Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Tuli toisenlainen kysely. Yle oli lähestynyt Pääkaupunkiseudun Metsänomistajat nimistä yhdistystä ja Yhdistyksen hallitus välitti viestin jäsenille. Yle hakee metsänomistajaa ensi maanantain A-studioon, jossa käsitellään tukkipuiden katkomista kuitupuiksi. Siis onko jollain huonoja kokemuksia asiasta.
Faktahan on, että tukkia mene sellun keittoon. Sitten eri asia on se, maksettiinko puusta tukin vai kuidun hinta.
Minä en kyllä metsänomistajayhdistyksen hallituksen jäsenenä alkaisi usuttaa yhdistyksen jäseniä moiseen julkiseen riidanhaastoon oli asia miten tahansa. Vielä vähemmän itse lähtisin esiintymään. Nimittäin taitaisin sen jälkeen saada olla puitteni kanssa rauhassa. Maailma on sellainen.
Eilen päättyi n 1000 m3;n kuusileimikon hakkuu ja täysin suunnitelmien mukaan. Kauppa maaliskuussa, hakkuu keväällä ja latvusmassa kerätään elokuussa. Mätästys syksyllä ja istutus ensi keväänä. Ei tarvitse pelätä kirjanpainajia.
Puumäärä lisääntyi arvioidusta n 2 % ja sikäli hyvin, että koivut vähenivät ja havupuut lisääntyivät.
Valitettavasti vaan vähemmän kuin luonnontilainen metsä. Kävin juuri luonnonsuojelualueella ja huomaahan eron tällainen maallikkokin heti.
Johtuiko ero maapohjasta? Meillä on kallioinen luonnonsuojelualue, joka saattaa olla peräti ikimetsää. Ei se eroa muusta vastaavasta metsästä kuin lähinnä puiden iän perusteella.
Muistanko oikein että Timpan laaja metsäpalo uudistui hyvin hitaasti? Tämä ei ole ongelma luonnolle, mutta metsänomistajan taloudelle se voi olla.
Uudistumisesta en osaa sanoa. Ehkä onnistui liiankin hyvin. Nimittäin paikoin n 50 vuotias metsä oli jotain n 10-metristä tiheikköä, joka sitten muutamassa vuodessa harventui luontaisesti jo metsän näköiseksi. Sitten kuvioiden tilanteet erkaantuivat. Meidän puolen 2-3 harvennusta aiheuttivat se, että jäljelle jääneet puut ovat järeytyneet. Edelleen luonnontilaisen metsän puut ovat pienempiä ja niitä kuolee edelleen. Lehtipuut ovat lähes kadonneet kummaltakin puolelta.
Kyllä luonto arvottaa metsää kasvun nopeudella. Eikö puiden kasvukilpailu ole juuri sitä? Esimerkiksi metsäpalon jälkeen voittajia ovat puut, jotka saivat parhaan lähdön. Tarkoittaa siis, ettei naapuripuut haittaa kasvua
Eikä luonnon monimuotoisuus tarkoita sitä, että samalla hehtaarilla kasvaisi kaikkea mahdollista. Sellainen ei ole mahdollista. Aukkovaiheessa ei ole vanhojen metsien lajeja eikä vanhoissa metsissä aukkojen lajeja.
Eikä luontoa yhtään haittaa vaikka esimerkiksi metsäpaloalue on suuri. Ei ainakaan meillä päin muutaman sadan hehtaarin 112 vuoden ikäisessä näytä olevan ongelmia. Boreaalinen havumetsä on sopeutunut monenlaiseen. Nähdään myös esimerkiksi Tuntsan suuren paloalueen metsittyminen.
Timpalle: pysyväisluonteinen peitteisyys hyödyttää esimerkiksi sieniä, mustikkaa, näätää ja kuukkelia.
Väärin.
Monia hyviä sienipaikkoja meiltä on kadonnut, kun metsä on kasvanut vanhemmaksi. Kuusen herkkutatti kasvaa nimenomaan nuorissa kasvatuskuusikoissa. Myös erittäin hyviä suppilovahveroesiintymiä olen löytänyt ensiharvennusmänniköistä.
Mustikka kaipaa myös aukkovaihetta. Vanhassa metsässä voi olla varpuja, muttei marjoja.
Tarua on, että kuukkeli kaipaisi yhtenäistä metsäaluetta. Kaikkialla Suomessa on järviä ja avosoita. Utsjoen tunturikoivikoissa olen nähnyt useasti kuukkeleita vaikka suurin osa seudusta on avosuota tai tunturipaljakkaa.
Näätä syö myyriä ja mistäpä muualta se niitä löytäisi kuin hakkuuaukoista.
En ota kantaa, että hyötyykö joku hyppyhäntäinen metsäisyydestä vai ei. Vastaavasti voimme varmuudella tietää, että on monia lajeja, joiden edellytys on avoin maasto. Oleellista on vain, että metsässä on monenlaisia biotyyppejä ja niin on tilanne kasvatusmetsissämme.
Mitä metsälajia peitteisyys hyödyntää ja jos hyödyntää, mikä se hyöty on? Olisi kiinnostavaa tietää. Mistä voisi opiskella. Miksiköhän Osaran aukeiden aukot kasvavat paremmin kuin hakattu metsä?
Kaikki Suomen metsien lajit ovat sopeutuneet siihen, että joku katastrofi voi minä päivänä tahansa hävittää metsän.
