassa. Olisi ehdottomasti pitänyt puuttua kaavoitus- ja rakennuslainsäädäntöön. Sen toimeenpaneminen nykyisessä pykäläviidakossa aiheuttaa mahdottomat kustannukset kunnille. Toinen, tietysti vielä mittakaavaltaan eri luokan asia, on sitten se, että kuinka paljon tämä lainsäädäntö ja viranomaiskäytännöt aiheuttavat tarpeettomia kustannuksia rakennushankkeiden toteuttajille.
Olen nähnyt tämän tolkuttoman byrokratian kasvun tuolta 1960-luvun lopulta nykypäivään. Se on itseään työllistävä laitos. Järkyttävää on myös se järjestelmään hiipinyt ajattelu, jonka mukaan vain kaavoittaja tietää mitä yhteiskunta tarvitsee ja miten se tulee toteuttaa. Todellisuudessa riittäisi vain kohtuullisten reunaehtojen asettaminen.
Tämä nykypäivän ajattelu johtaa myös siihen, etteivät suunnittelijat halua etsiä uusia ratkaisuja vaan odottavat määräyksiä viranomaisilta.
Käytiin emännän kanssa hakemassa Espoossa kauppakeskuksen parkkipaikalta nurmijärveläinen ”luomukuusi” ja kannettiin se sitten kotiin. Hintaa oli 35 euroa. Isommat olisivat maksaneet 45 euroa. Myyjätär sanoi, ettei kuusta ole kasvuaikana lannoitettu. Siltä se muuten näyttikin. Oksia oli runsaasti. Metsänkasvattaja olisi harmitellut, mutta joulukuuseksi erittäin sopiva. Sanoi, että tulee myöhemmin myyntiin savolaisiakin kuusia Suonenjoelta.
Ei ole mielestäni mitään eroa, nimittäin, jos myyjä on ALV-rekisterissä. Myyjä maksaa ALV;n ja toisaalta lapsi saa vähentää ALV:n omassa ALV-laskelmassaan.
Meillä vaihdettiin perikunnalta tullut mönkijä uuteen. Koneliike oli huolissaan siitä, että se oli tullut yhteismetsälle arvonlisäverollisena, siis edellä mainitulla tavalla.
Tanelin kanssa samaa mieltä. Ei maanomistus tee ihmisestä änkyrää. Jos hän on änkyrä, on hän sitä luonnostaan. Maanomistus tuo vaan tuon änkyröinnin esille naapureiden harmiksi.
Meille päin muutti pariskunta, joka osti isohkon, mutta miltei puuttoman tilan. Heti ensiksi he käynnistyttivät rajankäynnin, jonka kuluista naapurit joutuivat maksamaan puolet. Tietysti he valittivat rajoista ja yhtä tietysti he hävisivät maaoikeudessa. Nyt on menossa valitus tietoimituksesta. Metkaa on, kun he yrittävät myydä harvennuskuusia. Vaatimus oli nimittäin, että hakkuun jälkeen kuuset kasvaisivat tasavälein. Ostaja sanoi, että voi hakata niin, että puita on sovittu määrä tai pohjapinta-ala. Uudelleen istutus ei kuitenkaan onnistu. Nyt kuusikko kituu edelleen harventamattoman. Valittavat, että hirvistä on haittaa, mutta eivät vuokraa maataan. Tässä pariskunnassa on vielä niin, että rouva on se tosi änkyrä.
Tietysti sitten löytyy tyyppejä, jotka ostettuaan parikymmentä hehtaaria, käyttäytyvät kuin puolen Suomen omistajat. He kyllä sitten tasaantuvat. Meillä on kyllä tuuria, koska kaikki naapurit suhtautuvat suurpiirteisesti. Jos tarvitaan jotain kulkuyhteyttä, se järjestyy. Tietysti mekin toimitaan samoin.
Puukauppaa käydään monilla tavoin. On myös kokorunkokauppaa. Sitten hyvästä mäntyharvennusleimikosta päätehakkuun yhteydessä joku saha todella maksaa päätehakkuun hinnan, jos sattuu olemaan tosi tarpeessa. Kumpaakin kauppaa on tehty ja männyn keskihinta on silloin hyvä. Toisella kertaa tulee sitten taas huonompi tarjous. Sellaista markkinatalous on, tavaran laadulla ja ostajan tarpeella on merkitystä.
