Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Tuleeko Antonin systeemissä ajourat 10 metrin välein, koska kaikki kaistaleet hsrvennetaan eriaikaisesti?
Me istutamme kymmenen metrin kaistaleina; rauduskoivu-mänty-kuusi-rauduskoivu-mänty-kuusi… jne. Näin mikään noista ei jää varjoon, mutta kaikki hyötyvät koivun runsaasta karikkeesta.
Olen lukenut tutkimuksen, jossa todettiin, että mäntyjen ympäröimät kuuset kasvoivat paremmin kuin kuusten ympäröimät kuuset. Siki mielestäni kannattaa pyrkiä kuusi-mäntysekakasvatukseen. Pari kertaa sellainen on onnistunut luonnon toimesta. Istutuuskuusien sekaan on syntynyt niin paljon mäntyjä, että perkausvaiheessa on niitä kuusia pitänyt kaataa. Näyttäisi, että tuollaisen sekakuvion kasvu on n 10 % nopeampaa ja sillä puuta yhden puulajin metsää enemmän. joten kasnnattaa yrittää.
Meillä päin on harvoja paikkoja, joihin mäntyä uskaltaa istuttaa. Siksi tuo sekakasvatus toteutetaan männyn kylvön jas kuusen istuyuksen yhdistelmänä.
Suomen metsiä oli jk:lla hakattu pitkään ja 1948 päästy siihen vaiheeseen, mistä tällä palstalla on varmaan tuhat kertaa varoitettu. Uutta puustoa ei ollut syntynyt ja jostain piti rahaa saada sodasta toipuvan Suomen jälleenrakentamiseen. Viisaat Harsintajulkilausuman kirjoittajat osasivat yhdistää kaksi vaatimusta, puun hankinnan ja metsänkasvatuksen. Lopputulo, siis nykyinen jaksollinen kasvatus, osoittautui epäilemättä paremmaksi, kuin kukaan osasi arvatakaan.
Liikuin jo tuolloin 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa aika laajalti metsissä. Ne olivat hyvin vähäpuisisia ja puut pieniä, kuten VMI-tulokset kertovat. Nuoren puusukupolven yksilöitä oli vähän.
Isävainaa oli hyvä lennosta ampuja ja tuollaisista metsistä sai hyvin saalista. Paras tulos oli vuodelta 1936. Syyskuun 1. päivänä hän ampui 5 metsoa, 15 teertä ja 2 pyytä. Kerran oltiin parin tunnin lenkillä, jolloin isä ampui lennusta 4 urosmetsoa. Nykypäivien täystiheissä metsissä ei edes lintua näkisi. Saaliiksi saamisesta puhumattakaan.
Perko voisi keskittyä lastensatujen kirjoittamiseen. Siinä mielikuvitus olisi eduksi. Ei täällä asiakeskustelussa.
Jatkuvakasvatus on kuin maatiaislajeilla viljely, sadot pieniä, joskin taudin kestävimpiä.
Huono vertaus. Sadot pieniä pitää tietenkin paikkansa, mutta peltoviljelijä voi vaslita viljelykasvinsa. Jatkuvan kasvatuksen harjoittaja joutuu tyytymään vain kuuseen, jota lahovika vaivaa, joten jatkuvan kasvatuksen metsä on huonoiten tautia kestävä metsänkasvatustapa tyvilahosta johtuen. Ja sitten tyvilahon seurauksena esiintyvästä kirjanpainajaepidemiasta.
Taas kerran. Eivät lahopuut ole sitä varten, että niissä menestyisi lahottajasienet. Sen sijaan lahottajasienien tarkoitus on hävittää lahopuu ja muuttaa ilmojen teitä toiseen paikkaan, kun ensimmäisestä työ on tehy ja hiili palautettu kiertoon taivaalle.
Suuri lahopuun määrä on osoitus suuresta äkillisestä tuhosta. Ei mistään monimotoisuudesta. Esimerkiksi Pyhä-Häkin lahopuumäärä näyttää aika pieneltä.
Näätä itsestäänselvyyksiä tiedeyhteisö ei vaan halua ymmärtää. Ehkä joskus tulevaisuudessa.
Tuomas Aakalan artikkelissa kuvataan luonnonmetsien sukkessio meidän oloissa. Luonnontilaisessa metsämaisemassa vallitsevia piirteitä olisivat mm. peitteisyys, korkea puuston tilavuus, metsän rakenteiden vaihtelevuus ja sekametsäisyys. Miksi se olisi vanhanakaan vähälajinen elinympäristö?
Eikö Pyhä-Häkki ole luonnontilaista. Kun katsoo siitä otettuja kuvia, niin ainoasrtaan peitteisyys ja korkea puuston tiheys ole samat kuin Aakalan väitteissä. Sen sijaan rakenteiden vaihtelevuus ja sekametsäisyys puuttuvat.
Sama juttu Muuramen Kuusimäen liki 200-vuotiaassa suojelumetsässä. Lehtipuut ovat lähes poissa. Molemmista puuttuvat avoimien paikkjen ja nuorten metsien lajit.
Metsäpalot ovat uudistaneetr vanhaa metsää aika huonosti. Kun sieltä puuttuu aluskasvullisuuskuuset, niin palon yltyminen latvapaloksi on varsin hasrvinaista. Minulla on näyte 251-vuotiaasta männystä, jossa Joensuun Yliopiston mukaan ei ole merkkejä metsäpalosta.
Valitettavasti vanhat metsät on tehty joiksikin ihmeen pyhimyksiksi tai liki jumaliksi. Nehän ovat vtodellisuudessa ain paikkoja, joissa on vanhoja puita, joitka kasvavat huonosti ja joissa on paljon erilaisia sairauksia. Väistämättä tulee mieleen joku hoivakoti. Toisin on nuoret metsät. Niissä on tulevaisuus aivan kuin päiväkodeissakin.
Metsissä ei ole mitään määrättyä sukkeesio-vaihetta. Myrskyt ja metsäpalot tulevat epäsäännölisesti. Siksi luionnonmetsistä löytyy eri-ikäisiä kuvioita kuten nykyisistä talousmetsistäkin. Ainoa ero taitaa olla, että kuviokoko on luonnonmetsissä on suurempi. Tietty tutkijaporukka yrittää vaan mollata talousmetsiä.
Kumma, kun puhutaan, että hakkuut aiheuttavat uhanalaisuutta. Kun teetän aukon, niin usein esiin puhkeaa harvoin nähtyjä lajeja. Esimerkiksi kevätlinninhernettä näkee vain avohakkuun jälkeen. Lehtojen kasvi lehdokki on muutaman kerran putkahtanut esiin tavallisesen havumetsän aukosta. Näitä esimerkkejä näkee yhtenään, jos viitsii tutkia aukkoja tarkemmin.
Uhanalaisuutta aiheuttaa vain metsämaan siirtyminen toiseen käyttöön.
Ennallistaminen onnistuu aivan yhtä hyvin, kuin, jos yrittäisi saada joen viertaan ylöspäin. Kuten Kurki on moneen kerrtaan kirjoittanut, niin luonnon suurin vihollinen on luonto itse. Sitä muuttavat, ilmasto, lajien välinen kilpailu, kuin sattumista johtuvat tuhotkin. Tietysti hakkuillakin on merkityksensä, mutta nehän saavat vain luonnon kiertokulun alkamaan uudelleen.
Varmasti Anneli niin on kaikissa metsän vaiheissa Ikävä sellainen metsä kuitenkin on, josta puuttuvat mm kukat, marjat, perhoset, pölyttäjät, ja lähes kaikki linnut sekä nisäkkäät.
Linnuista eron huomaa varsinkin keväällä, kun hyöteissyöjät ovat saapuneet. Jostain nuoresta lehtipuuta sisältävästä metsästä kuuluu aikamoinen sirkutus. Ikääntynyt havumetsä on taas aivan hiljainen.
Lisäksi pitäisi tietää, muuttuvatko lajimäärät merkittävästi metsän iän mukana vai eivät.
Kyllä muuttuvat. Esimerkiksi Pyhä-Häkin ikimetsässä kasvaa pääasiassa vain puuta ja sammalta. Pienaukkokin kasvaa vain jotain heinää.
Sama juttu vanhassa kuusikossa. Tuskin sammaltakaan. Yjteismetsän naapurissa on yli 100-vuotias metsäpalon jälkeen syntynyt männikkö. Nyt sieltä ovat lähes kaikki koivut kuolleet, joten mäntyjen lisäksi siellä on vain jotakin vähäistä pintakasvillisuutta.
