Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Sitä en kyllä ymmärrä kuinka ”hyväkasvuista korpisuota” voisi kasvattaa jatkuvalla kasvatuksella.
Jos se on harvaa, niin sinne syntyy hieskoivutaimikko ja toisaalta ne kuuset ovat herkkiä kaatumaan.
Järkevä ja myös ilmastoystävällinen tapa on saada siihen syntymään heti kunnon kuusentaimikko naveromätästyksellä, joka kuusikko kasvaa sitten 50 % enemmän vuodessa kuin jk-metsä.
Olen sitten nähnyt sellaisenkin vaihtoehdon, että hakkuun jälkeen on syntynyt hieskoivikko, jota sitten on muutama kerta harvennettu ja lopulta poistettu alle syntyneen kuusen taimikon päältä. Tämäkin on toimiva tapa. Taitaa olla kuitenkin huonompi vaihtoehto. Eikä tietenkään jatkuvaa vaan kaksivaiheista kasvatusta.
Viime keskiviikkona tuli 2 tunnissa 40 mm vettä. Siitä taisi yli puolet tulla ensimmäisen puolen tunnin aikana. Kuuro alkoi miltei varoittamatta. Sitten tuli vettä ja rakeita tosissaan. Eilen kävin katselemassa kolme viikkoa sitten istutettuja kuusentaimia. Mahtoiko kuuro auttaa, kun oli jo melko suuret kasvaimet.
Se on Luojassa, miten mäntyaukko taimettuu. Vaihtoehtoja on: hyvin, huonosti, hyvin huonosti. Jos kyseessä on sekametsä, niin maapohja saattaa olla myös heinettyvä. Jos siemen ei heti hakkuun jälkeen idä, niin sitten voit odotella kyllä kauan ja mitään ei tapahdu. Paitsi, että etenkin rehevimmissä paikoissa heinä ja pusikko kasvavat, siis ainakin ne kohdat taimettuvat hyvin huonosti..
Epäilemättä ole saanut aukosta jotain tuloakin. Minä investoisin osan siitä siemeneen. Siis ensi keväänä laikutus tai äestys, jossa yhteydessä konekylvö.
Noinhan se tilanne yleensä on, kuten Metsälehdessä kuvataan.
Muutama pienaukko on tullut teetettyä harvennusten yhteydessä, kun mäntymetsässä on ollut harvassa vanhoja koivuja kasvava rehevähkö pieni kuvio. Enpä ole koskaan uskonut luontaiseen uudistumiseen. En näissäkään. Istutuskuuset kasvavat kyllä kohtuullisen hyvin. Tuotto on joka tapauksessa parempi, kuin toinen vaihtoehto, jossa koivut lahoaisivat.
Normaalit hoitotoimenpiteet pitää joka tapauksessa useimmiten suorittaa. Joskus on ollut vatuista kiusaa. Joskus muuta pusikkoa on tarvinnut raivata. On kyllä sellaisiakin tapauksia, joissa istutuskuuset kasvavat itsekseen ilman mitään vesakkoa.
Siis pienaukkoja ei tietenkään kannata tehdä periaatteelisista syistä. Jossain tapauksessa ne saattavat olla edullisempi vaihtoehto kuin jättää kuvio käsittelemättä.
Ihmettelen kyllä sitä pikkukunnan päätöksentekoa. Luvanhakija esitti virheellisisiä tietoja mm. Natura-alueen sijainnista. (Olimme ehdottaneet hankkeen siirtoa toiseen paikkaan, jossa siitä ei olisi ollut haittaa). Luvanhakija tosi, ettei onnistu, koska paikan lähellä on Natura-alue. Todellisuudessa se Natura-alue oli 2 km kauempana, minkä ympäristölautakunnan sihteerikin hyvin tiesi. (olin varmistanut asian häneltä)
Ympäristölautakunta yhtyi sitten lausunnossaan luvanhakijan täysin valheeliseen väitteeseen. Täytyi kahteen kertaan toimittaa kartta, jotta asia lopullseti selvisi.Voihan se päätöksentoko olla läpinäkyvää. Mikähän läpi sieltä näkyy? Ei niitä lautakunnan jäseniä saa mistä’ä’n vastuuseen, elleivät ota todistettavasti lahjuksia.
Turpeenotosta minulla ei kokemusta. Maa-aineslupien osalta tilanne on juuri tuollainen, kuin Hesari kirjoitti. Siis päätöksenteko perustuu henkilösuhteisiin. Ei objektiivisiin tosiasioihin.
Olen kirjoittanutkin asiasta. Kunta myönsi maa-aines- ja ympäristöluvat vaikka osoitettiin selvästi, että kyseessä oli maa-aineslain vastainen toimenpide. Silloin kunnanhallituksen puheenjohtaja oli kuorma-autoyrittäjä, joka intohimoisesti puolsi hanketta. Helppo oli myöntää lupa, kun hanke oli kaukana kirkonkylästä eivätkä vahinkoa mahdollisesti kärsimään joutuneet ollet kunnan asukkaita.
Lopputulos oli kuitenkin monimutkaisen prosessin jälkeen, että luvanhakija perui hakemuksensa. Sinänsä viisas päätös, koska olisi kuitenkin lopulta hävinnyt.
Oikreuden saamista epäilemättä auttoi meikäläisen kokemus erilaisista lupaprosesseista ja meidän porukan mahdollisuus panostaa hyvän juristin palveluksiin. Tavallisen tallaajan kohdalla oikeuden saaminen saattaa usein olla kyseenalaista. Siksi pitää todella poistaa tuollaisten lupien myöntämisoikeudet ainakin pikkukunnilta. Siinä Ympäristöministeriö on oikeassa ja Hesarikin tässä jutussaan.
Minulla on aika huonoja kokemuksia männyntaimien istutuksista yleensäkin. Tuntuu, että ne kasvavat monella eri tavoin. Joiltakin edellisvuonna istutetuilta on hävinnyt latva. Epäilisin, että metso on saattanut olla syyllinen (toki toinen vaihtoehto on metsämyyrä).
Nyt istutettiin vain kuusia. Ja nekin jo pari viikkoa sitten. Silloin oli vielä runsaasti kosteutta maassa. Saa nähdä kuitenkin miten niiden käy vaikka paakut olivatkin kasteltu hyvin.
Mäntyä konekylvettiin viime keväänä. Tämä kevät näyttäisi olleen erityisen suotuisa sille kylvölle. Männyntaimet kasvavat aivan kohisten. Lämpö ja kauan kestäneen talven jälkeinen kosteus on antanut hyvän lähdön. Kuivuuskaan ei enää haitanne.
Meillä on vähän samantyyppinen kohde, mutta n. 100 metriä pitkä. Ei tule puroa. Ei lähde puroa. Normaalikesinä kuivui mutapohjaksi. Kun viereinen rinne hakattiin, niin puiden haihdutus väheni, jolloin ”lampi” pysyi vedenpeitossa kaikki kesät. Sinne ilmestyi myös runsas lummekasvusto, josta hirvetkin nauttivat.
Kun sitten em rinne kasvoi uudestaan metsäksi, alkoi lampikin kuivua taas normaalikesinä. Viime kesä oli poikkeus.
Voi siis kyseessä ola joku suppa (suunnistajan kieltä=kuoppa) tai jopa lähde. En kyllä minäkään alksaisi tekemään sille mitään. Antaahan se vaihtelua luontoon. Joku puu kyllä kuolee, mutta niitähän kasvaa kyllä muutenkin.
