Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Tänä vuonna onnistui systeemi, jossa kauppa tehtiin maaliskuussa, hakattiin kesäkuun alussa, risut korjataan ja mätästetään syksyllä. Ensi keväänä istutetaan. Ei jää kasvukausia väliin.
Kyllä niitä vaihteluita vatukoiden määrässä on tuolla kivisessä maastossa, jkota ei ole koskaan kaskettu.
Asutuksen lähellä asiaan saattaa vaikuttaa myös metsälaidunnus, joka on rehevöittänyt maastoa. Kun on selvittänyt tämän vattuongelman, niin saakin sitten nauttia kuusikoiden hurjasta kasvusta.
Vatukoitakin on monenlaisia. Osa kyllä nitistää ainakin valtaosan kuusentaimista, ellei asian hyväksi tehdä mitään. Meilläkin on eräs puolen hehtaarin vuonna 2006 hakattu kuvio, jonka myyrät söivät kahteen kertaan. Siis vuosina 2008 ja -09. Siinä on kyllä saanut perata ainakin 5 kertaa. Itse olen käyttänyt raivaussahaa. Saa samalla vesakkoakin poikki. Vieressä on aiemmin istutettu kuvio, jonka kanssa ei ollut mitään ongelmia. Vain normaali perkaus. Siis tietenkin hakkuuta seuraavana vuonna istutus. Se auttaa paljon.
Sitten löytyy matalampaa lajia, jonka edelle ripeästi istutetut kusentaimet ennättävät. Meillä tällaiset maistuvat hirville, jotka siis osaltaan auttavat metsänkasvattajaa. Tätä eivät tietenkään kaikki usko. Pitävät varmasti sitä rienauksena.
Meillä on runsaasti kuusikoita, joissa ei ole käytännössä lainkaan aluskasvillisuutta, vain sammalta. Osa runsaspuustoisia 100-vuotiaita jo kasvuaan lopettavia. Osa 1960-luvulta lähtien aukkoina uudistettuja, jotka kasvavat erittäin hyvin. Tuollainen maa, jossa ketunleipää kasvanee erittäin hyvin kuusta ilman mitään temppuja.
Olen saanut käsityksen, että kuusi kestää, ehkä jopa suosiikin, runsasta happamuutta. Selvittelin kerran mitä tuhkalannoitus vaikuttaisi kuusikkoon. Jotkut tutkimustulokset olivat päätyneet siihin, että tuhkan aiheuttama happamuuden vähentyminen vähentää kuusikon kasvua, koska jotkut ravinteet liukenevat paremmin happamassa maassa.
Kulotus taitaa olla jopa haitallinen. Typpeähän poistuu silloin palamistuotteena taivaalle ja typen puute on siis usein merkittävin niukkuustekijä.
Vähän asian ulkopuolelta. Lehtipuun perkaaminen meillä 5 vuoden luokkaa olevista taimikoista näyttäisi parantavan selvästi havutaimien kasvua. Olettaisin, että kysessä on se, että lehtipuuston haihdutus vähenee ja havupuut saavat enemmän vettä.
Kannattaa muistaa, ettei mikään tuotantotoiminta halua joutua tilanteeseen, jossa tärkeimmän raaka-aineen toimistusvatmius ja hinta riippuisivat yhdestä tahosta. Siksi minä kyllä entisenä liikkeenjohtajana ymmärrän hyvin metsäteollisuuden näkökulman.
Kannattaa muistaa kuinka MTK takavuosina kannusti puunmyyntiboikotteihin. Sitä saa mitä tilaa. Silloin kartellin. Tao tuontipuun. Vaikka luulisi, että se tuonnin loppuminen Venäjältä olisi suomalaisen puutavarantuottajan etu, niin todellisuus on kyllä paljon monitahoisempi.
Jos uskalletaan investoida osin tuontipuun varaan, se merkitsee teollisuuden kilpailukyvyn paranemista. Lisääntynyt tuotanto merkitsee mahdollisuuksia vallata markkinoita. Nyt esim Suomen sahateollisuus taitaa usein olla se, jolta ostetaan, jos muut ovat jo myyneet tuotantonsa.
Tuolla LV:n logiikalla taitaisi karjankasvattajan olla pakko teurastaa eläimensä itse. Sitten myydä fileet markettiin ja huonot osat makkaratehtaalle.
Ihme homma tuo LV:n sitkeys. Jos mikä, niin nykyinen puukauppasysteemi on metsänomistajan kannalta todella fiksu. Kaikki leimikon puut menevät kaupaksi kerralla. Ostaja sitten huolehtii jakelusta eri tuotantolaitoksille. Miten se normaalilta metsänomistajalta järkevästi sujuisi? Ja miten kuljetukset järkevästi? Miten nykyaikana pystyisi tuotantolaitoksen tarvitseman puun saamaan paikalle oikeanlaatuisena ja oikeaan aikaan, ellei hakkuu olisi loppukäyttäjän hallinnassa.
Kauppaprosessikin on tosi näppärä. Lähettää sähköpostia ostajille, että teepä tästä tarjous. Sitten soitto edullisimmalle ja sopimus tule usein postissa allekirjoitettaviksi. Säästyy ostajien ja myyjien aikaa, kun myyjät usein asuvat aivan eri puolilla Suomea kuin ostajat..
On kokemusta ”maankannosta” paljasjuuritaimille. Noin 50 vuotta sitten tekivät useamman kymmenen hehtaarin aukon, jossa muistitiedon mukaan kannettiin multaa istutuskohteisiin. Olivat sitkeitä puurtajia. Homman organisoi kaiketi Keski-Suomen piirimetsälautakunta tai vastaava.
Tulokset olivat hyvät. Paras kohta (kahteen kertaan harvennettu) kasvaa nyt keskiläpimitaltaan n. 35 cm:n kuusta. (Paksuin oli eilen 42 cm).
Sikäli mukavaa, että tekniikka on kehittynyt. Tuon kohteen lähelle istutettiin 2001 muokkaamattomaan maahan kuuset (1-vuotiaat paakut). Keskimitta nyt runsaat. 4 m. (pisin runsaat 5 m.) Mikä miellyttävintä, kohteessa ei lainkaan vesakkoa, ainoastaan istutuskuuset. (Olen lähettänyt kuvankin joskus). Eihän tämä tietenkään kaikkialla onnistu. Pitää hiljalleen hankkia kokemusta, jotta löytää oikean menetelmän.
Kummallisia nuo hakkuiden tilanteet. Eräs ostaja sanoi, että vielä vähän aikaa sitten etsittiin mäntytukkeja ”kissojen ja koirien kanssa”. Nyt ei tosiaan saa mäntytukkeja kaataa.
Toinen ostaja kertoi, että viime vuonna olivat kaataneet liikaa mäntyjä ja ne alkoivat pilaantua.
Siis taitavat firmat ottaneet opikseen. Toki tietysti voi kysymys olla markkinatilanteen heikenemistä. Kuka tietää?
Pottiputkella mahdollisimman syvälle ja vähän kunttaa poljet päälle. Kyllä onnistuu. Me istutetaan 1-vuotisia taimia, joissa suht pienet paakut, joille löytyy paremmin tilaa.
Ollaan pakosti jouduttu juuri tuollaisissa oloissa istuttamaan kymmeniä tuhansia taimia.
Riski on kuitenkin tukkimiehentäi. Meidän kokemuksen mukaan riittää yksi välivuosi. Siis, jos hakuu tänä vuonna, istuttaa kannattaa vasta vuonna 2015.
