Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Meillä eivät pienaukot taimetu ilman istutusta.
Kaistalehakkuu on avohakkuuta ja silloin on otettava huomioon samat reunaehdot. Heinettyvälle maapohjalle kasvaa tosi huonosti havupuun taimia ilman muokkausta.
Mitä enemmän reunametsää sitä enemmän puutonta aluetta.
Jossakin sopivalla korpisuolla kaistalehakkuu saattaa olla paikallaan. Karhunsammalsuolla taimettuminen on epävarmaa.
Jopa jotakin. Perko on alkanut tehdä aukkoja.
Tuo on hyvä systeemi saada mänty kasvuun. Meikäläinen käyttää laukaalaista metsuriporukkaa tuossa kylvössä. He tallaavat siemenet varovasti äestysuraan. Kaveri kertoi 40 vuoden kokemuksella homman toimivan. Ainakin viime vuonna istutetut kasvavat tosi hyvin. Siis pelkkä siementen kylvö ei riitä aina.
Kuten omistajalle taimikonhoidossa tuppaa käymään, ei millään raaski ottaa riittävän harvaksi. (hirvet jne.) Onneksi en ollut ehtinyt kuviota juuri harventaa. tuho olisi ollut huomattava. Nyt melko merkityksetön.
Jos olisit harventanut, niin olisiko tuhoa tullut lainkaan vai vielä pahempana. Mitä arvelet.
Lumituhon sielunelämää on kyllä vaikea ymmärtää. Joskus menee enemmän mäntyjä joskus taas kuusia.
Ja vielä lisää Hesariin:
Kyllä minua järkyttää, että tohtori kirjoittaa aivan toista kuin yliopistossa opetetaan. Aivan sama, jos rakennusinsinööri alkaisi väittää, että silta kestää puolta pienemmällä materiaalimäärällä kuin normit ja matematiikka määräävät.
Norokorven satuilut haittaavat myös luonnonsuojeluväen uskottavuutta. Vai onko porukka saanut oppinsa jesuiitoilta. ”Tarkoitus pyhittää keinot”
Kuten kirjoitin edellä, niin karuille maille muodostuu lopulta männiköitä ja reheville kuusikoita.
Varmastikin jatkuvalla kasvatuksella syntyy vanhojakin metsiä. Kun muutama kerta harvennetaan, niin jäljelle jääneet puut lopettavat kasvunsa ja saattavat kuitenkin sinnitellä hengissä. Tällaisia taisivat olla esimerkiksi paljon puhuttujen Osaran aukeiden metsät ennen niiden uudistamista. Puuta 70 m3/ha ja maapohja kunttaantunut sellaiseksi, ettei siinä mitään uutta kasvanut.
Olen insinööri ja valitsen sellaisen menetelmän, joka tuottaa parhaan tuloksen. Ei minulle metsänkasvatus ole mikään koulukunta-asia vaan puhdasta biologiaa ja matematiikkaa. Koulukunta-asiat kuuluvat vaikka taiteeseen tai uskontoon.
Tutkimusmetsiä on ainakin 70 luvulta lähtien ja tutkijat ovat alan tutkijoita, eivät voi kovin paljoa väärässä olla.
Olin muutama kymmentä vuotta sitten koulutustilaisuudessa, jonka aiheena oli jatkuva kasvatus. Esitelmöitsijöinä Sauli Valkonen ja Erkki Lähde. Valkonen siteerasi Suomen, Ruotsin ja Norjan metsäntutkimuslaitosten tuloksia, joiden mukaan jaksollinen on 20-40 % edullisempaa. Kertoi myös, että joku ruotsalainen tutkimus lopetettiin, koska mitään uudistumista ei tapahtunut. Erkki Lähde taas kertoi, että jatkuva kasvatus on 40 % edullisempaa. Kun tulokset ovat tällaiset, niin selvää on, että Lähde on väärässä ja todella paljon.Omalta osaltani luotan metsistämme mitattuun dataan, joka väistämättä kertoo totuuden. Ja vaikka se jatkuva kasvatus toimisikin, niin sen pienempi kasvu ja huonommat hinnat tekisivät systeemistä todella huonosti kannattavan jaksolliseen verrattuna.
Vallankin, kun täällä raati, joilla ei ole jk tuotantoa, esiintyvät parhaina jk asiantuntijoina. Tässä ei ole laitaa, että metsäasiantuntijoina tutkija tai tutkijat ulkoistetaan metsää ymmärtämättöminä.
En ole väittänyt olevani jk:n paras asiantuntija. Metsissä olen liikkunut kymmeniä vuosia, mutta vielä ei ole tullut vastaan kohdetta, jossa vähän mielikuvitusta käyttäenkin voisi uskoa metsän pysyvän peitteisenä ja samalla uudistuvan jatkuvasti useamman puulajin metsänä. Jos sinulla Jovain tällainen ihme on, niin lähetä ihmeessä kuvia, jottei täällä tarvitse olla olla pimennossa.
Jos metsätieteen tohtori tarjoaa Suomen metsien käsittelylle vain yhtä vaihtoehtoa, niin kyllä silloin voi pitää häntä täysin metsää ymmärtämättömänä. Tai sitten sitten patologisena valehtelijana, joka yrittää johtaa lukijoita harhaan. Kummasta on kyse Jovain?
Lisää vastinetta Norokorvelle:
Minua kiinnostaisi tietää se miksi juurikääpä on Etelä-Suomessa yleinen, mutta Keski-Suomessa esimerkiksi Saarijärvellä aika vähälukuinen. Viimeksi siellä suoritetussa lähes 100-vuotiaan kuusikon avohakkuussa lahokuusta oli n 2 % kuusien määrästä n 350 m3/ha ja jos mahdollista kasvutappiota ei oteta huomioon, niin myyntitulo oli 1,5 % pienempi kuin täysin ehjän metsän.
Vaikkei jatkuvan kasvatuksen hakkuussa olisi yhtään lahokuusta, niin jatkuvan kasvatuksen heikko kasvu ja se, että keräämme päätehakkuukuusikoiden latvusmassan talteen, johtaa siihen, että jaksollinen kasvatus on vähintään 50, joskus 100 % kannattavampaa kuin lehtomaisten kankaiden jatkuvan kasvatuksen yritelmät.
Jatkuvaa kasvatusta mainostavat, myös Norokorpi, ”unohtavat” säännönmukaisesti merkittävän bioenergialähteen latvusmassan. Ovatko heidän mielestään fossiiliset polttoaineet siis parempia.
Kyllä tyvilaho tulee olemaan jatkossa entistä harmillisempi. Se mahdollistaa nimittäin kirjanpainajien leviämisen. Myrsky saattaa kaataa metsän keskeltä muutaman lahovikaisen puun, joissa sitten kirjanpainajat sikiävät ja leviävät viereisiin terveisiin puihin. Ongelman ratkaisuksi ei todellakaan kelpaa se, että edistetään lahovian leviämistä juuriyhteyksien kautta hitaasti kasvavissa jatkuvan kasvatuksen metsissä. Ratkaisu on kasvattaa viljelykuuset mahdollisimman nopeasti hakkuukypsiksi.
