Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Edelleenkin jankutan, etten yhtään ymmärrä noita suojeluvouhotuksia. Lähes olemattomiin hakattujen metsien kasvu elpyi, kun ymmärrettiin muuttaa hakkuutyyliä.
Sama juttu ns uhanalaisista. Eivät ne ole nyt tulleet mistään ulkoavaruudesta vaan eläneet ja viihtyneet niissä perusteellisesti harsituissa metsissä, joista lahopuutkin oli paljolti hakattu haloiksi.
Biologisista asioista johtopäätökset tulee tehdä havaintojen, ei mutun pohjalta. Nyt on vallalla erikoinen luontouskonto, joka on täysin unohtanut metsien historian ja siihen perustuvat johtopäätökset.
Jotenkin nolosti maa- ja metsätaloudessa mikään ei tunnu hoituvan ilman tukia, vaikka harjoitukset ovat kestäneet vuosikymmeniä.
Maataloudessa tasataan kustannuseroja edullisempiin maihin. Muuten ei säilyisi omavaraisuus.
Metsätaloudessa ymmärrän teihin kohdistuvat avustukset, koska yhteiskunta huolehtii teistä muidenkin tuotantolaitosten porteille.
Taimikkokemeroista ei näytä olevan ihmeempää apua. Katselin äskettäin eräällä syrjäkylällä, kun aukkoa ei oltu uudistettu ja toisaalla taimikot oli jätetty perkaamatta. Ajastellaan vaikka 70 ha:n tilaa, jonka metsää uudistettaisiin n 1 ha/v. Kemeraa saa siis reilu 200 euroa vuodessa. On heikkovarainen metsänomistaja, jonka käyttäytymiseen tuo raha rahana vaikuttaa.
Meillä taimikot perataan, kun on tarve. Kemeraa haetaan, jos edellytystä on. Aina ei ole. Jäävä taimikko voi olla niin pientä tai sitten edellisestä parkauksesta on kulunut liian vähän aikaa. Joskus tarvitaan kolmekin perkausta.
Mielenkiintoista. Pihabongauksen mukaan kaikkialla hömötiaiskanta väheni vuoteen 2018. Tämän jälkeen Pohjois-Suomen hömötiaiskanta on kääntynyt lievään nousuun vaikka siellä vanhojen metsien osuus on vähentynyt.
Muualla hömötiaiskanta on jatkanut laskuaan.
Käpytikkakanta on lisääntynyt vuodesta 2006 vuoteen 2023 kaikkialla muualla kuin Pohjois-Suomessa alueesta riippuen 28-45 %. Pohjois-Suomessa kanta on sitä vastoin laskenut 2 %.
Eiköhän tämä selitä asiaa.
Valitettavasti lintu- ja muut luonnontieteilijät ovat ainakin minun silmissäni menettäneet uskottavuutensa. Esimerkiksi mantra, että vanhojen metsien väheneminen on syy siihen tai tähän, on tyypillinen esimerkki. VMI:stä tiedämme, että vanhat metsät ovat lisääntyneet. Sitten, kun avaamme Karttapaikan netistä, niin näemme, että suojelualueita on ainakin kaikkialla Keski-Suomen metsissä.
Jos hömötiainen on vähentynyt, niin tilastollisesti tarkasteltuna syynä on vanhojen metsien ja suojelualueiden lisääntyminen.
Kiitos Anneli.
Valitettava tosiasia on kuitenkin niin, että erittäin harva muuttaa mielipidettään, oli se kuinka typerä tahansa, minkään faktapohjaisen perustelun vuoksi. Uskovat kuin muslimi Allahiin tai jehovalainen, että kohta tulee maailmanloppu ja vain heidät pelastetaan. Tämänhän me näemme näillä palstoilla joka päivä. On muuten ”peruttu” aika monta maailmanloppua, mutteivat jehovalaiset ole siitä lannistuneet.
Surullista on, että tieteellisen koulutuksen saajissa on samanlaisia ”uskovia”. Esimerkkinä kuvaamani retki jatkuvan kasvatuksen metsään, josta näki, ettei se uudistu, koska taimia ei ollut tullut. Jatkuvan kasvatuksen harjoittaja on uskossaan yhtä vahva kuin jehovalainen omassaan. Uskoo, että metsä taimettuu vaikkei uusia taimia näy ja metsä kasvaa hyvin vaikka mittaukset näyttävät aivan muuta.
Kuten kirjoitin, niin monimuotoisuuden ja puumäärän välillä ei mielestäni ole selvää korrelaatiota suuntaan tai toiseen.
Etelä-Suomessa tyvilaho on ennen kaikkea seurausta kauan harjoitetuista poimintahakkuista. Keski-Suomessa hakkuut käynnistyivät selvästi myöhemmin.
Omat havainnot kertovat, että muutaman tyvilahon tuulenkaato kuusikossa riittää käynnistämään kirjanpainajatuhon.
Saarijärvellä n 100-vuotiaassa kuusikossa on n 2% lahokuusta kuusim3:ä kohden. Toivakassa 1,2 % vähän nuoremmassa kuusikossa. Ei siis mitenkään dramaattista. Luonnontilaisista metsistä ei ole tietoa.
Voisi olettaa, että luonnon kuusikoissakin tyvilaho lisääntyy metsän ikääntyessä. Tästä seuraa, että myrskyt kaatavat entistä enemmän tyvilahokuusia. Ennen meitä suojeli ilmasto. Nyt selvästi vähemmän. Minä sanoisin, että nyt kääntyvät luonnonkuusikot ovat alttiimpia kirjanlainajateholle kuin normaalitavalla uudistetut talousmetsän kuusikot.
Oliko se niin noilla timpoilla notta puu määrä korreloi moni muotoisuuden kanssa. Notta mitä enemmän puuta niin sen moni muotoisenpi.
Nämä monimuotoisuuskysymykset ovat ihmisten keksimiä juttuja. Ei luonto niitä tarvitse. Luonto kehittyy hyvin sattumanvaraisesti siitä riippuen millaiset katastrofit jotain paikkaa kohtaavat ja miten sitten sattumanvaraiset olosuhteet vaikuttavat.
Suuri tai pieni puun määrä luonnossa on sattumanvaraista eikä siksi voi kumpaakaan arvottaa luonnon kannalta paremmaksi tai huonommaksi. Ihmisten kannalta tietenkin voi.
Meidän metsissä kasvaa männiköitä, kuusikoita, koivikoita ja sekametsiä. Eiköhän niitä kaikkia löydy luontaisestikin kasvavista metsistä niiden jossain elinvaiheessa.
Kun vaaditaan metsiltä sitä tai tätä, niin johdonmukaisuuden vuoksi pitäisi kertoa mitä se vaikuttaa ihmisten elämään. Tietysti tuon vaatijan pitää alkaa näyttää esimerkkiä ”puuvapaasta” elämästä. Mielenkiintoista olisi nähdä miten tällainen ”gaani” toimisi.
