Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Meidän metsiin joku vie jatkuvasti viirupöllön pönttöjä. En ole aina käynyt tarkistamassa pesimätilannetta. Ainakaan poikasaikaan ei kannatakaan. Yhtään havaintoa en ole tehnyt.
Viirupöllö syö myös liito-oravia, minkä moni metsänomistaja kokee positiivisena asiana. Viirupöllön syömää helmipöllöä voi kai pitää ns oheisvahinkona.
Hesarissa käydyssä keskustelussa käsiteltiin myös helmipöllökatoa. Professori oli esittänyt syyksi vanhojen kuusikoiden ja yli 100-vuotiaiden metsien häviämistä. Tässä kommentti asiasta:
Tilastot kertovat tätä: Valtakunnan metsien inventoinnin 1951-53 mukaan Etelä-Suomessa 101-120-vuotiaita metsiä oli 4,8 % metsäpinta-alasta, 121-140-vuotiaita 1,6 % ja 141+-vuotiaita 0,8 %. Siis yli 100-vuotiaita yht 7,2 %.
Vuosien 2015-2019 inventaarin mukaan 101-120-vuotiaita 5,5 %, 121-140-vuotiaita 2,4 % ja 141+-vuotiaita 1,4 %. Siis yli 100-vuotiaita 9,3 %. Olivat siis lisääntyneet n 29 %.Vuosien 1951-53 inventaarin mukaan Etelä-Suomen metsissä järeää kuusta oli 23 miljoonaa m3. Vastaavasti vuosien 2015-19 inventaarin mukaan järeää kuusta oli 175 miljoonaa m3, siis lisääntynyt 660 %.
Siis Korpimäen ja Hakkaraisen väitteet perustuvat täysin perättömiin väittämiin Suomen metsien tilasta. Kuinka tuollaisia virassa oleva professori voi esittää?
Itsestään selvää on, että järeät kuusikot ovat mahdollisimman huono elinympäristö ainakin helmipöllölle, joka saalistaa myyriä. Niitä ei siellä ole. Nykymetsissä niitä on hakkuuaukoissa, jos yleensä on. Nyt on onneksi kulunut 14 viimeisestä myyrätuhosta metsissämme.
Olettamukseni on, että karjan metsälaiduntamisen loppumisella on saattanut olla merkittävä vaikutus helmipöllökantoihin. Ne kasvoivat paljon heinää, jonka lehmät pitivät matalana, mikä helpotti pöllöjen saalistusta.
On todella surullista, että Suomen yliopistoissa on professoreja, jotka etsivät kaikille negatiivisille ilmiöille selitystä vain metsätaloudesta vaikka luonnossa tapahtuu erittäin paljon muutakin.
Onhan jk-metsässä 200 tukkipuun lisäksi myös pienemmät kokoluokat jotka myös voivat kasvaa. Ellei kokonaisuus enää miellytä, sitten kaikki pois.
Olen uudistuttanut useamman kuvion, jossa on ollut n 200 aika järeää tukkipuuta/ha. Niiden lisäksi on ollut n 80 pienempää kuusta ja vähän hiekoivua. Se siitä jatkuvuudesta ainakin meillä päin.
Mulla on yksi noin hehtaarin aukko, istutin sen kuuselle tänä kesänä, enkä meinaa tehdä enää sille mitään, OMT maapohja, seuraan vaan mitä tapahtuu, tehdäänkö joskus energiapuuhakkuu vai mitä, aika näyttää, risut ja kannot siitä on kerätty. Varmasti monesta teistä kuulostaa hölmöläisen idealta.
Sitä se todella onkin. Takavuosina eräs naapuri Saarijärvellä menetteli noin. Ei tainnut olla yhtään kuusta jäljellä, kun tekivät energiapuuhakkuun. Meillä peratuilla kuvioilla oli hienot nuoret metsät nousussa. Tun energiapuuhakkuun jälkeen olet tosi lirissä, sillä maa kasvaa kaikenlaista ryönää ja jos sattuisit haluamaan kunnon taimikon, niin sen aikaansaaminen vaatii hurjasti työtä.
metsäni harvennetut 200 runkoa kasvavat 40 litraa vuodessa, yhteensä 8 kuutiota hehtaarilta ”
Tuo voi hyvinkin olla totta, kun aloittaa mittauksen, kun harvennuksesta on kulunut 3 vuotta ja lopettaa sen, kun aikaa on kulunut 10 vuotta. Tietenkin sillä edellytyksellä, että puut pysyvät pystyssä ja hengissä.
Katselin parin meidän lehtomaisen kankaan n 50-vuotiaan kuusikuvion tietoja. Molemmat harvennettu 2 kertaa. Toisessa runkoja oli 629/ha ja kasvu 12 m3/ha/v ja toisessa 553/ha kasvu sama 12 m3/ha/v. Rohkenen kyllä epäillä, että pysyvässä kasvussa päästäisiin lähellekään 8 m3/ha/v, jos puusto tiputettaisiin tasolle 200/ha. Todennäköisemmin olisi odotettavissa Konnevesi-ilmiö. Siis puut nurin.
Tässä energiansäästövinkkejä tuohon Tahvosen juttuun liittyen:
Tietysti hiilitasetta parantaisi paljon, jos alettaisiin säästää energiaa. Tässä halpoja tai jopa tuloa tuottavia keinoja:
-Pudotetaan valtateiden ajonopeuksia. Niinhän tehtiin taannoin öljykriisin aikaan.
-Alennetaan huonelämpötiloja. Niinhän joutui moni onneton sähkölämmittäjä tekemään viime talvena.
-Supistetaan kauppojen aukioloaikoja. Säästyy paljon energiaa ja myyjiä vapautuu muihin töihin. Voivat kouluttautua vaikkapa hoitoalalle. Ei tarvitse tuoda maahanmuuttajia ja kustantaa heille asuntoja ja palveluja.
-Lopetetaan turhien hallien ym rakentaminen. Säästyy paljon energiaa niin rakentamisessa kuin ylläpidossa. Puhumattakaan siitä kuinka paljon aikaa ja energiaa kuluu ihmisiltä kaikenlaisiin turhiin tapahtumiin kulkemisiin.Suosittelen opintomatkaa Ukrainaan siitä miten energiaa säästetään vain oleelliseen.
Tässä meikäläisen kommentti tuohon Tahvosen juttuun:
Tuo hiilen talteenotto piipun päästä on epäilemättä juuri tuollaista kuin Tahvonen kirjoittaa. Siis hölmöläisten hommaa. Eikä siihen käytettävän rahan tuhlaus ole yhteiskunnallisesti hyväksyttävää, koska näemme kuinka esimerkiksi Saksassa poltetaan estottomasti kivihiiltä. Suomaisella velkarahalla tehdyllä hiilenkeruulla ei ole tähän verrattuna mitään merkitystä.
Ongelmallista on myös metsän kiertoaikojen pidennys. Lisääntyvät kirjanpainajariskit pakottavat päinvastaiseen, siis uudistamaan kuusikot entistä nuorempina. Männiköitä voitaisiin toki kasvattaa pitempään, mutta niidenkin kasvu hiipuu viimeistään 90-vuotiaina.
Näissä keskusteluissa unohdetaan kuitenkin jatkuvasti metsätalouden merkitys maaseudun elinvoimalle ja asuttuna pysymiselle. Karjatalous näyttää erilaisista syistä johtuen hiipuen ja siksi merkittävänä työllistäjänä jäljelle jää enää metsätalous. Jos sekin ajetaan alas järjettömillä ilmastosyillä, niin laajoja aloja Suomesta muuttuu asumattomaksi, sillä jäljelle jäänyt vähäinen väestö ei pysty enää ylläpitämään mitään palveluja. Myös metsäteollisuuspaikkakunnat surkastuvat. Asutus pakkautuu suuriin kasvukeskuksiin, joissa on rakennettava uusia asuntoja ja infraa. Tämä vasta lisääkin päästöjä.
Ainoa järkevä toimenpide, mitä voimme metsillemme tehdä, on tehostaa niiden kasvua. Luovutaan mainostamasta niiden kasvua heikentävää jatkuvaa kasvatusta. Panostetaan uudistusvaiheeseen kunnolla. Esimerkiksi sekametsä kasvaa paremmin kuin yhden puulajin metsät, mutta sen kasvuunlähtö edellyttää aukkoa.
Monet kaupungit taannuttavat metsiensä kasvua ja aiheuttavat monenlaisia riskejä. Esimerkkinä Jyväskylä, jonka jatkuvan kasvatuksen metsien kirjanpainajatuhot ovat pakottaneet niihin tehtäviin hätähakkuisiin. Kyllä niin kaupunkien kuin seurakuntien on myös otettava vastuu metsiensä hyvästä kasvusta ja hiilensidonnasta. Monia metsiä voi uudistaa myös nopeakasvuisella koivulla, joka sopii hyvin virkistysmetsiin ja maisemiin.
Kuten olen kirjoittanut, niin Luken jatkuvan kasvatuksen koemetsän kasvu Lapinjärvellä oli n 4,5 m3/ha sisältäen sekä tukit että kuitupuun. Jos jatkuvan kasvatuksen metsään aikoo saada jäämään jotain taimia, niin puut pitää kaataa pieninä, jolloin tukkiprosentti voi olla enintään luokkaa 60. mikä tarkoittaa, että kokonaiskasvun pitää olla 11,6 m3/ha/v, jos pyritään saamaan 7 m3/ha/v joka vuosi tukkia, mikä on mahdollista vain Visan tai jonkun muun supermetsässä.
Todellisuudessa tapahtuu, että, jos jatkuvan kasvatuksen alkutilanteessa metsässä on puuta 300 m3/ha, niin 60 vuoden kuluttua metsässä on puuta luokkaa 100-150 m3/ha, jos poimintahakkuita tehdään 15 vuoden välein vaikkapa 120 m3/ha. Niin huonosti ne uudet puut kasvavat. Jaksollisen metsästä saadaan heti hakkuutulo 300 m3:stä ja sama määrä on hakattavissa taas 60 vuoden kuluttua.
