Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Joskus kyselin viisaammilta suojuspuuhakkuista. Ensimmäinen ehto oli, että taimet ovat valmiina olemassa. Kuulemma hyvin hitaasti sitten kasvoivat, minkä jokainen ymmärtää. Kuusien kaatumis- ja kuivumisriskikin saattaa tulla kuvaan.
Harsintajulkilausumassa suojuspuuhakkuita suositeltiin kuusikoihin. Ymmärtää, koska silloin ei ollut taimituotantoa.
Näyttää olevan kuumaa kamaa tuo Luontopaneelin vastine. Tällaista palautetta sain nimimerkki saffelta:
On käsittämätöntä, kuinka moni impivaaralainen ei osaa lukea, vaan elelee denialismin pehmeässä, pimeässä kehdossa ja kaiken lisäksi heittäytyy oppositioon pelkkää tyhmyyttään ja avohakkaa ihan huvikseen metsänsä, kun uutta tutkimustietoa julkaistaan.
Täytyy sanoa, etteivät normaalit tämän palstan kirjoittajat ole päässeet vielä tuolle tasolle.
Tässä meikäläisen kommentti Luontopaneelille:
Luontopaneelin vastine eikä toiminta yleensäkään anna mitään vastausta luontomme suurimman uhkan, Ilmastonmuutoksen, torjuntaan. Suojelu johtaa vain ilmasto-ongelman pahenemiseen.
Metsien hakkaamattomuudesta seuraa päästöjen lisääntyminen ja arvokkaan raaka-aineen turmeltuminen.Jyväskylän kaupungin ”suojelumetsät” ovat tästä valitettava esimerkki. Kirjanpainajat tuhoavat kuusikot, jotka lahotessaan lisäävät kasvihuonekaasupäästöjä. Koska uuden metsän synnystä suojelualueella ei huolehdita, niin menetetään se hiilen sidonta, joka tapahtuisi, jos kyseessä olisivat talousmetsät. Menetetään myös yhteyttämisprosessissa syntyvät aerosolihiukkaset, jotka toimiessaan pilvipisaroiden ytiminä lisäävät sadantaa ja poistavat maapalloa lämmittävää ilmakehän vesihöyryä. Menetetään myös paljon puusta saatavaa uusiutuvaa energiaa, joka joudutaan korvaamaan fossiilisilla. Menetetään myös mahdollisuus käyttää puuta pysyviin rakenteisiin ja korvata sillä päästöjä aiheuttavia betonia sekä terästä.
Meidän pitäisi käsitellä metsiämme niin, että niiden puuaineksesta poistuu mahdollisimman pieni määrä ilmakehään suorana hiililähteenä ilman mitään hyötykäyttöä. Tämä on vastuullista luontopolitiikka. Lisäksi meidän tulee tehostaa metsiemme kasvua. Silloin voimme korvata entistä enemmän fossiilisia päästöjä uusiutuvalla puulla sen eri käyttömuodoissa ja pitää maaseutu ja etenkin Itä-Suomenkin kunnolla asuttuina, mikä metsätalouden mahdollisesti hiipuessa, olisi mahdotonta
Pystylahopuun määrä lisääntyy metsän vanhetussa ja lahomaapuut myös lumi. ja tuulituhojen seurauksena.
Kyllä meidän metsissä on ollut tilanteita, että vanhan sertin vaatimat 10 runkoa/ha ovat olleet jo valmiiksi kuolleita. Ei ole tarvinnut jättää yhtään elävää puuta, ellei muuten ole halunnut.
En tietenkään tarkoita, että mitään lajia pitäisi hävittää. Lahottajasienet liikkuvat ilmojen teitä ja niitä tulee jossain vaiheessa jokaiselle kuolleelle puulle. Ei niistä tarvitse olla huolissaan. Eikä siitä lahopuun määrästä, jota nykyään syntyy ylenpalttisesti.
Kysymys on siis arvovalinnasta. Kasvatammeko metsämme niin, että niiden avulla torjumme mahdollisimman tehokkaasti ilmastonmuutosta vai jätämmekö metsämme päästölähteiksi. Molempia ei voi saada yhtä aikaa.
Tai toisella tavalla tulkittuna. Arvostammeko kuolemaa vai elämää?
Ihmiset ovat aikojen saatossa palvoneet monenlaisia asioita. Muinaiset egyptiläiset mm kovakuoriaisia ja kissoja. Nykypäivän intialaiset lehmiä. Kiinalaiset ja monet muut vainajia.
Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana on levinnyt uskonto, jonka mukaan jäte, siis kuollut puu, on pyhin asia, mitä metsässä voi olla.
Toki minullekin siellä metsässä on jotain tärkeää. Nimittäin taimikot. Niin erilaisia me ihmiset olemme. Toiset ajattelevat kuolleita, toiset eläviä.
