Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Ei ole poromiehillä helppoa. Juttelin utsjokelaisen poromiehen kanssa, joka kertoi Käsivarren tienoon poromiesten ongelmista. Siellähän he eivät tunnetusti syö koskaan omaa poroaan.
Kun lähtevät porometsään, niin on pakko jättää kännykkä kotiin. Jos sieltä häviää naapurin poro, niin saattaa poliisi tulla kännykän tunnistetietojen perusteella kyselemään, että tietääkö kaveri mitään siitä. Sitten ei voi vastata lankapuhelimeen. Silloinhan naapuri tietäisi, että metsästä voi hakea vapaasti sen puhelimeen vastanneen poron.
Ei niillä utsjokelaisillakaan ole helppoa. Poroisäntä suosi liikaa omia sukulaisiaan ja kavereitaan. Nyr asiaa tutkii Eduskunnan oikeusasiamies. Saattaa poroisäntää odottaa leivätön pöytä.
Pitkään jatkunut talvi on aiheuttanut senkin, ettei kuivaliha ollut vielä ”kypsynyt”.
Selvittelin kerran kuusikon tuhkausta. Tiedot olivat täysin ristiriitaisia. Joissakin tapauksessa tuhkan lisäys teki maasta liian emäksisen, jolloin ravinteiden liukeneminen hidastui ja kasvu taantui. Oli toki toisiakin tuloksia.
Varmasti hyötyvät tuhkan myyjät. Siis suositus on, että kannattaa kokeilla vähän ja katsella tuloksia, jos tuhkaa mieli kylvää.
Muistettakoon, että typpi on usein se niukkuustekijä. Se ei valitettavasti jää tuhkaan vaan häviää taivaan tuuliin. Toki sitten sataakseen taas jossakin alas. Näin ovat minua viisaammat kirjoittaneet.
Kyllä tosiaan tarkkaan viedään metsistä puut. Vaikka olisi kokorunkokauppa, kuten meillä viimeinen. Siinä nimittäin luulisi, että sahan kannattaisi pätkäistä latva vähän aiemmin, ettei sitä kovaa hintaa tarvitsisi maksaa energiapuusta. Kyllä vievät vaan tarkkaan.
Juuri pääsiäispyhinä päättyi tuollainen kauppa. Hakkasivat männyn uudistusalueen ylispuut. Mukava katsella näyttöpäätteltä tulosta. Ei tarvinnut lähteä mittailemaan tavaraa sinne laanille. Eikä siis tällä kertaa tarvinnut ihmetellä apteerausta, lenkoutta tai oksaisuutta, kun saatiin sama hinta koko rungolle.Kyllä kauppatavat ovat kehittyneet myyjäystävällisiksi vaikka LV onkin yrittänyt kuinka vastustaa.
On tuolla LV:llä kovia ahjektiivejä. Sikäli, kun olen puukaupan kanssa ollut tekemisissä, niin ostaja hakkaa sen, mitä myyjän kanssa on sovittu. Ei vähempää tai enempää. Missä se ryöstö sitten on? Mutta LV:n kanssahan näistä asioista on turha keskustella.
Aiemmin kyllää sitä ”ryöstötaloutta” harjoitettiin. Olen todennut, että vuonna 1933 metsissämme oli puuta n. 50 m3/ha. Nyt liki 150 m3/ha.
Ikävä vain, että koko alan imago kärsii tuon tyylisistä ilmaisuista. Nykyään näyttää alalla kuin alalla saavan julkisuutta mitä ihmeellisimmät käsitykset. Esimerkiksi siis vaikka LV:n väite jaksollisen hakkuun suurista kustannuksista. Meillä suoritetaan uudistukset täysin systemaattisesti normaalien periaatteiden mukaan. Osin tehdään omana työnä. Taimikkojen perustus- ja hoitokustannukset ovat n. 6 % myyntituloista. Vaikka kaikki teetettäisiin vierailla, eivät nämä nousisi edes 10 %:iin. Vasttavasti korjauskulut ovat pienet, mikä nostaa myyntim3:n hintaa. En tiedä toimintaa, jossa tulojen ja kulujen suhde olisi noin edullinen.
Onkohan tuo provoa vai ihan vakavaa asiaa. Itse olen yrityselämässä toimineena oppinut sen, että maksava asiakas määrää sen mitä haluaa. Oli kysymys tuotteesta tai kauppatavasta. Jos ei siihen suostu niin saa kyllä olla sitten rauhassa.
Lopullinen maksava asiakas tukin myyjälle voi olla vaikka Japanissa, Egyptissä joskus jopa Suomessa. Nimittäin se asiakas päättää millaista ja minkä mittaista puutavaraa hän haluaa. Siitä lähtee saha. Muuten ei kauppaa synny. Väittäisin, ettei täällä kukaan tiedä paremmin minkä mittaista tavaraa kulloinkin tarvitaan. Ei ainakaan kukaan puunmyyjä. Markkina määrää puukaupan hinnan. Ostaja voi tietysti sitten arvuutella kenen katkonta sitten on hänen kannaltaan paras. Sitä harvoin tapahtuu, että saa huippukatkonnan ja huippuhinnan. Pitää valita tarjouksista. Joskus voi tehdä kokorunkokaupan, jolloin tietää hinnan heti lähdössä.
Aukkohakkuu ”keksittiin” vuonna 1948, jolloin ei ollut enempää motoja kuin ajokoneitakaan. Pokasaha ja hevonen. Tehokas kone on parempi esimerkiksi harvennuksilla, koska ajouria tulee vähemmän. Jos noita koneita ei olisi keksitty, taitaisivat puut lahota metsissä. Niin rankkaa se metsätyö on, kuten kaikki tietävät. Tehokkaiden koneiden ansiosta saadaan tavara toimitettua markkinoille nopeasti silloin, kun ostaja sen haluaa. Muuten tavaran myy ruotsalainen tai joku muu.
Säälittää tuollainen katkeruus maksavaa asiakasta kohtaan. En ole kohdannut kuin erittäin asiallisesti käyytäytyviä ostajia ja muita toimijoita. Abletisin asenteella voi tietty käydä niin, ettei heihin paremmin tarvitse tutustuakaan.
Ongelma on monien sahojen heikko omavaraisuusaste. Se pakottaa pitämään rahoituksen ja sitä kautta ostetun puumäärän mahdollisimman pienenä. Nyt näyttää sahatavarakauppa käyvän kohtuullisesti. Ostotetaan siksi leimikoita runsaasti, mutta hakataan heti ne nurin.
Jos sahatavaramarkkina jostain syystä tyssää, niin riittää kun muutama iso saha pistää ostot kiinni, niin tukin hinta laskee. Tietysti on toinenkin skenario. Jos markkina elpyy, niin sitten nämä sahat joutuvat nostamaan hintaa saadakseen sahattavaa. Tällaista tämä lotto on. Metsänomistajan on kuitenkin mukavampi olla kuin sahurin. Meille ei muutama euro paljoa merkitse. Sahurille sitten sekä eurot että sahattavan tavaran määrä on koko toiminnan edellytys.
Hoitelen vuosittain muutaman tuhannen kuution myynnit. Saisinko sitten paremman hinnan tilaamalla moton ja ajokoneen metsään silloin, kun joku ostaja haluaa puut.
Ongelma 1. Onko se moto silloin vapaa?
Ongelma 2: Olenko minä silloin tilanteessa, että voin valvoa sekä hakkuun, että puuntavaran ajon parhaassa tapauksessa lähes kymmeneneri eri käyttöpaikkaan?Vastaus on yksikäsitteisen selvä. Ei ole mitään mahdollisuutta organisoida hommaa järkevällä kustannustehokkaalla tavalla siten, että pystyisin puuhasta saamaan kohtuullisen palkan ja korvauksen riskistä. L.V. ei ole tainut lukea noita motolistoja eikä tiedostanut nykyistä pitkälle vietyä logistiikkaa.
Tietysti vielä suurempi kysymys on se, että moni investointi olisi saattanut jäädä tekemättä, ellei olisi päädytty nykyiseen kauppamalliin. Silloin olisi kysyntää vähemmän ja jokainen tietää mitä se vaikuttaisi hintaan. Pitää ymmärtää teollisen logiikan perussääntö, että avainmateriaalien saanti pitää turvata kaikissa oloissa. Tässä tapauksessa siis puut ostettu ajoissa ja korjuu tarpeen mukaan. Nyt taitaa olla tarvetta, kun eräskin saha hakkaa pääsiäispyhinäkin.
Kyllä nykyinen systeemi on kätevä. Lähetän ostajille sähköpostilla tarjouspyynnön. Tarjous tulee samalla tavalla. Sopimus allekirjoitetaan sentään käsin. Tehokasta toimintaa. Ei kulu ostajan aikaa eikä myyjänkään. Eikä ainakaan sahat ole pystyneet myyjiä ”ryöstämään”, mikä näkyy niiden taseista.
Kannattanee ensin selvittää, että ”taimet” ovat taimia eivätkä vaikka 70-vuotiaita alikasvuksia, Sitten saattaa yrittää kertoa motokuskille toiveista.
Oma kokemus on sellainen, että jossakin metsään syntyneessä pienaukossa saattaa olla kasvatuskelpoinen ryhmä. Sellaisen motokuskikin pystyy kiertämään. Yleensä niistä taimista jää kuitenkin niin vähän vahingoittumattomiksi, että siitä yrityksestä on enemmän harmia alueen jatkokasvatuksen kannalta. Vasta kun hakattava runkoluku jää alle 150 kpl/ha, niin saattaa saada syntymään täydennyskelpoisen taimikon. Edellyttäen tietysti, että taimet olvat suhteellisen pieniä, jotta täydennystaimet voisivat menestyä.Kisille.
Tietysti huo luonnonpuistot ovat juhlallisia paikkoja ikivanhoine puineen ym. Yo-kysymys käsitteli kuitenkin biologista monimuotoisuutta. Siinä suhteessa nämä ikimetsät ovat vajavaisia. Puuttuuhan niistä yleensä aukot ja avoimien paikkojen eliöt. Voi siis sanoa, että aukkoja tekemällä edistetään biologista monimuotoisuutta, mitä liian pitkälle mahdollisesti ulotettavat suojelutoimet heikentäisivät.Nykypolvi, joka käsittelee metsiään voi olla siinä mielessä huoleton, että siis monet esipolvet ovat hävittäneet niistä luonnontilaisuuden. Joitakin sirpaleita on aina jäänyt paikkoihin, joissa korjuuolot ovat olleet liian vaikeita. Meilläkin on useampi hehtaari sellaisia, jotka nyt ovatkin virallisestikin suojeltu oman suojelun lisäksi. Jokin on esimerkiksi kuin Gallen-Kallelan maisema pienoiskoossa.
Sattumoisin meidän metsien historia on sellainen, että sieltä löytyy tuollaisia 120-vuotiaita männiköitä vähän karummilta paikoilta. Ei ne sen kummempia ole kuin vähän rehevämpien paikkojen nuoremmat. Kummastakin tulee aikanaan tikanruokaa, jos ei tehdä puutavaraa. Ei siinä voi hirveästi surra.
