Käyttäjän Tomperi kirjoittamat vastaukset
-
Lahopuulajisto joka on harvinaistunut, ei voi hyödyntää lahopuuainesta joka on avomailla valoisissa paikoissa, ko lajisto elää siellä minne luontaisesti syntyy lahopuuta. ikääntyneissä metsissä, pohjakerroksessa.
Varmaan olisi paljon parempi puhua kiertoajan pituudesta kuin siitä onko kyseessä jatkuva vai pätkänen kasvatusmalli. Kuulemani mukaan Saksan mallissa osa puustosta on satoja vuosia vanhoja osa on nuorempaa ja tarkoituksena on että lohkolla on tietty puulaji jakauma ja kaikilla puulajeilla lisäksi tavoite ikä jakauma. Pyökit Tammet yms arvopuut, niillä se kaksisataa jopa 500 vuotta. Mutta jostakin kumman syystä edes mäntyä ei kannata Suomessa kasattaa satavuotiaaksi.
Kahden kolmensadan metrin korkeudessa on ainainen tuuli. Se se onkin ihme ellei niistä riesoja ongelmia tule. Ongelatonta oli koskien valjastus, ongelmatonta oli soitten ojitus, ongelmatonta oli torjunta-aineiden levitys jopa lentokoneilla tehty, ongelmatonta oli kivennäismaitten auraus, tarpeeton oli Pispalan harjun uittotunneli Keiteleen kanava Maaningan kanava jne …toistaako historia itseään
https://www.ymparisto.fi/punainenlista, tuon lista on aika murheellista luettavaa.
Kyllä moni laji on hävinnyt viimeisten vuosien aikaan lähes olemattomiin. Kottaraiset hävisi mutta naakat tuli tilalle. Pääskysparvet joita elokuussa oli puhelingaoilla tuhansia kappaleita parvissa, sadoista puhumattakaan ovat hävinneet, kuten puhelinlangat. Orava kanta romahti 60 ja 70 luvun vaihteessa, joka muuta väittää että kanalintukannat eivät olisi romahtaneet, on vääärässä. Riekko vähenee ja jo lähes kokonaan hävinnyt Ouljärven eteläpuoelta, kuukkelista puhumattakaan, peltopyyt vähiussä jne….. tuskin sitä ilmastonmuuutos selittää ainakaan kaikilta osin mutta lajisto ja varsinkin peltolajisto on hävinnyt lintujen osalta lähes täysin. Sammakot hävinneet Kiuru vissiin laulaa niin kirkkaalla ääänellä että sitä ei ole vuosiin kuulunut……..paitsi televisiossa, lajikato on tosi asia.
Luionto ei katoa mihinkään mutta lajit häviää. Muistan kun synnyinseudulla näin ensimmäisen riekon pesän, ja jopa kouluunpäästyämme yritimme niitä loukulla pyytää, nykyään todennäköisesti lähin riekko pesii kymmenien kilometrien päässä. Samaten taivaanvuohenmäkätys oli jokakesäistä huvia, en ole kuullut aikoihin, saatika että näkisi pellolla kieppuvia västäräkkejä, kuovitkin hävisi. Ainoastaan muutamat lajit ovat hävinneet paikallisesti, muutamat jotka tunnistan, knalintukannat ehkä 10% siitä määrästä mitä olivat silloin lapsuudessani. On uusia lajeja tullut kuten sepelkyyhky joka silloin teki tulemistaan. Rusakoista ei ollut mitään tietoa saatika kauriista ja hirven jälkiä lähdettiin katsomaan jos joku ne löysi, pelottavista susista luettiin kirjoista….
