Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
On toinenkin vaihtoehto siitä, kuinka mänty suhtautuu vieressä olevaan koivuun. Nimittäin lisää pituuskasvuaan paksuuskasvun kustannukseslla. Lopputulos riuku, joka lopulta joko kuolee tai kaatuu. Joskus toki männyn kasvu hiipuu kokonaan sellä koivujen alla.
Laatumäntyä saa ainoastaan kasvattamalla mäntyä joko kuusten tai mäntyjen kanssa. Oleellista on koko ajan pitää kasvatettava puusto mahdollisimman tasakorkeana. Toki mänty saa kasvaa kuusia nopeamminkin.
Männyntaimikon perkaaminen on taitolaji, jossa tosiaan pitää hyvin tarkkaan ennakoida puiden kasvua, jotta saataisiin riittävän tasaisesti kasvava puusto.
Samaa mieltä HIluxin kanssa. 9 vuotta sitten perkautin juuri tuon kokoisesta männyntaimikosta kaikki koivut pois. Nyt alan suorittaa siihen lopullisen perkauksen. Koivuja ei ole käytännössä ollenkaan.
Toisessa mäntykohteessa oli vähän pienemmän taimet (n. 1 m). Koivut olivat jo usein yli 2-metrisiä. Perkasin kaikki koivut , siis pienetkin, pois. Nyt 4-5 vuoden kuluttua pitää perata uudelleen, mutta sehän oli odotettavissakin. Oleellista, että männyt ovat kasvaneet tällä välillä hyvin ja pärjäävät jatkossa koivujen kanssa.
Kolmaskin kohde on. Aikanaan vastoin neuvoja jätin koivoja mielestäni liian harvoihin mäntytaimikon kohtiin. Ne koivut ulottivat vaikutuksensa yllättävän laajalle alueelle ja siis merkittävästi haittasivat männyn taimien kasvua.
Tulee mieleen Konsta Pylkkänen, jonka mukaan asiat saattavat toteutua. toisin, kuin on suunniteltu. Näin tässäkin tapauksessa.
Jos sellainen ihme sattuisi, että karhu sinne pesään asettuisi, niin varmasti ainakin hirvenmetsästäjät kaikkoaisivat lähitienoilta. .
Tiettävästi hirvet aiheuttavat taimikkotuhot aikana, jolloin karhut ovat talviunilla. Siis .ne ampumatta jääneet hirvet eivät siis tiedä mitään koko kontiosta, vaan kaikessa rauhassa napsivat mäntyjäsi.
Meillä karhu repi suuresta pylväsmännystä kaarnan parin metrin korkeuteen. Puu kelpaa siis lähinnä tervanpolttoon. Että siis karhukin saa vahinkoa aikaan metsässä.
Kyseessähän on tyypillinen riskienhallintaongelma. Siis toisaalta kuusien lahoriski. Toisaalta männyntaimikon riskit alkuvaiheessa ja hirvien kanssa. Liian harvaksi jäänyt mäntytaimikko tuottaa kuitua tavoitellun tukkisaannon asemasta.
Lopputuloksiakin voi olla monia. Kuuset lahoavat ja hirvet syövät männyt. Jos kyseessä on hyvin kasvava maapohja, niin kuuset voidaan kaataa vaikka 45-vuotiaina, jos laho uhkaa. Ja saadaan kunnon tukkisaanto. Kasvamaan jää kuitenkin ainakin harvahko männikkö, jota voidaan kasvattaa sitten vaikka kuinka kauan, koska tarvittava karsiutuminen on toteutunut kuusten seassa.
Siis edelleen olen sekataimikon kannalla. Vaikka 1100+1100/ha. Mutta veikkaustahan tämä on enkä ota lopputuloksesta vastuuta. Hyvin ratkaisevaa on myös se, millainen on tuleva pintakasvullisuus. Kuten tiedetään se saattaa tuottaa monenlaisia yllätyksiä.
Lisäpuuston syntyminen riippuu hyvin vahvasti siitä, millaista se pintakasvullisuus on.
Jos kyseessä on saniaiskasvusto, niin syntyy vain leppäpuskia.
Vatukkoon jotain lehtipuuta, mutta harvemmin kasvatettavaksi kelpaavaa. Ja se vesakko pitää perata kuitenkin pois, sillä muuten ei männyistä tule mitään kunnollista.
Meillä on kyllä vähän karumpia heinettyviäkin alueita, joihin on kyllä syntynyt hyvä luontainen männyntaimikko istutuskuusten sekaan. Sellaisistahan ei nyt ole kuitenkaan kysymys.
Ei kannata ainakaan kylvää. Heinä, vattu, ym nitistää pikkutaimet.
Mitä vikaa on sekataimikossa kuusi/mänty? Kuusi joka tapauksessa kestää paremmin pintakasvullisuutta. Siksi onnistumismahdollisuus on parempi.
Jos haluaa pelkkää mäntyä, niin istutustiheyden pitäisi olla vähintään luokkaa 3000 kpl/ha, koska tuhoutumisprosentti on suuri. Meillä on 1970-luvulla istutettuja männiköitä. Jos on istutettu rehevään kohtaan, niin on jäänyt tosi harvaksi.
Kyllä nuo muistutuskirjeet ovat tosiaan siinä mielessä hyviä, että joku saattaa käydäkin katsomassa palstaansa. Meillä yhteismetsän maiden sisällä on pari entistä niittypalstaa, jotka kuuluvat tilasta aikoinaan itsenäistyneisiin torppiin. Sääliksi käy katsella kuinka erittäin hyvät kasvupaikat ovat täysin rappiolla. Jostain on myrsky kaatanut aika paljon koivuja. Loppupalstan koivut lahoavat pystyyn. Ei edes kiinnostanut kysyä meidän ostotarjousta. Tuntuu, etteivät nykyomistajat ole käyneet paikalla koskaan. Omistajilla ei ole näemmä rahantarvetta.
Kaipa sinulla Jesse on jokin päättymispäivä sopimukselle. Tai sitten tosiaan myyt sitä haapaa vielä 80 vuoden kuluttuakin sillä 15,6 euroa/m3 (mikäli vielä elät). Onko sopimus muuten henkilökohtainen vai tilakohtainen? Tarkoitan sillä, että kun kuolet, niin palataanko hinnassa normitasolle?
En kyllä kyllä ole haavan kasvattaja, mutta kuusesta sen tiedän, että hyvillä pohjilla kokonaismyyntitulo nykypäivän hinnoilla 60 vuodessa on vähintään 25000 euroa. Paljonko se lienee haavalla? Montako kuutiota saat sinä aikana?
