Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Minun mielestäni osakaskunnan ei pitäisi olla vastapuoli vaan hoitokunnan. Kuten tuolla edellä totesin hoitokunta on taloudellisessa vastuussa, jos tuottaa tahallaan osakaskunnalle vahinkoa. Kuten tässä tapauksessa ilmeisesti on tilanne.
Jos osakaskunta olisi vastuussa, niin silloinhan vahingon kärsinyt maksaisi itse vahinkonsa.
Aika ihmeellinen päätös tuomarilta. Tuomari ei noteerannut mielestäni oleellisinta asiaa koko yhteismetsälainsäädännössä. Nimittäin sitä, että yhteismetsä vain hallinnoi osakkaiden omaisuutta. Siksi yhteismetsällä ei ole omia varallisuutta vaan pelkästään osakkaiden varallisuutta. Tuomarin tulkinnan mukaan maksaisit yhteismetsän osakkaana siis itse sinulle aiheutuneen vahingon. (Sinänsä noinhan se lainkäyttö Suomessa usein toimii. Varotaan tarkasti ottamasta kantaa itse asiaan ja siirretään jatkokäsittelyyn. Juristeilla riittää töitä.)
Kiitos tarjouksesta. Mielenkiintoni on kuitenkin Keski-Suomen suunnassa. Mahdollisesti neuvoja saattaisi saada sellaiselta yhteisöltä kuin Eteläisen Suomen yhteismetsät Ry. Tietoja löytyy Googlesta. (Tietysti vaikkapa se toiminnanjohtaja saattaa olle yhdistyksen hallinnossa, joten silloin ei taida tulla ainakaan hyviä neuvoja)
Tervakselle. Yhteismetsästä pääsee eroon osakaskunnan kokouksen 3/4-määräenemmistöpäätöksellä. Ainakin meidän yhteismetsän ohjesäännössä eroja maksaa erottamiskulut.
On tosiaan hyvin ”hoidettu” yhteismetsän metsät. Tuon mukaan jako-osuutta tulisi siis 40 % liikevaihdosta. Meillä se on luokkaa 60 %. Tosin meillä hallinnolle ei makseta mitään. Ei myöskään toimitsijalle (allekirjoittanut). Omatoimisesti=ilmaiseksi suoritetaan istutuksia ja perkauksia. Tosin niiden osuus on vain muutama prosentti liikevaihdosta. Siis sinun yhteismetsän kulut suhteessa liikevaihtoon ovat noin kolminkertaiset meidän yhteismetsään verrattuna.
Meillä kulut 15 % liikevaihdosta.
Jako-osuutta siis 0,72×0,85×100=61 %
Teillä kulut 44 %, jolloin jako-osuutta 0,72×0,56×100=40 %
(0,40×140000=14000/0,25)Toki eroja voi olla metsissäkin. Meillä selvitään hyvin vähillä perkauksikka. Hakkuut ovat kuin oppikirjasta reilu prosentti aukkoja ja reilu 2 prosenttia erilaisia harvennuksia. Jos päätehakkuut ovat vähäisemmät ja painopiste harvennuksissa ja hoitotöissä, niin kulurakennekin muuttuu nopeasti.
Onpa omituinen yhteismetsä. Meillä vastaavat edut rajoittuvat kahteen vuosikokouksen yhteydessä tarjottuun kuhuviinipullolliseen.
Vaikka osakaskunnan kokous päättäisi moisen retken järjestämisestä, niin hoitokunta ei saa panna sitä toimeen, koska se mitä ilmeisemmin loukkaa osakaskunnan jäsenten tasavertaista kohtelua.
Minulla ei ole nyt yhteismetsälakia edessäni, mutta muistelen, että hoitokunta saattaisi joutua korvausvelvolliseksi. Hae netistä laki ja lue se sekä lähetä pieni muistutuskirje houtakunnan jäsenten vastuuvelvollisuudesta. Kyseessähän on lisäksi mitä ilmeisemmin veronkierto, koska toiminnalle on annettu luonne, joka ei vastaa todellisuutta.
Silloin, kun siirrytään nopeaan kiertoon, on udistuskustannuksilla oleellinen merkitys, kuten Puuntakunen tuolla edellä totesi.
Jos metsä uudistettaisiin kerran 15 vuodessa 60 vuoden sijaan, niin aukkoa tehtäisiin vuodessa nelinkertainen määrä. Kyllä siinä rahaa palaisi aivan eri tavalla kuin kuusikkoa kasvatettaessa. Se olisi syytä Jessenkin ottaa huoioon.
Sinänsä kekustelun arvoinen kysymys on se, että pyritäänkö metsää kasvatettaessa saamaan nykypuustolle mahdollisimman korkea tuottoprosentti vai jatkuvasti mahdollisiman korkea hehtaarituotto. Molemmilla ajatustavoilla on perustelunsa. Valinta riippuu luonnollisestikin tarkastelujänteestä.
Kun huolehdin yhteismetsän asioista, joka on periaatteessa tarkoitettu pysyväksi sijoituksesksi, niin korkea jatkuva hehtaarituotto on luonnollinen valinta. Se merkitsee sitä, että metsissä pitää olla runsaati puuta ja kiertoaikojen pitkät. Tässä mallissa hyödynnetään arvokasvua mahdollisimman pitkään ja minimoidaan uudistuskulut suhteessa myyntiin. Myös hallintokulut pysyvät kohtuullisina. Mallin mahdollistaa se, että kaikki metsänhankintakulut on jo aika päiviä sitten kuoletettu.
Jos metsä on hankittu velkarahalla tai on muita lähiaikojen rahoitustarpeita, niin silloin luonnollisestikin pitää maksimoida lyhyen aikavälin tuotto pyrkien saamaan uudistushakkuut toteutettua mahdollisimman nopeasti. Varjopuolena on pienemmät keskikuutiohinnat, koska uudistushakkuupuut ovat penempiä kuin arvokasvua hyödyntävissä malleissa. Tai metsä harvempaa, jolloin m3-määrä on pienempi. Riskinä ovat usein toistuvat uudistukset. Suurilla pinta-aloilla niiden moitteeton onnistuminen vaatii suuren työmäärän. Hallintokulut suhteessa tuotettavaan puumäärään kasvavat.
Eipä nuo Jessen näkemykset yöunia vie. Tuskin muiltakaan. Turhaan toivot.
Sitä tässä juuri ihmettelin, että kuinka hurjasti lehtikuusi kasvaa. Istutettiin reilut kymmen vuotta sitten pellon keskellä oleva, silloin huonosti koivua kasvava saareke, lehtikuuselle. Tuntuu, että parhaat ovat jo lähes tukkikokoa. Pitäisikö siirtyäkin ”lehtikuusiuskovaksi”. Silloin saa kyllä puuta. Vahinko, ettei sillä tunnu olevan kunnon merkkinoita.
Joskus aiemminkin on Jesse muistaakseni yrittänyt viritellellä vähän samantyylistä keskustelua. Liekö puute asiakkaista???
Tässä on, kuten aiemminkin olen kirjoittanut kyse siitä, että Jesse pyrkii uskottelemaan, että kaikki myyntitulo on puhdasta tuloa. Ja unohtaa aina kaikki varastonmuutokset ym.
Tuolla pörssikaupassa on termi ”lyhyeksi myynti”, siis myydään osakkeita, joita ei itsellä vielä ole ja oletetaan, että niiden kurssit putovat, jolloin velka voidaan maksaa halvemmilla hinnoilla ostetuilla osakkeilla. Onkohan Jesse samoilla linjoilla? Pieni ero pörssikaupaan on kuitenkin, että vanhemmasta puusta saa nelinkertaisen hinnan. Toinenkin ero on. Nimittäin metsätaloudessa on aina kuluja. Jos myyntitulot ovat pienet, niin kyllä Jessen tulos on huono verrattuna kuusenkasvattajien tuloihin.
Varmaankin se, että vuonna 1997 sain aikaan, että appivanhempien perikunta alkoi täysin omatoimisesti istuttaa taimet. Homma on jatkunut ja istuttajia on jo ollut kolmessa sukupolvessa. Taimiakin maassa paljon yli 100000. Oleellisinta titenkin on, että metsäasioiden tuntemus porukassa on lisääntynyt.
Luontevaa oli seuraavaksi herättää perikunta miettimään yhteismetsän perustamista. Ja sitten kirjata yhteinen tahto selkokielisiksi yhteismetsän sopimusasiakirjoiksi. Ja lopuksi piirrellä askelmerkit yhteismetsän arkipäivän toimintatavoille.
Yksi tulos on vielä varmistamatta. Nimittäin se, että jatkuvasti pystymme saamaan kivisille puolikaruille maille toimivan mänty-kuusisekametsän. Jos se onnistuu, niin sitten on tehty metsätalouden kehittämiseksi tarpeeksi.
Pieni ilonaihe on sekin, kun sain myyrien kahteen kertaan syömän puolen hehtaarin OMT-pohjaisen aukon siis yhteensä kolme kertaa istuttamalla ja 5-6 kertaa heinäämällä ja perkaamalla mahtavaan kasvuun.
Kyllä minunkin mielestäni se 2000 runkoa/ha riittää siihen, että aina löytyy ne 400-500 laatupuuta.
Perkasin juuri n. 20-vuotiasta puhdasta mäntytaimikkoa (lähtötiheys n. 4000 runkoa/ha) tuohon tavoitetetiheyteen. En kyllä voi ymmärtää sitä, kuinka motokuski jostain kaukaa näkisi, esim kaikki mutkaisuudet. Tietysti sitten vielä kasvukin nopeutuu, kun liika tiheys on poistettu.
Tietysti tässä normaalimallissa on sekin etu, että ajourat tehdään myöhemmin ja ne saavat kasvaa tuon 10-15 vuotta. Aivan kuten Jessen suosimassa peltovertailuussa. Ei ojista eikä niiden pintareilta saada satoa.
