Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Laskin tarkemmin tämän vuoden perkaukset. Oli kyllä poikkeusvuosi, mutta tällaista sattuu. Mänty-kuusisekataimikoita 8 ha, puhtaita koivutaimikoita 3,4 ha, puhtaita mäntytaimikoita 2 ha ja puhtaita kuusitaimikoita 0,2 ha. Yhteensä 13,6 ha. Päiviä en laskenut. Tekijöinä 3 laukaalaisen porukka.
Kuten olen monta kertaa toistanut, niin kasvatamme parhaita puita parhaissa oloissa oikeilla paikoilla.
Minulla lepistä on tällainen kokemus. Entinen leppää kasvanut hakamaa hakattiin aukoksi ja istutettiin koivulle. Koivu kasvoi erittäin hyvin, mutta vielä paremmin kasvoivat lepät. Monta vuotta peräkkäin sain perata sitä kuviota ennen kuin voitin ne lepät.
Toinen tapaus oli entinen leppää kasvava niitty. Harvensin leppiä niin paljon kuin uskalsin ja istutin kuuset sekaan. Olinko harventanut liian vähän vai liikaa vai mistä johtui, etteivät ne kuuset menestyneet.
En kyllä suosittele leppien hyödyntämistä. Kaikki nurin ja koivua tilalle, jos hirviriskiä ei ole. Muuten kuusta.
Kun kasvattaa kuusikon täystiheänä ja sitten istuttaa uudet taimet nopeasti, niin ne kasvavat nykyään niin hyvin, ettei heinettyminen pysy perässä.
”koivuja ja muita ravinteita tuottavia kasveja sallien sopivalla tiheydellä puut kasvaa lustoa kaksikertaa nopeammin tasaikäiseen verraten.”
Olen kyllä havainnut täysin päinvastaisen kehityksen. Kun katson koivikon kuusia, niin ainakin meillä päin se kasvavat todella paljon hitaammin kuin pelkät kuusikot mänty-kuusisekametsistä puhumattakaan.
Olkiluoto 3 vastaa suurin piirtein sitä sähkömäärää, mitä Suomeen on tuotu. Tuuli-tai aurinkosähköllä Suomi ei pysy talvella lämpimänä. Sähkön kulutus kasvaa sähköautoilun vuoksi. Rakennusten energiatarve kasvaa, koska aina rakennetaan uutta. Mustalipeän poltto tuottaa tasaisesti sekä sähkö-että lämpöenergiaa. Jos sellun keitto vähenee, niin nämäkin vähenevät. Metsät vähenevät. Kyseessä on ratkaisematon yhtälö ellei energian käyttöä vähennetä, mikä näyttää mahdottomalta.
Ainakin meidän metsissä on tilanne, että metsätalous loppuu 60 vuodessa, jos uudistamisesta ei huolehdita.
Minulla on verrokkina metsä, johon tehtiin aukko, mutta se jätettiin uudistamatta, koska tuli ilmoitus, että alue siirtyy Naturaan. Kun lehtomaisella kankaalla kasvattaa leppää, haapaa, saniaista ja heinää, toki muutama kuusikin joukossa, niin homma menee vuorenvarmasti tappiolle, kun pitää kuitenkin ylläpitää tiestö ja hallinto sekä perkailla ties kuinka monta kertaa tuollaista pusikkoa, jotta saisi joskus jotaín myytävää.
Kaikki kannattavuuslaskelmat ovat arvailuja tulevaisuudesta. Ainoa lähes varma ennuste on, että tulevaisuudessa puun kysyntä ja hinta kasvavat. Nuo 3 tai 5 tai mikä muu prosentti tahansa eivät kerro yhtään mitään. Vahvoilla on aina se, jolla on paljon myytävää. Nytkin 50 %:n kuitupuuhintojen nousu tekee hyvää kasvua tuottavasta jaksollisesta entistä kannattavampaa.
Olen ainakin 100 kertaa kirjoittanut, ettei korkotasolla ole vertailussa merkitystä, jos käytetään aitoja markkinahintoja. Jaksollisen päätehakkuuhinnat ovat niin paljon paremmat, että erotuksella katetaan uudistamiskulut ja säästöäkin jää nykyään, jos latvusmassa myydään nykyiseen korkeaan hintaan.
Ero syntyy jaksollisen paremmasta kasvusta.
Ja sitten se sekametsän kasvatus. Siitäkin olen paasannut. Jos halutaan sekametsää, koivikkoa tai männikköä, niin tämä onnistuu vain aukossa. Juuri on päättymässä yli 10 hehtaarin perkausurakka, jossa puhdasta kuusikkoa on vain 20 aaria. loppu on noita kolmea muuta.
Tämä on se taso, johon parhaat puuntuottajat pääsevät ja joka on siis kaksinkertainen verrattuna jatkuvan kasvatuksen kuusikon tuotokseen 7 m3/ha vuodessa.
Kukahan tähän pääsee. Ei ainakaan Sauli Valkonen ja kumppanit. Luken Lapinjärven kohteella tuoreella kankaalla jatkuvan kasvatuksen kasvu oli n 4,5 m3/ha/v. Taimettuminen oli erinomaista maapohjan kosteuden takia. Meillä Keki-Suomessa vähän kuivemmilla mailla taimettuminen on nykyään erittäin heikkoa. Lehtomaisella kankaalla kuusen taimettumista haittaa maapohjan rehevyys.
Meillä eräs korpisuo kasvaa karhunsammalta, mikä on estänyt kuudsen taimettumisen. Toisella taimettuminen onnistui, mutta puita kaatui. Korpisuon jatkuva kasvatus on siis aika lailla onnen kauppaa ja minä insinöörinä haen mieluummin hallittavia vaihtoehtoja.
Hieno on nähdä kuinka täystiheän kuusikon hakkuun jälkeen istutustaimet lähtevät huimaan kasvuun. Siinä heinä jää toiseksi.
Kyllä asiasta on riittävästi sekä tutkimustietoa että käytännön kokemusta. Mittakaavaero on niin suuri. Jaksollinen on n 50 % kannattavampi, jos jatkuva taimettuu. Jos taimettuminen onnistuu huonosti kuten tilanne on yleensä meidän metsissä, jaksollinen on jopa 100 % kannattavampaa.
Sitten on tietysti puulajikysymys. Jatkuvaa uudistuu vain kuuselle. Juuri nyt 3 metsuria perkaa meidän maalla 2014 hakattua kuviota, jossa kasvaa meidän systeemillä perustettu täydellinen sekametsä. Tällaisia sekametsiä on mahdollista perustaa vain aukkoihin.
