Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Edelleen samaa mieltä. Jos se ajokoira olisi löytänyt jäniksen, niin se jämtti olisi liittynyt seuraan ja siis oppinut pahoille tavoille. Ehkä olikin tarkoitus saada se ajokoirakin opetettua hirvikoiraksi?
Haulikko oli vain tekosyynä. Sattui tällä kertaa tarpeeseen.
Kyllähän niiden kavereiden tarkoitus ilmeisestikin oli harjoittaa sitä jämttiä hirven haukkuun. Mistä niin päättelen. Ei niin toheloa hirvikoiran omistajaa voi olla, että ottaisi koiraansa jänisjahtiin mukaan. Koira saattaa nimittäin ymmärtää ensi syksynäkin asian samalla tavoin ja alkaakin ajaa jussia, ei hirveä.
Huono tuuri, että sattuivat karhun pesälle, ei hirven jäjille.
Tutkija Pullinen taitaa olla dementikko, kun sannoo, että kolmeenkymmeneen vuoteen vain kaksi tapausta.Minäkin tiedän kolme tapausta, jossa karhu on käynyt täysin sivullisen kimppuun:
Itä-Suomessa lenkillä ollut metsätyönjohtaja pakeni puuhun.
Sitten se tapaus kaiketi josaskin Etelä-Karjalassa, jossa karhu surmasi lenkkeilijän.
Keski-Suomessa Hankasalmella karhu hyökkäsi lenkillä olleen naisen kimppuun. Tämä huusi niin kovaa, että pentu pelästyi ja emä lopetti raatelun ja läksi pennun perään.
Sitten vielä muutama tapaus, kun karhu on hyökännyt metsällä olleen kimppuun.
Anttoni ei taida ymmärtää kovin paljon hirvien ja susien suhteesta. Jos sudet todella runsastuisivat, niin se johtaisi uudelleen suurten hirvilaumojen syntyyn, kuen tilanne on aikoinaan ollut. Aikoinaan hirvet vaelsivat talveksi seuduille, jolla oli enemmän metsäpalojen jälkeen syntynyttä vesakkoa. Esimerkiksi juuri Suomenselän maisemiin. Siellä hirvien oli myös helpompi käyttää joukkovoimaa.
Nyt hirvet llöytävät ruokaaansa kaikkialta. Siksi vaeltelu on vähentynyt. Nyt myös haitat ovat suurilla alueilla merkittävästi pienentyneet, koska luontaisesti voi niistä taimikoista aina jonkun poistaa ilman, että suuremmin vaikutetaan metsänkasvuun. Jos oltaisiin vielä niiden suurien laumojen ajassa, niin paikalliset tuhot olisivat aivan eri luokkaa. Niitä laumojako Anttoni kaipaa?
Toinen asia on hirvien vaellus. Se on tuonut Suomeen ja edelleen tuo idästä hirviä. Niitäkin varten tarvitaan kyllä kivääriä. Metsästys ilman koiran käyttöä olisi suurilla metsäalueilla lähes mahdotonta. Sellainen olisi tilanne, jos sudet yleistyisivät. Siis mentäisiin ojasta allikkoon, kuten yleensäkin erilaisilla tempuilla leikkiville käy.
Suorittavan portaan kanssa samaa mieltä. Naapurissa metsäyhtiön mailla kasvaa noin 10-metrinen männikkö, joka on aikoinaan perattu vähän liian tiheäksi, ehkä luokkaa 2500-3000 runkoa/ha. Ehkä juuri tarkoituksena silloin oli energiapuun tuttaminen. Ongelma on, että sen kasvu näyttää jumittuneen. Poistaa pitäisi jälkeenjääneitä runkoja. Ne ovat taas pieniä. Kokopuukorjuu taas poistaisi ravinteita. Saa nähdä miten ratkaisevat tilanteen.
Tilanne ratkeaa, kun energiapuun rehellinen kantohinta nousee lähelle ensiharvennuspuun hintaa. Silloin voidaan ensimmäinen harvennus suorittaa pelkäksi energiaksi. Saantohan paranee, kun kaikki rungot voidaan hakata vaikka 4 cm:n latvaläpimittaan, jolloin ei synny käytännössä latvuksia lainkaan.
Kuten tuolla edellä olen muutamaan kertaan todennut, niin jk-ssa ei tätä energiavaihtoehtoa ole lainkaan. Kaksi erilaista kasvatusmallia saattaa vaikuttaa haitallisesti myös tuotekehittelyyn, mikä onnistuu sitä paremmin mitä suuremmalle markkinalle tuotteita suunnitellaan.
Minu kummastuttaa tässä jk-/jaksollinen keskustelussa se, että huomio on siinä, mistä joku metsänomistaja pitää. Toki sekin nähkökulma on tarpeen. Oleellisempi on kuitenkin tarkastella sitä, mitä asiakkaat tarvitsevat. Se puoli on tutkija- ja virkamiesporukalta tainnut jäädä sivuseikaksi.
Täytyy ihmetellä noiden Perhon miesten toilailuja. Jos totta on kuten Hesari kirjoitti, että asialla oli 17 miestä. Siinä taitaa mennä joku hirviporukka aika uuteen uskoon. Taidetaan selvitellä sitäkin, kuka juorusi poliisille. Siellä on naapurisopu kaukana. En kertakaikkiaan ymmärrä tuollaista hölmöilyä. Valtiolle saattaa mennä niin kelkat kuin kivääritkin.
Ymmärrän sen, että, jos susi syö hirvikoiran, niin kyllä siitä mielellään kostetaan. Jos isävainaan koiralle olisi käynyt niin, luulenpa, ettei se susi olisi kauan ainakaan niillä mailla elänyt. Ei siihen kyllä puolta pitäjää olisi tarvittu.
Oli mielipide asiasta mikä tahansa, niin aina kannattaa ensiksi miettiä se, että mikä on seuraus, kun jää kiinni. Silloin pysyy kaidalla tiellä. Perustellusti voidaan olla myös sitä mieltä, ettei Suomeen susia tarvita. Ainakin minä olen En niitä kuitenkaan ala luvatta kaatamaankaan.
Meillä oli n. 10 ha:n vanha ojitettu räme, joka kiersi lampea vähän kuin kuunsirppi. Aikoinaan ojat olivat johdettu suoraan lanpeen. Huono investointi se oli ollut. Ojitus oli suoritettu joskus 50 vuotta sitten. Nyt harvennettaessa saatiin vähän kuitua.
Mietiskelin, että perkaisiko ojat. Lopputulos oli, ettei haluttu pilata lampea uudelleen. Meillä ei siis ollut mitään mahdollisuuksia selkeytysaltaisiin. Tämä vesistöpuoli on hyvä mielessä, kun siellä soilla touhuaa. Siksi tuollanen ”suo, kuokka ja Jussi” on varmasti ympäristöystävällisin vaihtoehto.
Tämän keskustelun käynnistin siis siitä lähtökohdasta, että millainen on tilanne, kun nyt kasvunsa aloittanut puuntaimi on vaikka 30-vuotias. Kuka osaa vastata? Kehittyvien jättiläismäisten kansantalouksien vaikutusta ei Suomen horintista voi helposti ymmärtää. Se tulee olemaan valtava.
