Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Kommenttia Annelille
Eikös turvepellot ole kaikkein turvallisimpia viljellä? Kestävät paremmin kuivuutta kuin kivennäismaan pellot. Riskienhallinnan kannalta tarkasteltuna pitää olla erilaisia peltoja. Luultavasti metsäkato pahentaa entisestään eteläisissä maissa kuivuutta ja heikentää satoja. On sulaa hulluutta ajatellakaan poistaa viljelystä turvepeltoja. Ei sillä ilmastoa pelasteta.
Jatkuva kasvatus soilla onnistuu aidosti hyvin harvoissa tapauksissa. Korjuuolot sitä vastoin saattavat haitata soiden metsätaloutta. Meillä viime talvena Saarijärvellä oli hankaluuksia rämeen harvennuksessa. Kaadetut harvennuspuut olivat jäädä keräämättä, mutta onneksi tuli pakkasjakso, jonka jälkeen suo kantoi ajokoneen.
Luminen metsä on hajuttomampi kuin lumeton, minkä vuoksi hirvi haistaa helpommin passimiehen. On lukuisia kertoja nähty kuinka hirvi on kääntynyt passimiehen edestä pois.
Meillä porukka siirtyi vasajahtiin, koska ampumatta on yksi suuri ja kolme vasaa. Jäivät odottamaan lumen tuloa. Ei tainnut tuolla mieleen, että sitä voi tulla liikaakin. En enää metsästä, riitti 60 vuotta, joten en enää ota kantaa pyyntiin. Käyn vain hakemassa maanomistajalle kuuluvan osuuden.
Kyllähän tiet saa auki. Joka kylältä löytyy auraajia. Rahasta se on kiinni. Vaikeampaa on metsässä.
Vielä ennen jk sulkua peitteinen metsänhoito oli hallussa.
Tarkoitti siis sitä, ettei metsiä enää hakattu, koska ne olivat harsittu jo tarpeeksi. Lapsuudessani 1950 kahta puolen liikuin aika laajalla alueella metsissä. Erittäin harvoin niitä oli hakattu. Yhteismetsän kantatilalla metsät olivat lähes hakkaamatta 30 vuotta vuosiee 1933-63 välillä.
Ollaan mäntytaimikoista perattu kaikki lehtipuu pois ja mäntyjä ei ole syöty. Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus, sillä syöntipaine riippuu myös siitä millaista ruokaa ja kuinka paljon hirvillä on mäntytaimikoiden ulkopuolella ja tietysti hirvikannastakin. Mänty on viimeisenä hirven ruokalistalla.
Riistakeskuksen/Metsästäjä-lehden jutut eivät kestä kriittistä arviointia, koska muuttujia on niin paljon eikä niitä kaikkia ole otettu huomioon.
Ja vielä. Eihän yläharvennus paranna metsänkasvua vaan päin vastoin pienentää sitä, koska parhaat puut hakataan. Eri asia on se, että metsänomistajan tulo saattaa parantua, jos ne pienemmät puut alkavat kasvaa kunnolla. Valitettavasti vanhemmissa kuusikoissa käy täysin päin vastoin. Puut lopettavat kasvunsa kuten Berza tuolla ”jatkuva kasvatus”-osiossa kuvaa. Saattaa tulla vielä pahempia vahinkoja.
Metsänkasvatus on hyvin yksinkertaista puuhaa. Kaikki normaalista harjoitellusta systeemistä poikkeavat viritelmät johtavat huonoon tulokseen.
On tutkijoilla keinot vähissä. Hakkuiden supistaminen tarkoittaa tietenkin tehtaiden alasajoa ja työttömyyden lisääntymistä. Samalla puuenergian saatavuus vähenee ja fossiilisen käyttö lisääntyy. Puuhassa ei ole mitään järkeä edes päästömielessä. Puhumattakaan yhteiskunnallisesta hyväksyttävyydestä tilanteessa, jossa Saksassa poltetaan tolkuttomasti kivihiiltä, Intiasta ja Kiinasta puhumattakaan.
Kemera-tuki ei ole parantanut taimikoiden hoitoa. Huonosti kasvia metsiä pitää haittaverottaa. Oli kyse millä tahansa tavalla käsitellyistä metsistä tai taimikoista.
Jos tuommosen annetaan vaan kasvaa niin koivut kuolee pois ja mitä sitten jatkossa tapahtuukaan männyille
Minulla on referenssikohteena elokuussa 1911 olleen metsäpalon jälkeen kuivalle/kuivahkolle kankaalle syntynyt ja koko ajan luonnontilassa ollut männikkö. Siihen syntyneet koivut ovat korkeintaan mäntyjen mittaisia ja viimeisetkin kuolevat kohta pois. Sitten jäljellä on pelkkä männikkö. Kuusialikasvustoa ei karuuden vuoksi ole syntynyt.
Rohkenen kyllä uskoa, että ihminen on saarien luontoa käsitellyt varsin voimakkaasti. Mikä sen kätevämpää kun ajomatka vesistöön on olematon. Kun uitoista luovuttiin, niin tilanne muuttui ja saarihakkuista paljolti luovuttiin hankaluuden takia.
