Käyttäjän Uusmetsäläinen kirjoittamat vastaukset
-
Tuo lepän typpivaikutus on ollut vanhaa perimätietoa ainakin meidän suvussa. Sitä vastoin tuo lepän pelko punkkipuuna lienee enemmän urbaanilegenda.
Kuten aiemmin täällä on todettu leppä on hieno huonekalu- ja sisustusmateriaali. Yllättävän harvassa ovat kuitenkin lepän ostajat. Sama ostajien vähyys vaivaa pihlajissakin.
Itse voisin tarjota pystykaupalla ensiharvennuksen yhteydessä rekkakuormallisen tukkipuun mitoissa olevaa harmaaleppää, mutta Kymenlaaksosta en ole löytänyt lepän ostajia edes googlettamalla. Jos tietoa on ostajista tuolla alueella, niin kiitän etukäteen.
Tervetuloa Tolopainen iloisten veronmaksajien joukkoon.
Tuo yritystuen määrittely on vähän tarkoitushakuista. Isojakin summia saadaan helposti esitettyä varsinkin jos kaikki verotuet lasketaan. Lainat ja takaukset eivät ole avustusmuotoisia, joten niitä ei voi koko määrältään laskea tueksi.
Yritystukena tai valtion elinkeinopoliittisena tukena voi pitää myös Kemera-tukea. Se on onneksi sentään vastikkeellista. Jos yritystukia aletaan reippaasti karsimaan niin voisiko siitä luopua kuten Ruotsissa?
Kiitokset Rane2:lle linkistä tuohon Tomi Salon kirjoitukseen. Se vaikutti perustellulta ja harkitulta metsäteollisuuden kannanotolta.
Kuten Salo toteaa edunvalvonnan ja liiketoiminnan yhdistäminen metsänhoitoyhdistyksissä on käytännössä hankala ja vaikeasti toteutettava asia ja voi rikkoa kilpailuoikeuden periaatteita. Useimmissa muissa organisaatioissa sama asia on ratkaistu yhtiöittämällä liiketoiminta ja rakentamalla palomuuri ”tulen ja veden välille”.
Metsänhoitoyhdistyksillä on jo nykyisin MHYP Oy, mutta se taitaa tehdä muuta liiketoimintaa. Organisatorista sekavuutta ei taida parantaa tuo metsänhoitoyhdistysten MTK-kytkentä ja herättää enemmänkin epäluuloja metsäteollisuuden puolelta.
Metsänomistajien näkökulmasta puumarkkinoiden kilpailuvääristymät ovat kuitenkin muualla. Erityisesti kuitupuumarkkinoiden oligopolistisuus herättää yhä enemmän epäilyksiä, kun lopputuotteen kysynnän ja hinnan tuntuva nousu ei juuri heijastu raaka-aineen hintaan. Sahapuolella kilpailu tuntuu toimivan verrattain hyvin ja hinnanmuodostus seuraa suhdannekehitystä.
Ilahduttavasti keskustelu näyttää siirtyneen taas asiaan lehtileikkeistä inttämisen sijaan. Erityiskiitokset 6tukille hyvistä avauksista.
Visakallio otti esille myös valtion elinkeinopolitiikan ja takausten merkityksen siinä. Finnveran vientitakuuluvuista on kuitenkin ilmeisen virheellistä tietoa, jos niiden esitetään olevan (Eurostatin tilastojen mukaan) noin 70 miljardia euroa eli 30 prosenttia bkt:sta.
Finnveran nettisivuilta voi katsoa oikeat luvut (Ennakkotietoja Finnveran vuodesta 2017). Vientitakuiden ja erityistakausten vastuukanta oli 22 miljardia euroa, joista 9 miljardia on nostettuja tarjouksia tai luottoja. Valtaosa kannasta on siis tarjouksia, jotka liittyvät vientiteollisuuden tuleviin toimituksiin jopa vuoteen 2024 asti. Bkt-osuudetkin jäävät siten huomattavasti edellä esitettyä pienemmiksi.
Suuria lukuja nuo oikeatkin luvut ovat ja kasvua oli edellisvuodesta peräti 80 prosenttia. Ilman näitä vientitakuita jäisivät kuitenkin laivat tekemättä ja Nokian tietoverkot toimittamatta. Eikä edes Rane2 voisi ylpeillä hyvällä talouskehityksellä.
Finnveran kotimaan pk-yritysten laina- ja takausmuotoinen rahoitus on myös tärkeä uusien työpaikkojen aikaansaamiseksi. Olisiko siinä tehostamisen tarvetta?
Iso on istutustyön hintavaihtelu: 9.6 – 35 snt/kpl +alv!
Suuri on vaihtelu myös työsuorituksissa: 1000-4000 tainta päivässä. Kohtuullisen harjaantuneena amatööri-istuttajana olen harvoin päässyt tuohon 1000 taimen päivävauhtiin, mutta ammattilaiset ovat näköjään eri sarjassa. Vai ovatko nuo hurjat määrät vain markkinointipuheita?
Tolopaisen edellä toivoma työllisyysasteen nousu edellyttää uusia työpaikkoja ja työttömien työllistämistä niihin.
Tolopaisen edellä toivoma huoltosuhteen parantaminen edellyttää myös työikäisen väestön lisäämistä maahanmuuton avulla. Siihenkin on nyt hyvä tilaisuus.
Voisiko tätä työttömyysasiaa lähestyä täälläkin positiivisemmin syyllistämättä nykyisiä työttömiä ja jopa ilman keskinäisiä poliittisia kähinöitä?
Perusongelma on siinä, ettei työvoiman kysyntää (työpaikkoja) ole tarpeeksi eli työvoiman tarjonta ylittää kysynnän. Tolopaisen kehuman Vartiaisen mukaan työvoiman tarjontaa lisäämällä voidaan lisätä kysyntääkin. Useimpien ekonomistien mukaan Vartiaisen väite pätee pitkällä ajalla matalan palkkatason kehitysmaissa, mutta hyvin huonosti Suomessa ainakaan lyhyellä ajalla. Itse en tuohon Vartiaisen hokkuspokkustemppuun usko. Palkkatasoa sillä pystytään alentamaan.
Jospa yhdessä mietittäisiin, miten sitä työvoiman kysyntää (työpaikkoja) todella pystyttäisiin lisäämään Suomessa. Erityisesti pieni ja keskisuuri yritystoiminta on avainasemassa, ja se on lisännytkin työpaikkojaan kiitettävästi oikeastaan kaiken aikaa, muttei riittävästi.
Elinkeinoelämän suuri ongelma Suomessa on ollut viimeiset kymmenen vuotta, että investoinnit ovat itse asiassa vähentyneet viime vuoteen saakka. Tämä on rapauttanut tuotantokoneistoa ja tuoteinnovointikin on ollut heikkoa. Tästä ei voi varmaan edes syyttää hallitusta, vaan se on elinkeinoelämän oma moka.
Ilahduttavaa on ollut vain ns. startupien (nuoret innovatiiviset kasvuyritykset) syntyminen. Lukumääräisesti ne eivät ratkaise työttömyysongelmaa vasta kuin kasvaessaan ehkä 10-15 vuoden kuluttua.
Rahoittelen itse ammatikseni noita startuppeja, kun metsätöiltäni joudan. Vähän huolestuttavaa niissäkin on, että ne keskittyvät muotialaan tieto- ja viestintäteollisuuteen. Esimerkiksi metsäklusterin yrityksiä niissä on vain pari prosenttia.
Eikö metsäpuolelta todella löydy uusia innovatiivisia yrityksiä ja yrittäjiä?Ja minkälaisia ne voisivat olla?
Wanhajätkähän onkin hauska poliittinen trolli. Samaa piirrettä on välillä Tolopaisellakin.
Ei kai kukaan voi tosissaan kirjoittaa noin humoristisia juttuja.
A. Jalkasella on hyviä ehdotuksia metsänhoitoyhdistysten avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi.
Perusongelma on varmaan tuo liiketoiminnallinen murros, jota metsänhoitoyhdistykset ovat parhaillaan vielä toteuttamassa. Toiminta ei ole senkään takia tasalaatuista eri yhdistyksissä eikä edes suurten yhdistysten sisällä.
Kaupunkilaismetsänomistajana olen metsänhoitoyhdistysten palvelujen aktiivikäyttäjä varsinkin kun tuo yksityisten metsäpalveluyritysten tarjonta on vielä kovin vähäistä. Toiminnan muutoksen ellei murroksen olen havainnut viime vuosina monella tavoin. Ehkä metsänhoitoyhdistyksetkin voisivat nykyistä paremmin käyttää asiakapalautetta hyödykseen.
Tolopaisen ihanneyhteiskunta on käynyt selväksi: rikkaat rikastukoot ja köyhät köyhtykööt. Pohjoismainen hyvinvointimalli ei tuota ole. Viimeksi Suomessa Tolopaisen ihanneyhteiskunta oli 100 vuotta sitten ennen sisällissotaa. Silloin ei verotuksella tasattu tulo- eikä varallisuuseroja.
Järjen käyttö ei ole kielletty vankkojen mielipiteiden tukena vaikka jälkijärjellistä aikaa kuulemma elämmekin. Jos keskustelu työmarkkinaongelmista alkaa mennä täysin edesvastuuttomaksi niin on viisainta palata metsäaiheiden pariin, joissa Tolopaisen mielipiteet vaikuttavat hyvin asiantuntevilta.