Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Tällainen meni vastineeksi Norokorven juttuun. Saa nähdä kelpaako moderaattorille.
”Monimuotoisessa, eri-ikäisrakenteisessa metsässä on rikas elonkirjo, joka sisältää kaikkia luontaisia puulajeja ja myös lahopuuta.”
Kävin kerran tutustumassa Luken jatkuvan kasvatuksen koealaan Lapinjärvellä. Kaikki taimet olivat kuusta. En usko, että ne muuttuisivat myöhemminkään muiksi puiksi. Sen sijaan lukuisissa teettämissäni aukoissa on kyllä kolmen puulajin metsiä silloin, kun maapohjaolot sen sallivat. Turha on kuitenkaan yrittää kasvattaa kuivailla tai kuivahkoilla kankailla muuta kuin mäntyä. Lehtomaisille kankaille mänty ei puolestaan sovellu muuten kuin yksittäisinä puina. Kuusi on biologisesti varma valinta, jonka seurana koivua pystyy kyllä kasvattamaan, jos hirvieläimet sen mahdollistavat.
”Aidolla jatkuvalla kasvatuksella metsät pidetään jatkuvasti monimuotoisena sekametsänä hyödyntäen lajiston luontaista dynamiikkaa. Sellaisessa ympäristössä taloudellisesti haitalliset tuhot pidetään minimissään.”
Historiasta tiedämme, että ”lajiston luontainen dynamiikka” lähes hävitti Suomen metsät ja siirtyminen boreaalisten metsiemme todelliseen luontaiseen uudistumisdynamiikkaa-avohakkuisiin on yli kaksinkertaistanut niiden kasvun.
On järkyttävää, että metsätieteen tohtori yrittää tyrkyttää täysin metsiimme soveltumatonta metsänkäsittelyä. Kummallista on se, ettei hän näytä tietävän, että metsissämme on erilaisia kasvupaikkoja, jotka määrittelevät niille parhaiten soveltuvat puut.
Haikeat tunnelmat. Pääsin 65 vuotta sitten juhannustanssien jälkeen saatille söpön blondin kanssa. Siitä asti on oltu yhdessä. Nyt meidät erotti hänen sairautensa. Ei kuitenkaan tarvinnut yksin viettää juhannusta. Jo pitkään on ollut tyylinä, että täällä vietetään vaimon sukulaisten ja aina jonkun vieraammankin kanssa juhannusjuhlia. Nyt meitä oli 26 henkeä, nuorin 2-vuotias. Etäisin oli slovakialaispariskunta.
Tytär organisoi tapahtuman. Juhlat ovat nyyttärityyliset. Minä teen hirvipadan, joku tuo lohen ja sillit, joku pestyt perunat, joku juomat, joku mansikat, joku jäätelön jne.
Tilaisuus alkaa klo 18 lipunnostolla, tervetuliaispuheella ja kuohuvalla. Meillä on tilava katettu terassi järvinäkymällä, jossa aterioidaan. Lopuksi porukka siirtää ison tupamme pöydän syrjään ja alkaa tanssit. Tällä kertaa nämä kekkerit päättyivät n klo 1 aamuyöllä.
No, jotta samaa virhettä ei aina toistettaisi niin pitää muuttaa menetelmät paremmaksi niin ettei ne tuhot uusituisi. Koneet ja koulutus, jatkuva oppiminen, valvonta ! Tutkinto ja haastattelu ennen hakkuuta Ostajalle ja tekijälle !!!
Siis helikopteri ja metsuri. Fysiikkaa tai biologiaa emme voi muuttaa.
Ohjeet on tietenkin helppo kirjoittaa. Jospa se metsä ei taivu niihin ohjeisiin. Kun puu kaatuu, niin se kaataa tai vioittaa pienempiä. Kun moto vetää puun kaatopään rullien läpi, niin sen oksisto lakaisee suurelta osalta ne pienemmät puut, jotka säilyivät vielä kaatovaiheessa. Siis sitä saa mitä tilaa. Ei kannata valittaa. Jälki on tosiaan rivoa, mutta parempaan ei ole mahdollista.
Valittaa kannattaa kahta asiaa. Siis ensimmäisen aiheuttajan näkee peilistä. On uskottu vääriä profeettoja. Sitten puunostajan rooli. Ammattitaitoinen olisi joko kieltäytynyt kaupasta tai kirjoittanut sopimukseen sellaisen lauseen, että hakkuu suoritetaan näin, muttei ostaja vastaa siitä tyydyttääkö jälki ostajaa tai ei. Nyinen ilmapiiri ei kuitenkaan kannusta kertomaan asioista rehelliseesti etukäteen. Eletään toivotaan, toivotaan-maailmassa
Rakennusalalla on toisenlainen systeemi. Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen mukaan urakoitsija vastaa rakennuttajan laadittaman virheellisenkin suunnitelman aiheuttaman vian korjaamisesta, jos suunnitelmavirhe oli sellainen, että se olisi ammattitaitoisen urakoitsijan pitänyt huomata. Urakoitsija vapautuu vastuustaan kuitenkin, jos reklamoi suunnitelman virheestä. Näitä reklamaatioita jouduinkin rakennusliikkeen johtajana allekirjoittamaan. Näin pitäisi siis myös puunostajien toimia
Sitä en koskaan tule ymmärtämään, miksi joku harjoittaa jatkuvaa kasvatusta, jossa metsä uudistuu tosi huonosti. Kasvaa tosi huonosti, Ja puusta saadaan tosi huono hinta. Toki sopivalla suolla ymmärrän, mutta näitä kelvollisia tilanteita on todella vähän.
Tuilla on tapana mennä hintoihin. Kun hammaslääkärikäynneistä tuli korvattavia, niin meidän hammaslääkäri nosti taksojaan enemmän kuin Kela-korvaus oli, joten meidän kulut nousivat.
Ei vuokralaisen tarvitse muuttaa asunnostaan mihinkään. Soitto vuokranantajalle riittää. Kertoo, ettei pysty maksamaan noin paljoa. Yksityiset vuokranantajat pudottavat vuokraa ja suuret antavat vapaakuukausia. Pääkaupunkiseudulla on vuokra-asunnoista ylitarjontaa. Asumistuen pieneneminen osuu juuri oikeaan markkinatilanteeseen.
Ohjelmassa on hyviä aineksia, mutta se myös lisää köyhyyttä, jos asumistuki laskee ja välilliset verot nousevat.
Asumistuki on ollut automaatti, joka on sallinut jatkuvat vuokrankorotukset ja sitä myöten myös nostanut asuntojen hintoja. Tulevaisuudessa vuokralaisten on tarpeen etsiä halvempia asuntoja. Tämä todellisuudessa parantaa vuokralaisen neuvotteluasemaa ja lisää siis kilpailua hyvistä vuokralaisista. Vuokratasot tulevat laskemaan, mikä sitten pudottaa myös asuntojen hintoja. Tämä on eduksi myös oman asunnon ostajille. Täysin välttämätön uudistus.
Ihailin tiedotustilaisuudessa roolitusta ja hyvin vedettyjä roolisuorituksia.. Luulisin, että tuo porukka pystyy kyllä hoitamaan asiat.
Ongelma voi olla se, ettei saa yhtään kunnon tarjousta. Jos puuston laatu vaihtelee, niin täytyy ostajan olla aika fakiiri antaakseen oikeisiin puutavaralajisuhteisiin perustuvan hinnan. Tarjous voi jäädä antamatta tai sitten se on todella halpa.
Jos kaikilla ostajilla päätyy kuiduksi sama määrä tukkiprosentin kustannuksella, niin silloin koko keskustelu on turhaa. Markkinat ottavat huomioon tilanteen. Minun kokemuksen mukaan tukkiprosenttien ero on kuitenkin yleensä aika pieni. Karkea sääntö on kuten tiedämme, että saha ottaa tarkemmin. Samanlaisessa mäntyleimikossa ero oli kerran n 2 % sahan eduksi ja ainakin osasyynä, että konsernin hakkaamat tukit päätyivät samalle sahalle, jonka vastaanotto on luonnollisestikin tarkempi vieraan hakkaamalle puulle.
Tuohon Hesarin juttuun kirjoitin tällaisen kommentin:
Kirjanpainajatuhot tulevat lisääntymään voimakkaasti etenkin kaupunkien suojelualueiden kuusikoissa. Toinen esimerkki on Jyväskylä, jossa mm Laajavuoren ulkoilualueella on pahoja tuhoja. Puita on jouduttu kaatamaan ja reittejä siirtämään. Myös Espoon Träskendan alueen tuhopuista on kirjoitettu.
Tällaiseen virkistysalueiden tuhoepidemiaan on yksinkertainen syy. Uskotaan naivisti, että kuusikot säilyvät hengissä hamaan maailman loppuun. Keski-Euroopan satojen miljoonien tuhoutuneiden kuusikuutiometrien tai Ruotsin jokavuotisten miljoonien tuhokuutiometrien perusteella tiedetään kuitenkin, että ikääntyneet kuusikot tulevat kuolemaan. Viheraatteen sokaisemat kaupunkien päättäjät eivät usko näitä selviä tosiasioita vaan vuodesta toiseen jatkavat samaa metsiä tuhoavaa systeemiä.
Kenelle toukkien lisäksi on hyötyä ikääntyneistä kuusikoista? Nehän ovat myös erittäin vaarallisia. Kuusi saattaa olla vielä lähes terveen näköinen, mutta toinen kuusikoiden vitsaus tyvilaho on tehnyt siitä kaatumisalttiin, jonka joku äkillinen tuulenpuuska kaataa viattoman ulkoilijan päälle. Eikö näin käynytkin Helsingin Paloheinässä?
Suomen kaupungit ovat merkittäviä metsänomistajia. Jo kansantalouden kannalta olisi tärkeää, että niistä saataisiin mahdollisimman suuri taloudellinen hyöty. Myös ilmastomielessä metsien tulisi kasvaa mahdollisimman hyvin. Nämä tavoitteet ovat kyllä sovitettavissa yhteen virkistyskäytön kanssa, jos halua on. Pahimmat riskialueet tulisi päättäväisesti uudistaa. Mikäli mahdollista suosisin rehevillä mailla koivua Ja/tai haapaa ja karuilla mäntyä. Kuten tiedetään näiden kasvatus onnistuu vain aukossa.
