Käyttäjän Tomperi kirjoittamat vastaukset
-
Aika paljon aikoinaan investoitiin purouittoon ja järvi uittoon myös. Nythän se alkaa olla taakse jäänyttä elämää. Entä muut vesistöhankkeet, kanavat, kajjaanissa tekivät tervaveneitä varten ihan oman väylänsä, kanavan. Liekö ainut? Oliko se Äänekoskea missä puuntuotannon peruja oli kuuluisa lipealmpi joka piti täyttää kun se haisi valtatien varrella, eikä tehasta enää ollut, yhteiskunta makso kustannukset.
Teettääkä näinä päivinä metsänomistajat metsänhakkuu ja uudistussuunitelmia kovinkaan paljon. Tuttu metsäinsinööri etelä Savosta kertoi että tekevät talvella konttorityönään metsien uudistamissuunnitelmat. eEttei nykyään ole tarvetta metsässä käydä. Varmaan ne puustotiedotkin on niin tarkkoja ettei mittamaallakaan sais selvie kannattavuuden eroja hankkutapoihin? Entä tuo kameralla kuvaaminen ja sitä kautta arssinointi että mikä on puuston rakenne ja mahdolliset hakkuu kertymät hakkuutavottain?
Tuosta suhteellisesta ja suhteettomasta asioiden esitystavasta on tosi tarina Neuvostoliitosta. Suomalaiset tutkijat ihmettelivät että miten suomalaiset on aina vaan aina jäljessä päästöissä ja kuinka Neuvostoliittolaiset saa niin hienoja tuloksia aikaan ja meillä suomalaisilla pitäs olla uudempaa ja parempaa tekniikkaa. Suomalaiset menivät käymään ja selvittämään asiaa. Neuvostoliittolainen systeemi oli ollut sellainen että jätevesiin lisättiin puhdasta vettä niin paljon että jätteen määrä puhdistetussa vedessä prosentteina oli alle tiukkojen rajanormien. Eli se on turhaa lutrausta jos päästöt ilmoitetaan prosentteina jätevesissä, faktaa on se montako tonnia vuodessa pääsee ja mitä.
Pitää päästöissä muisstaa myös se, että metsäteollisuus puhuu mielellään kuten muukin teollisuus suhteellisista päästöistä absoluuttisten sijaan, ja sillä on iso merkitys kummasta puhutaan.
Miksi ihmeessä Pulpin organisaatio ei sitten laskelmia, mittaustuloksia, tai muita tutkimuksia esittänyt valituksensa yhteydessä jotka oisivat kumonneet viranomaispäätöksen perusteet?
Savon Sellusta ja sen perustamisesta oli sijaintinsa puolesta yksi hyvä puoli joka helposti unohdetaan. Tehdas tuprutti niin paljon rikkiä ilmaan että se näkyi kasvillisuudessa, yliopisto naapurina, yliopisto oli aikoinaan maailman huippua jäkälä kontra rikkidioksidi tutkimuksissaan ja sai aikaiseksi sen että ajoissa päästöjä vähennettiin, jos ois tämä USA;n malli edelleen tupruttaisi tai jos ei tupruttaisi niin yhteiskunta ois maksanut haittavaikutusten torjunnan jos katsoi sen aiheelliseksi. Ja tämä systeemi on tätä päivää monissa kehittyvissä talouksissa.
Mutta edelleen olen sitä mieltä että ihme se on että pohjavesialueille saadaan ruumiita haudata rajoituksitta, niistä ei synny haitallisia päätöjä.
”Valmistusmaa määräytyy sen mukaan, paljonko tuotteen hinnasta on kotimaista yli 50 % – ja sen on suomalainen yritysjohto pystynyt niihin järjestämään. = Avainlipputuotteita.”
Tällä laskutavalla Banaani on suomalaista.
Kyllä se suomalainen puu on laatutavaraa kunhan tehdään oikeita saheita ja tuotteita. Jalostamattomasta sahatavarasta entistä vähemmän täyttää ulkomaanlaadun kriteereitä. Mutta kun runkohinnoittelu tulee voimaan niin sehän johtaa siihen että lähes kaikki sahattu puutavara täyttää nykyiset ulkomaanlaadun kriteerit.
