Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Puuinfosta kopioitu:
Puun vuosirenkaassa puuaineksesta vaaleampi kevätpuu on selvästi harvempaa kuin tummempi kesäpuu. Normaalilla mäntypuulla kesäpuun osuus on keskimäärin 25 % ja kuusella noin 15 %. Suomalaisilla havupuilla puun lujuuden kannalta ihanteellinen vuosirengasväli on 1 - 1,5 mm, jolloin kesäpuun suhteellinen osuus lustosta on suurimmillaan. Puun vuosirengasvälin pienuus ei välttämättä merkitse puun suurta tiheyttä ja lujuutta. Esimerkiksi Lapin männyn vuosikasvusto on lähes yksinomaan harvempaa kevätpuuta, vaikka sen lustojen väli on huomattavan pieni. Tämän vuoksi Pohjois-Suomessa kasvanut mänty on tiheydeltään pienempää ja sen puuaines keveämpää kuin Keski- ja Etelä-Suomessa kasvaneella männyllä.
Se ”horsmaviljelmä” on tosi kaunis, kun se kasvaa umpimetsään tehdyssä aukossa 3-4-metristen kuusentaimien seassa höysteenään luontaisesti syntyneitä koivuja ja mäntyjä. Luonto kiittää. Siellä pörräävät kimalaiset ja liihottavat perhoset. Kannattaa etsiä marjoja hakkuuaukkojen tuntumasta. Siellä pölytys onnistuu tosi hyvin.
Jos ihmisille kerrottaisiin jk:n syvin olemus siis, että tuloksena on lahovikaisia kuusikoita, koska lehtipuut ja männyt eivät ala kasvaa jk-metsässä, niin jk jäisisi muutaman omaperäisen tyypin leikkikentäksi.
Onnistuu äkellä männynsiemenen kylvö. mutta, kuten edellä kirjoitin, niin ei aina taimettuminen.
Jk-metsässähän ne aukot ovat vain niin pienikokoisia, etteivät kasva puuta eivätkä taimetu. Täysin yksinkertaista.
Niin meinaatko timppa että taimettuminen onnistuu vain pari vuotta maanmuokkauksesta, sen jälkeen muokkausjälki kasvanut umpeen?
Aurausjälki ei tietenkään kasva umpeen, mutta sen pintaan syntyy jotain levää tai sientä tai jotain muuta, jotka estävät taimen syntymisen.
Senkin toteaisin, ettei äestys ja sen yhteydessä tehty kylvö ole mikään varma männyn uudistusmenetelmä. Nykyään alkukesän pitkä kuiva jakso saattaa tappaa itäneet taimet. Esimerkiksi vuonna 2019 kaiki kylvöt epäonnistuivat ja jouduttiin istuttamaan männyt. Nykyään tehdään niin, että metsurit kylvävät siemenen äestysjälkeen ja polkevat sen kevyesti maahan. Silloin on onnistunut.
Jos hirviä ei tarvitse pelätä istutetaan männyt tai rehevämmille maille männyt ja kuuset tasvoitteena sekametsä.
Entä jos ollaan pahalla hirvituho alueella? Eikö olisi pienempi riski jättää ylispuut siementelemään määrittelemättömän ajan vaikka tulisikin lievasti eri ikäinen taimikko vs. yksi kylvö ja hirven suuhun jos oletetaan että tuuli ei kaada siemenpuita ja ne paisuvat siinä samalla.
Ei onnistu. Taimettuminen onnistuu vain parina vuotena, siis jos yleensä onnistuu.
Kerran kävi niin, että ei onnistunut. Ratkaistiin tilanne, että metsuri kuokki laikkuja ja sitten onnistui. Kuvio on jo ensiharvennettu.
Sitten on vielä yksi muuttuja, nimittäin leimikon koko. Järkevää on sduunnitella riittävän suuruisia leimikoita, jolloin yksikköhinta nousee.
Meidän yjteismetsä kasvattaa metsät ”yli-ikäisiksi”, mikä johtuu ennen kaikkea siitä, että aiemman vajaatuottoisuuden vuoksi metsien uudistaminen aloitettiin 1963, mutta suuri osa metsistä on syntynyt 1930-luvulla tosi rajujen harvennusten jälkeen, Männiköitä kasvatetaan yli 100-vuotiaiksi. Kuusikot n 90-vuotiaiksi.
Siitä olen samaa mieltä kanssasi Perko, että noin syntyy ns jk-metsää. Mutta. mutta, samalla metsänkasvu heikkenee ja parin harvennuskerran jälkee4n on vain suurilla kustannuksilla uudistettavaa jätemetsää. Kun taas jakasollisen kasvattajalla on jo kunnon metsät. Revi siitä Perko.
En puhunut mitään ennakkoraivauksista. Tiedoksessi Perko, ettei niihin saa Kemeraa. Meillä raivaukset tehdään raivaussahoilla tarpeen mukaan. Joskus niihin saa Kemeraa joskus ei.
Joka tapauksessa minun vaihtoehdossa olisi ilmainen taimikko ja Jovainin vain tyyhjää tilaa kuusikossa. Etköhän Jovain jo lopeta. Tämä keskustelu käy vsaasn entistä typerämmäksi.