Huonekaluvalmistaja Artek ilmoitti hankkivansa metsää turvatakseen koivun saatavuuden. Vahvasti viherpesulta haiskahtaneen viestin kärkenä oli, että nykymetsänhoito vaarantaa laadukkaan puun saatavuuden.
Vaikea uskoa, että huoli olisi ihan aito.
Vuosittain yhtiö käyttää 1 000 kuutiometriä koivua. Edellisvuonna koivutukkia hakattiin Suomessa 1,2 miljoonaa kuutiometriä, siis 1 200 kertaa Artekin puuntarpeen verran – luulisi siitä riittävän huonekaluvalmistajallekin.
Vai eikö nykymetsien koivu kelpaa design-tuotteisiin? Vuonna 2024 Suomesta vietiin ulkomaille koivutukkia 27 000 kuutiometriä. Vientitukkien laatuvaatimukset ovat tunnetusti tiukat. Toki niiden hintakin on ollut huippua – hyvää ei saa halvalla.
Artekin tiedotteen jatko oli ennalta arvattavaa. Laadukasta koivua aletaan tuottaa jatkuvan kasvatuksen menetelmällä Heinävedellä.
”… erityislaatuista puutavaraa kasvaa vain sekametsissä, joissa pioneerilaji koivu itää itsestään ja kasvaa suorana ja korkeana valoa etsien.”
”Valikoivalla hakkuulla syntyvät vaihtelevat pienet aukeat tarjoavat ihanteelliset olosuhteet koivun luonnolliselle itämiselle varjoa sietävien puiden rinnalla, mikä lisää lajien monimuotoisuutta ilman istutustarvetta.”
Olisiko nyt käynyt niin, että Artekin asiantuntija-apuna ollut eläkeläisprofessori, Arvometsä-yrittäjä Timo Pukkala olisi maalannut hiukan liian ruusuisen kuvan jatkuvan kasvatuksen mahdollisuuksista, kuten hänellä monien mielestä on usein tapana?
On vaikea nähdä, että nykyinen metsänhoito uhkaisi koivun saatavuutta myöskään tulevaisuudessa.
Havaintojeni mukaan pienaukot ovat kehnoja kasvupaikkoja koivuille. Hirvikin napsii pienaukoilla kituuttavat koivut evääkseen.
Artekin mukaan jaksollinen metsänkasvatus ei takaa korkealaatuiselle koivupuulle suosiollisia kasvuolosuhteita. Jos sitä jatketaan, tarjonta vähenee tasaisesti. Tämäkin kuulostaa kovasti Timo Pukkalan ajatelmalta.
Koivua sisältävät sekametsät ovat lisääntymässä. 2000-luvun alussa kuusivaltaisia sekametsiä oli 2,8 miljoonaa hehtaaria. Nyt niitä on kolme miljoonaa hehtaaria.
On vaikea nähdä, että nykyinen metsänhoito uhkaisi koivun saatavuutta myöskään tulevaisuudessa.
Varmimmin koivuja syntyy avohakkuualalle, joka muokataan ja istutetaan männyn- tai kuusentaimilla. Tuloksena syntyy sekametsä, jossa laatukoivu Artekin mukaan ”kasvaa suorana ja korkeana valoa etsien…”.
Nykyisten metsänhoitosuositusten mukaan kaikkiin havupuuvaltaisiin taimikoihin säästetään lehtipuita, pääosin koivuja, joista osa kasvaa laatukoivuiksi.
Palataan vielä Artekin puunhankintasuunnitelmiin.
Yhtiö käyttää kertomansa mukaan 50–80-vuotiaita koivuja. Heinävedeltä aletaan saada jatkuvan kasvatuksen tuottamia koivutukkeja 2050-luvulla.
2050-luvulla hakattavat koivut ovat nyt siis vähintään 25-vuotiaita. Onko varma, etteivät ne ole syntyneet avohakkuualalle? Ainakin Artekin tiedotteessa julkaistun kovasti jaksolliselta näyttäneen koivikkokuvan perusteella näinkin kammottava epäilys hiipi mieleeni.
Artek ilmoittaa tavoittelevansa noin 200 hehtaarin metsäalaa, jolta lasketaan kertyvän kymmenen prosenttia yhtiön koivutarpeesta, siis sata mottia vuodessa.
Ylivertaiseksi kehutulla jatkuvan kasvatuksen menetelmällä saadaan siis tuotettua puoli kuutiometriä koivua hehtaarilla vuodessa. Ei kuulosta hirveän paljolta.
Artekia voi moittia hävyttömästä viherpesusta, mutta kasvatuksen tuottavuutta ei liioittella.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Taas Mikolta hyvä pakina. Noin minäkin asian näen. Olen teettänyt muutaman pienaukon jonkun harvennuksen yhtreydessä. Niissä on ollut ylensä muutama elinkaarensa päässä ollut koivu. Kaikki aukot on istutettu kuuselle. Kaksi muokkaamattomaan maahan. Ainakaan 18 vuoden ikään mennessä niihin on kasvanut vain istutetut kuuset. Heinä on estänyt luonnonpuiden taimettumisen vaikka vieressä kasvaa suuri sekametsä. Kahteen kasvoi kova vatukko, kahteen muuhun jotain muuta taimettumista estävää.
Eräälle kuusenistutusalalle sitä vastoin kasvoi runsaasti hyviä rauduskoivun alkuja. Säästin niitä aika paljon. Ensiharvennuksessa niistä poistettiin pääosa, mutta vieläkin jäi kohtuullinen määrä. Sikäli kun ymmärrän, niin aikanaan ne olisivat juuri Artekin haluamaa puuta.
Ne voitaisiin varata Artekille. Voitaisiin numeroida tai nimetä jokainen niistä. Kannattaisikohan ottaa Artekiin yhteyttä.
Kympin kirjoitus! Kiitos!